Siirry pääsisältöön

Jee, mä pystyn jälleen hölkkäämään

Muistan, kun palasin treenaamaan viime huhtikuussa. Silloin minulla oli vaikeuksia saada hölkättyä edes lyhyttä matkaa. Viimeisen parin kuukauden aikana olen ottanut ohjelmaani mennä lenkillä vuorotellen kävellen ja hölkäten. Pikkuhiljaa harjoittelu alkaa tuottaa tulosta. Muutamia viikkoja sitten huomasin pystyväni hölkkäämään kahdeksan kilometrin matkan. Ja voi sitä riemua mitä saavutuksestani koin. 

Sen jälkeen olen ottanut vähän pidempiä matkoja, joissa olen jälleen vuorotellut kävelyä ja hölkkää. Suosikkireittini kulkee Kalliosta rantoja pitkin Eiraan, jonka kalliot ovat yksi suosikkipaikoistani täällä Helsingissä.  Sieltä on hyvä tulla samaa reittiä takaisin tai sitten jatkaa matkaa eteenpäin ja nousta Kiasman ohi Baanaa pitkin ja siitä Töölönlahden kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyy sellaiset 12 - 14 kilometriä. 

Nautin suunnattomasti ihanista merimaisemista reitillä ja välillä voi jopa haistaa meren tuoksun. 

On ihanaa voida vapaasti valita itse vauhtinsa - pakkoa mihinkään ei ole. Samalla se poistaa paineet päästä tiettyyn suoritukseen. Voi vaan kuunnella itseään ja tehdä siten kuin parhaalta tuntuu. Tänään huomasin, että pystyn aika hyvin kulkemaan hölkäten jo kokonaan tämän Kallio - Eira - Kallio reitin. Välillä toki vielä vähän kävelyä ja liikennevaloihin pysähtymisiä, mutta selkeästi voin huomata edistystä tapahtuvan. Ja kun kelitkin ovat vielä olleet ulkoiluun suotuisat, niin yhtälö on kyllä aikalailla täydellinen.


Nautitaan siis alkavasta syksystä ja olemisen vapaudesta.

mari


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai

Uuden äärellä

Olen ollut gerontologisessa sosiaalityössä reilut viisi vuotta. Asiakkaat ovat ikääntyneitä helsinkiläisiä, joiden elämäntilanteissa on haasteellisuutta erinäisistä syistä johtuen. Pyrimme tukemaan heitä parhaamme mukaan siten, että heidän elämänsä olisi mahdollimman hyvää - mitä hyvä elämä heistä itse kullekin sitten tarkoittaakin. Tulin Helsingin kaupungille erityissosiaalityöntekijän virkaan joulukuussa 2016. Tuolloin minulla oli paljon uutta opeteltavaa. Ihmisten kanssa toimiminen oli toki tuttua, mutta minulla ei ollut tuttuja, olemassa olevia verkostoja ja myös viranomaisena toimiminen oli vielä aika uutta. Muistan vieläkin, miten opettelin tuntemaan uusia alueita kaikkine katuineen, menin mukaan uusiin verkostoihin ja opettelin erilaisten järjestelmien käyttöä. Syksyllä 2019 vaihdoin johtavan sosiaalityöntekijän virkaan. Olin jälleen monen uuden asian äärellä. Vaihdoin uudelle maantieteelliselle alueelle sekä tutustuin uuteen tiimiin ja yhteiseen työskentelyyn siinä itselleni uu

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker