Siirry pääsisältöön

Jee, mä pystyn jälleen hölkkäämään

Muistan, kun palasin treenaamaan viime huhtikuussa. Silloin minulla oli vaikeuksia saada hölkättyä edes lyhyttä matkaa. Viimeisen parin kuukauden aikana olen ottanut ohjelmaani mennä lenkillä vuorotellen kävellen ja hölkäten. Pikkuhiljaa harjoittelu alkaa tuottaa tulosta. Muutamia viikkoja sitten huomasin pystyväni hölkkäämään kahdeksan kilometrin matkan. Ja voi sitä riemua mitä saavutuksestani koin. 

Sen jälkeen olen ottanut vähän pidempiä matkoja, joissa olen jälleen vuorotellut kävelyä ja hölkkää. Suosikkireittini kulkee Kalliosta rantoja pitkin Eiraan, jonka kalliot ovat yksi suosikkipaikoistani täällä Helsingissä.  Sieltä on hyvä tulla samaa reittiä takaisin tai sitten jatkaa matkaa eteenpäin ja nousta Kiasman ohi Baanaa pitkin ja siitä Töölönlahden kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyy sellaiset 12 - 14 kilometriä. 

Nautin suunnattomasti ihanista merimaisemista reitillä ja välillä voi jopa haistaa meren tuoksun. 

On ihanaa voida vapaasti valita itse vauhtinsa - pakkoa mihinkään ei ole. Samalla se poistaa paineet päästä tiettyyn suoritukseen. Voi vaan kuunnella itseään ja tehdä siten kuin parhaalta tuntuu. Tänään huomasin, että pystyn aika hyvin kulkemaan hölkäten jo kokonaan tämän Kallio - Eira - Kallio reitin. Välillä toki vielä vähän kävelyä ja liikennevaloihin pysähtymisiä, mutta selkeästi voin huomata edistystä tapahtuvan. Ja kun kelitkin ovat vielä olleet ulkoiluun suotuisat, niin yhtälö on kyllä aikalailla täydellinen.


Nautitaan siis alkavasta syksystä ja olemisen vapaudesta.

mari


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai
2 kommenttia
Lue lisää

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker
Lähetä kommentti
Lue lisää

On se ihanaa. Treeni.

Aloitin crossfit'in treenaamisen syksyllä 2019 palattuani ystäväni luota Varsovasta. Tuolloin itselläni ei ollut lajista mitään aiempaa omaa kokemusta. Kaipasin jotain uutta ja minut omalta mukavuusalueeltani ulos kuljettavaa liikunnallista tekemistä vahvistaakseni terveyttäni. Ihastuin lajiin heti ja hyvällä tapaa koukutuin siihen.  Treenasin lajia aika intensiivisesti pari vuotta ja sitten ote siihen alkoi vähän katkeilla. Huomasin, että kilpailuviettini alkoi olla vähän liian vahvaa, kun skabasin itseäni vastaan. Treeneihin alkoi liittyä vähän liikaa stressiä. Ajatuksenani oli kyllä ottaa sopivan rauhallisesti, mutta jotenkin se alkoi mennä överiksi. Sitten muutin vielä toiseen paikkaan ja ajankäytössä alkoi tuli haasteita. Koronahässäkkä toki toi sitten vielä oman twistinsä. Lopulta treenaaminen alkoi olla aikalailla vähissä. Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä tuo tauko vaan oli siinä kohtaa tarpeen.  Lopulta kuitenkin sain tarpeekseni treenaamattomuudesta ja kunnon heikkemisest
Lähetä kommentti
Lue lisää