Muistan, kun palasin treenaamaan viime huhtikuussa. Silloin minulla oli vaikeuksia saada hölkättyä edes lyhyttä matkaa. Viimeisen parin kuukauden aikana olen ottanut ohjelmaani mennä lenkillä vuorotellen kävellen ja hölkäten. Pikkuhiljaa harjoittelu alkaa tuottaa tulosta. Muutamia viikkoja sitten huomasin pystyväni hölkkäämään kahdeksan kilometrin matkan. Ja voi sitä riemua mitä saavutuksestani koin.
Sen jälkeen olen ottanut vähän pidempiä matkoja, joissa olen jälleen vuorotellut kävelyä ja hölkkää. Suosikkireittini kulkee Kalliosta rantoja pitkin Eiraan, jonka kalliot ovat yksi suosikkipaikoistani täällä Helsingissä. Sieltä on hyvä tulla samaa reittiä takaisin tai sitten jatkaa matkaa eteenpäin ja nousta Kiasman ohi Baanaa pitkin ja siitä Töölönlahden kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyy sellaiset 12 - 14 kilometriä.
Nautin suunnattomasti ihanista merimaisemista reitillä ja välillä voi jopa haistaa meren tuoksun.
On ihanaa voida vapaasti valita itse vauhtinsa - pakkoa mihinkään ei ole. Samalla se poistaa paineet päästä tiettyyn suoritukseen. Voi vaan kuunnella itseään ja tehdä siten kuin parhaalta tuntuu. Tänään huomasin, että pystyn aika hyvin kulkemaan hölkäten jo kokonaan tämän Kallio - Eira - Kallio reitin. Välillä toki vielä vähän kävelyä ja liikennevaloihin pysähtymisiä, mutta selkeästi voin huomata edistystä tapahtuvan. Ja kun kelitkin ovat vielä olleet ulkoiluun suotuisat, niin yhtälö on kyllä aikalailla täydellinen.
Nautitaan siis alkavasta syksystä ja olemisen vapaudesta.
mari
Kommentit
Lähetä kommentti