Olen se tyyppi, joka innostuu asioista. Monista ja usein kiihkeästi. Parhaimmillaan tämä on hyvä juttu, joka johtaa uusiin kokemuksiin ja löytöihin. Pidänkin kykyä innostua ehdottomasti voimavaranani. Toisinaan kuitenkin impulsseihin mukaan lähteminen voi olla itselleni asia, joka johtaa pettymykseen, kun keskittymistä vaativia asioita on kerralla liikaa tai niihin on tullut lähdettyä malttamattomasti, ehkä vähän liian harkitsemattomasti eikä valmista tulosta synny, vaan asiat jäävät niin sanotusti puolitiehen. Tällöin impulsseihin mukaan lähteminen voi kääntyä kuormittavaksi asiaksi arjen kulussa. Olin viime kesänä käymässä Roomassa ja siellä katukahvilassa istuessani tulin pysähtyneeksi ilmiön äärelle. Aloin miettiä, miten tämä ilmiö vaikuttaa omassa elämässäni ja miten voisin omalta osaltani kehittyä tässä. Aloin laatia suunnitelmaa siihen, miten pääsen irti haasteellisista impulsseista kohti hallittuja impulsseja. Määritin haasteellisiksi impulsseiksi ne, joissa huomaan toimivani
Arjessa olemista ja ihmettelyä.