Siirry pääsisältöön

Upeita kokemuksia - kävelyn nautinto

 

Kävelyn moninaiset vaikutukset hyvinvointiin

 

Kävelyllä tiedetään olevan monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Näitä ovat esimerkiksi vaikutukset kestävyyskuntoon ja lihaksiin, niveliin, verenpaineeseen ja veren rasva-arvoihin, ruoansulatukseen ja verensokerin tasaamiseen, kognitiivisiin toimintoihin sekä unen laatuun ja nukahtamiseen. Kävely auttaa ehkäisemään monia pitkäaikaissairauksia.


Lisäksi kävelyllä on myönteinen vaikutus mielialaan ja tämän haluaisin tässä kirjoituksessa nostaa esille.


Lämmittelyllä hyvään pöhinään oman mielen sisälle

 

Kävelylle lähtiessäni kestää monesti jonkin aikaa ennen keskittymisen löytämistä, kropan lämpenemistä ja itseni oikeaan fiilikseen pääsemistä. Yleensä kuitenkin viimeistään ensimmäisen 20 minuutin jälkeen alkaa kroppa olla jo sopivan lämmennyt ja päässä on käynnistynyt hyvä pöhinä.



Toisinaan kuulen ihmisten kertovan, että kävelyn aikana heidän mielensä tyhjentyy täysin kaikista ajatuksista. Itselleni näin ei käy koskaan.  Jollain tapaa kävelyn myötä ajatukseni aina aktivoituvat ja pystyn niitä työstämään. Jos mielessäni on vaikka joitain ratkottavia asioita, niin kävelyn päätteeksi olenkin usein löytänyt ratkaisun. Usein kävelyn myötä saan myös uusia oivalluksia ja polkuja mieleni karttaan. 


Kävelymatkoillani olen käynyt läpi elämän monia kerroksia ja niihin liittyviä kokemuksia tunteineen ja ajatuksineen. Ne ovat liittyneet ihan käytännön arkisiin asioihin kuin myös ihmissuhteisiin ja omaan sisäiseen itseeni. Toisinaan on hiipinyt huulilleni vallaton hymy ja toisinaan taas ehkä haikeus ja suru ottaneet hetkittäistä tilaa. Jollain tapaa kävelyllä on kuitenkin minuun hyvin voimauttava, myönteinen vaikutus. Jotenkin niin mun juttu.


Henry David Thoreau (1817 - 1862) puhui aikanaan patikoinnista ja sen merkityksestä ihmisen luovuudelle ja ajattelulle. Hänen mukaansa vain villin luonnon keskellä kulkemisen kautta ihminen pystyy tutkiskelemaan sisintään vailla sidonnaisuuksia. Thoreaun mukaan kehityksen myötä ihmisten "mielen lehto" on hakattu paljaaksi eivätkä ihmisten ajatuksensa eivät enää "liitele ilmassa", vaan ne on valjastettu kehityksen käyttöön - ne ovat kesytettyjä ja "myyty ruokkimaan kunnianhimon tarpeettomia valkeita". Kirja on kiinnostava ja herätti itsessäni ajatuksia siitä, mikä merkitys ympäristöllä ja omalla toiminnalla on ajattelulle ja luovuudelle. Voi varmastikin olla niin, että "kesytetyssä ympäristössä" kulkiessa ympäristö ja häly itsessään rajaavat ajattelua ja siihen sisältyvien uusien mahdollisuuksien syntyä. 


Itse kyllä sinällään pidän monenlaisen samanaikaisen tapahtuman keskellä kulkemisesta. Jollain tapaa ympäristön häly ja muut tekijät häviävät keskittyessäni kulkemiseen ja syventyessäni omiin ajatuksiini ja tunteisiini. Rytmi kuljettaa minua eteenpäin niin fyysisesti kuin myös ajatuksissani. 



Lentoon

 

Maarit Saarelainen kirjoittaa kävelystään Santiago de Compostelalla. "Jalkani ovat juurtuneet maan sisään ja silti lennän. Maaginen tammimetsä ottaa minut sisäänsä. Haikeat ja ihanat muistot singahtelevat pintaan jokaisella hengenvedolla. Kuuntelen hengitystäni." 


