Niin monta innostavaa juttua

Olen se tyyppi, joka innostuu asioista. Monista ja usein kiihkeästi. Parhaimmillaan tämä on hyvä juttu, joka johtaa uusiin kokemuksiin ja löytöihin. Pidänkin kykyä innostua ehdottomasti voimavaranani.

Toisinaan kuitenkin impulsseihin mukaan lähteminen voi olla itselleni asia, joka johtaa pettymykseen, kun keskittymistä vaativia asioita on kerralla liikaa tai niihin on tullut lähdettyä malttamattomasti, ehkä vähän liian harkitsemattomasti eikä valmista tulosta synny, vaan asiat jäävät niin sanotusti puolitiehen. Tällöin impulsseihin mukaan lähteminen voi kääntyä kuormittavaksi asiaksi arjen kulussa. 

Olin viime kesänä käymässä Roomassa ja siellä katukahvilassa istuessani tulin pysähtyneeksi ilmiön äärelle. Aloin miettiä, miten tämä ilmiö vaikuttaa omassa elämässäni ja miten voisin omalta osaltani kehittyä tässä. Aloin laatia suunnitelmaa siihen, miten pääsen irti haasteellisista impulsseista kohti hallittuja impulsseja. 

Määritin haasteellisiksi impulsseiksi ne, joissa huomaan toimivani impulssien mukaisesti ja äkkiä löydän itsesi vastaamassa impulssien kutsuun ilman kokemusta aidosta omasta harkitusta oman toiminnan määrittämisestä suhteessa impulsseihin ja niiden vaikutuksesta itseeni. Ja että tähän kutsuun vastaaminen ei välttämättä osoittaudu hyväksi asiaksi.

Aluksi lähdin havainnoimaan ja tarkastelemaan niitä yksittäisiä tilanteita, joissa toimin impulssien mukaisesti sen suuremmin asiaa miettimättä. Havainnoin ja kirjasin itselleni ylös asioita, kuten:

• mihin impulssi liittyi? (ajatuksia, tunteita, toimintaa) 
• oliko joitain impulssin syntyä edistäviä tekijöitä?
• miten pitkään impulssi kesti?
• kuinka vahva impulssi oli asteikolla 0 – 10?
• mikä vahvisti impulssia?
• mikä heikensi impulssia?
• miten päädyin siihen, että toimin impulssin mukaisesti?
• oliko prosessissa jokin vaikka pieni hetki, jossa tiedostin tilanteen ja joka voisi olla paikka lisätä omaa hallintaa tilanteeseen ennakkosuunnitelman mukaisesti? Jos kyllä, niin mikä hetki?
• kun toimin impulssin mukaisesti, niin mitä siitä seurasi? (ajatuksia, tunteita, toimintaa)

Havainnoin ja tarkastelin myös niitä yksittäisiä tilanteita, joissa en toiminut impulssien mukaisesti. Näihin liittyen kirjasin ylös seuraavia asioita: 

• mihin impulssi liittyi? (ajatuksia, tunteita, toimintaa)
• oliko joitain impulssin syntyä edistäviä tekijöitä? 
• miten pitkään impulssi kesti? 
• kuinka vahva impulssi oli asteikolla 0 – 10?
• mikä vahvisti impulssia?
• mikä heikensi impulssia?
• miten päädyin siihen, etten toiminut impulssin mukaisesti?
• kun en toiminut impulssin mukaisesti, niin mitä siitä seurasi? (ajatuksia, tunteita, toimintaa)

Ilmiön tarkastelu avasi ymmärrystäni itsestäni suhteessa impulsseihini ja niihin vastaamiseen. Tunnistin niihin liittyviä tekijöitä ja impulssien taustaa. Täytyy myöntää, että näitä tuli aika nopeastikin esille ja koin ne niitä tarkemmin tarkastellessani ihan loogisina ja ymmärrettävinä osana elämäni kokonaisuutta. Opin niistä jälleen uutta suhteessa itseeni sekä ympäröivään maailmaan. 

Tämän jälkeen tein suunnitelman haasteelliseksi kokemieni impulssien saamiseksi hallittaviksi. Ajatuksenani oli siis päästä tilanteeseen, jossa koen kykeneväni hallitsemaan impulssien vaikutusta itseeni sen sijaan, että kokisin impulssien vievän minua "hallitsemattomasti". Kokemuksiini perustuen määritin asioita, jotka auttavat minua tässä. Omalla kohdallani näitä ovat esimerkiksi:

• Määritän itselleni pitkän ajan tavoitteen siitä, mitä elämältäni haluan ja mitkä ovat pääkoordinaattini.
• Valitsen muutaman asian ja tavoitteen, johon keskityn tietyn ajanjakson. Suunnittelen tähän myös arviointiajankohdan, jolloin mahdollisuus tarkastella suunnitelman tarkoituksenmukaisuutta sekä mahdollisia muutostarpeita.
• Teen itseni kanssa sopimuksen siitä, että en tee päätöksiä asioihin yhdessä hetkessä, vaan vasta sovitun ajan kuluttua.
• Pidän arjessa yllä perusrutiineja kuten tiettyinä päivinä sovitut treenit sekä säännöllinen, riittävä ja monipuolinen ravinto ja lepo.
• Harjoittelen keskittymistä päivittäin yhdellä tietoisuusharjoitteella. 
• Pidän elämäni kokonaisuuden mahdollisimman stressittömänä. Poistan ne stressitekijät, jotka voin ja opettelen tulemaan toimeen niiden kanssa, joita en voi poistaa.

Määritin ja kirjasin myös toimintamalleja niihin akuuttitilanteisiin, joissa havaitsen haasteellisia impulsseja ja tavoitteenani on heikentää niiden vaikutusta itseeni. Omalla kohdallani näitä hallintakeinoja ovat esimerkiksi:

• Lähteminen tilanteesta fyysisesti kauemmaksi, esimerkiksi pois kaupasta tai sulkemalla netin tai sovelluksen jne.
• Aikalisän ottaminen.
• Asian peilaaminen toisen kanssa.
• Teen impulssin case-tarkastelun, joka tuossa edellä kuvattuna.

Koenko nyt sitten olevani omien impulssieni todellinen hallitsija? En tosiaankaan, ja se lienee ihan hyväkin asia. Toisinaan on hyvä antaa mennä hetkessä ja katsoa mihin se johtaa. Koen kuitenkin, että opin jälleen itsestäni jotain uutta ja löysin myös keinoja toimia toisin tilanteissa, joissa koin siihen olevan tarvetta.

Näillä mietteillä katsellen ensilumen satamista Helsingin kaduille ja muistellen Rooman auringon hellivää lämpöä, mari

#keepitsimple