Aloitin crossfit'in treenaamisen syksyllä 2019 palattuani ystäväni luota Varsovasta. Tuolloin itselläni ei ollut lajista mitään aiempaa omaa kokemusta. Kaipasin jotain uutta ja minut omalta mukavuusalueeltani ulos kuljettavaa liikunnallista tekemistä vahvistaakseni terveyttäni. Ihastuin lajiin heti ja hyvällä tapaa koukutuin siihen.
Treenasin lajia aika intensiivisesti pari vuotta ja sitten ote siihen alkoi vähän katkeilla. Huomasin, että kilpailuviettini alkoi olla vähän liian vahvaa, kun skabasin itseäni vastaan. Treeneihin alkoi liittyä vähän liikaa stressiä. Ajatuksenani oli kyllä ottaa sopivan rauhallisesti, mutta jotenkin se alkoi mennä överiksi. Sitten muutin vielä toiseen paikkaan ja ajankäytössä alkoi tuli haasteita. Koronahässäkkä toki toi sitten vielä oman twistinsä. Lopulta treenaaminen alkoi olla aikalailla vähissä. Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä tuo tauko vaan oli siinä kohtaa tarpeen.
Lopulta kuitenkin sain tarpeekseni treenaamattomuudesta ja kunnon heikkemisestä. Samalla kaipasin treeniä myös tuomaan hyvää oloa niin kroppaan kuin mieleenkin. Palasin salille viime huhtikuussa ja sen jälkeen olenkin jälleen päässyt hyvään vauhtiin. Olen tietoisesti pitänyt rimaa sopivalla tasolla - ei liian matalalla, mutta ei liian korkeallakaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että olen todella nauttinut tästä menosta.
Salilla tulee nyt käytyä kolmesta neljään kertaa viikossa. Lisäksi olen ottanut ohjelmaan kävely- ja hölkkälenkit kolmesta neljään kertaa viikossa. Joku tässä yhtenä päivänä kysyi, mitä kuuluu ja totesin siihen, että tässähän se menee treenatessa. Päiviin ja viikkoihin on tullut selkeä, sopiva rytmi. Ja olen tosiaan onnistunut pitämään treenin oikealla tasolla.
On ollut mukavaa huomata, että kunhan muutamista ensimmäisistä aloitusviikoista selviää, niin siitä se sitten taas lähtee mukavasti liikkeelle ja tietyllä tapaa helpottaa. Viikkojen myötä voi huomata, miten kunto lähtee kohoamaan. Tämä laji on ainakin itselleni hyvä myös siksi, että tässä todellakin tulee tyhjättyä päänsä. Kun keskittyy treeniin, ei mielessä pyöri mitään muita asioita, vaan saa ihan täysillä keskittyä tekemiseen. Muistan myös, että aloittaessani lajin, tulin vajaan kahden kuukauden kuluttua vaiheeseen jossa treenaamisen ensihuuma haihtui. Nyt ei ole tullut edes sellaista vaihetta.
Tein myös puolen vuoden diilin pt:ni kanssa. Antaa sopivasti tavoitteellisuutta ja opastusta saamaan treenistä mahdollisimman hyvän hyödyn. Nyt siis vaan nautin matkan tekemisestä.
Mukavaa syksyn alkua juuri sinulle, mari
Kommentit
Lähetä kommentti