Siirry pääsisältöön

On se ihanaa. Treeni.

Aloitin crossfit'in treenaamisen syksyllä 2019 palattuani ystäväni luota Varsovasta. Tuolloin itselläni ei ollut lajista mitään aiempaa omaa kokemusta. Kaipasin jotain uutta ja minut omalta mukavuusalueeltani ulos kuljettavaa liikunnallista tekemistä vahvistaakseni terveyttäni. Ihastuin lajiin heti ja hyvällä tapaa koukutuin siihen. 

Treenasin lajia aika intensiivisesti pari vuotta ja sitten ote siihen alkoi vähän katkeilla. Huomasin, että kilpailuviettini alkoi olla vähän liian vahvaa, kun skabasin itseäni vastaan. Treeneihin alkoi liittyä vähän liikaa stressiä. Ajatuksenani oli kyllä ottaa sopivan rauhallisesti, mutta jotenkin se alkoi mennä överiksi. Sitten muutin vielä toiseen paikkaan ja ajankäytössä alkoi tuli haasteita. Koronahässäkkä toki toi sitten vielä oman twistinsä. Lopulta treenaaminen alkoi olla aikalailla vähissä. Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä tuo tauko vaan oli siinä kohtaa tarpeen. 

Lopulta kuitenkin sain tarpeekseni treenaamattomuudesta ja kunnon heikkemisestä. Samalla kaipasin treeniä myös tuomaan hyvää oloa niin kroppaan kuin mieleenkin. Palasin salille viime huhtikuussa ja sen jälkeen olenkin jälleen päässyt hyvään vauhtiin. Olen tietoisesti pitänyt rimaa sopivalla tasolla - ei liian matalalla, mutta ei liian korkeallakaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että olen todella nauttinut tästä menosta. 

Salilla tulee nyt käytyä kolmesta neljään kertaa viikossa. Lisäksi olen ottanut ohjelmaan kävely- ja hölkkälenkit kolmesta neljään kertaa viikossa. Joku tässä yhtenä päivänä kysyi, mitä kuuluu ja totesin siihen, että tässähän se menee treenatessa. Päiviin ja viikkoihin on tullut selkeä, sopiva rytmi. Ja olen tosiaan onnistunut pitämään treenin oikealla tasolla. 

On ollut mukavaa huomata, että kunhan muutamista ensimmäisistä aloitusviikoista selviää, niin siitä se sitten taas lähtee mukavasti liikkeelle ja tietyllä tapaa helpottaa. Viikkojen myötä voi huomata, miten kunto lähtee kohoamaan. Tämä laji on ainakin itselleni hyvä myös siksi, että tässä todellakin tulee tyhjättyä päänsä. Kun keskittyy treeniin, ei mielessä pyöri mitään muita asioita, vaan saa ihan täysillä keskittyä tekemiseen. Muistan myös, että aloittaessani lajin, tulin vajaan kahden kuukauden kuluttua vaiheeseen jossa treenaamisen ensihuuma haihtui. Nyt ei ole tullut edes sellaista vaihetta.

Tein myös puolen vuoden diilin pt:ni kanssa. Antaa sopivasti tavoitteellisuutta ja opastusta saamaan treenistä mahdollisimman hyvän hyödyn. Nyt siis vaan nautin matkan tekemisestä.


Mukavaa syksyn alkua juuri sinulle, mari













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai

Kohti seikkailuja

Jaahas, nyt ollaan uuden äärellä. Olen nimittäin päätynyt tulemaan, että yhdessä paikassa vietettävät solo-lomat ovat nyt ainakin toistaiseksi tauolla. Viime kesänä Roomaan suuntautuneen reissun jälkeen alkoi vahvasti tuntua siltä, että kaipaan lomamatkaltani jotain ihan uutta. Kun tätä aikani funtsin, tuli mieleeni aiemmat suunnitelmani patikointireissusta .  Edellisellä kerralla mietin lähtöä Pohjois-Irlantiin, jossa on upeat maisemat. Myös nyt se pyöri mielessä Walesiin ja Skotlantiin suuntautuvien reissujen lisäksi. Lopulta kuitenkin päädyin sattuman kautta suunnittelemaan matkaa Englantiin Järviseudulle. En tiennyt siitä oikeastaan mitään, mutta näyttää siltä, että paikka on oikein sopiva ja kaunis.  Osa matkustamisen ihanuutta on juuri tämä perehtyminen uuteen ja matkan suunnittelu. Aloitat tutustumisen pienestä raapaisusta ja vähitellen alkaa piirtymään laajempi käsitys. Löysin sieltä The Cumbria Way 'n. Niinpä suuntaan Manchesterin kautta Ulverstoniin, josta reitti alkaa. S