Muistan tähän liittyen viime kesältä erään kokemukseni, jossa tunnistan samanlaista  kokemuksellisuutta.  Olin kävellyt Kalliosta rantoja pitkin Punavuoreen, jossa hyvin kokonaisvaltainen kokemus valtasi mieleni ja kehoni. 


Kirjoitin kokemuksestani päiväkirjaani tuolloin näin: 


"Koin Punavuoressa, pitkän kävelyn varrella mahtavan oivalluksen – vapautumisen ja lentoon pääsemisen hetken. Katselin ympärilleni, pohdin keskusteluja läheisteni kanssa, haistelin tuoksuja, kuulin musiikin ja tunsin tasaisen liikkeen jaloissani. Suunta eteenpäin ja samalla vahvasti hetkessä läsnä. 


Juuri silloin maailma näyttäytyi minulle mahdollisuuksia täynnä olevana paikkana. Ympäristönä, jossa on mahdollisuus suuriin ja pieniin seikkailuihin. Jotenkin tietoisuus omasta itsestä pienenä universumin laajojen mahdollisuuksien äärellä ja samalla niin vahvana  - läsnä olevana ikään kuin avasi tietoisuuteni. Olin samalla ymmälläni vahvan tunteen vallassa, pauloissa ja samalla niin onnellinen. Läsnä tässä ja nyt ja samalla siihen nivoutuivat myös menneisyys ja tulevaisuus.


Tunne on vähän kuin olisi lähtenyt lentoon. Voi rauhassa tutkia ja tutustua, pohtia ja suunnitella. Odotella hetken olevan kypsä, jolloin tarttua toimeen ja toteuttaa unelmansa."

 



Upeiden hetkien äärelle kuin sattumalta

 

Kun kävelee paljon, osuu väistämättä ihan sattumaltakin hienojen kokemusten äärelle. Toisinaan aamuaurinko aloittaa matkaansa korkeuksiin ja toisinaan taas saa katsella iltaruskoa auringon laskiessa. Kävellessä pääsee myös hyvin tutustumaan monenlaisiin eri paikkoihin ja voi myös tarkastella ihmisten arkista elämää. 


Helsinki onkin tullut minulle aika tutuksi, kun olen täällä paljon kävellyt. Kävellessä on myös se hyvä juttu, että voi mainiosti pysähtyä tarkemmin katselemaan maisemia ja yksityiskohtia sekä myös poiketa vaikka kahville tai lounaalle kesken matkan, jos niin haluaa.


Kun on mieli ja aistit herkkinä, saa ihan arkisistakin havainnoista hienoja kokemuksia. Niin kliseistä kuin se onkin, niin juuri näistä pienistä asioista tulee elämän isoja nautintoja. Olen jo pidempään pyrkinyt siihen, että elämän nautinnot rakentuvat kokemuksista ja kävely tarjoaa niiden keräilyyn oivan maaston. 



Pidemmän matkan äärelle - kenties


Mielessäni siintää edelleen ajatus vaeltamaan lähtemisestä. Kuuntelin jokin aika sitten Tim Voorsin kirjoittaman kirjan The Great Alone: Walking ht Pacific Crest Trail. Oli jotenkin hienoa kuunnella hänen tekemäänsä pitkän matkan kävelyä itsekin kävellessä. Itselläni toki ihan eri ulottuvuuden kävely kaikessa pienuudessa, mutta antoi kyllä kipinää siihen, että lähtisin itsekin kokeilemaan vähän pidempää kävelyä. 


Tänään kävelyllä sain oivalluksen, että niinpä. Minähän voisin lähteä ensi kesänä jonnekin vaeltamaan. Suunnittelin jo vuonna 2019 vaellusta, mutta sitten tuli tämä koronahässäkkä. Joten ehkäpä alankin tässä seuraavaksi suunnitella vaellusreissua. Minulla on muutoinkin tapana kävellä lomamatkoillani paljon. Olen lisäksi alkanut miettiä myös sitä, että lomamatkaan yhdistäisi enemmän aktiiviliikuntaa. Ja lisäksi matkakuume tekee tuloaan. Tässähän nämä kaikki yhdistyisivät näppärästi. No, ehkä pitää vielä vähän ensin testailla kulkua rinkka selässä ja täyteen pakattuna jossain lähimaastossa.


Joka tapauksessa, ensi vuonna on luvassa jänniä juttuja.



Ihania kokemuksia myös juuri sinulle 😊


mari







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai