Siirry pääsisältöön

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia. Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät tapahtuman kotisivuilta.


Ennakkovalmisteluja

Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä kerralla puhelinta, valitsin tietoisesti jo silloin vedenkestävän version elämän helpottamiseksi, joten sen suhteen ei ollut huolta. 

Sitten vielä Porissa juuri ennen festivaalipäivän aloitusta kävin Puuvillassa pyydystämässä itselleni retkituolin, kun sain vinkin sen toimivuudesta tapahtumaan osallistuttaessa. Pyydystäminen on mielestäni oikea sana, sillä en ollut ainoa mattimyöhäinen tässä varustautumisen maaliin viemisessä. Ja näin festivaalin jälkeen voin todeta, että selkänojallinen retkijakkara todellakin oli oikea valinta. Oli sinällään ihan hauskaa katsoa, miten festariväki pyydysti myös kumisaappaita ja sadetakkeja sekä muuta tarpeellista sateelta suojaavaa varustusta. Nopeat syövät hitaat, vai miten se olikaan.

Ja kyllä, sääennusteet todellakin pitivät paikkansa. Ensimmäisen päivän jälkeen kävin vielä täydentämässä varustelua ja hankin pitkän sadetakin sekä toisen vedenkestävän pussukan. Kahden päivän aikana onnistuin luomaan hyvän, onnistuneen strategian vedenkestävään retkijakkarassa istumiseen ja siinä samalla musiikista nauttimiseen. Ensi vuodeksi voisin ennakkoon yrittää etsiä vielä isomman sadekaavun ja vedenkestävän repun. Niin ja lierillisen sadelakin. Noin niin kuin vielä vähän hifistelläkseni. 😂

Kun viime vuodenvaihteessa lippuja ostettaessa katsottiin majoitusvaihtoehtoja, näytti huolestuttavasti siltä, että kaikki majoituspaikat oli jo buukattu valmiiksi täyteen. Missä siis majoittua. No, tilanteet vaihtuvat ja nyt oli muutamia vaihtoehtoja tarjolla. 

Päätin vetää festarifiiliksellä ja varasin majoituksen vähän toisenlaisesta paikasta kuin ihan perinteisestä hotellista. Löysin Porista majatalon Hostel River ja katsoin tästä paikasta tehtyjä arviointeja, jotka olivat ihan hyviä. Sinne siis. Aluksi onnistuin saamaan sieltä vain yhdeksi yöksi paikan hotelli-/ hostellivarausjärjestelmän kautta, mutta kun soitin heille suoraan lupasivat he ottaa yhteyttä, mikäli paikka varautuisi. Sainkin sitten vielä samana päivänä puhelun ja paikka oli valmis kahdeksi yöksi. Tämä oli ihan hyvä, sillä matka oli alkamassa jo seuraavana päivänä. Pori Jazz -festivaalin aikaan hinnassa oli festivaalilisää eli hinta oli yhdeltä yöltä 120 euroa. Ei siis kuitenkaan paha hinta. Maksamalla yhdeksän euroa lisää, sai siihen mukaan myös aamupalan. Otin senkin ja oli kyllä ihan kattava. Käytössä oli siistit, yhteiset vessat ja suihkut. Lisäksi hyvä asia oli se, että se oli todella lähellä Kirjurinluotoa. Matkaa kertyi suuntaansa vähän reilu kilometri. Siitä oli siis helppo kulkea jalkaisin tapahtumapaikalle ja takaisin. Ainoa miinuspuoli oli mielestäni pikkaisen erikoinen, sanoisinko umpinainen ilma. Pidin tuuletusikkunaa auki ja hyvin ilman kanssa pärjäsi. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja palvelu joustavaa. Sopii mielestäni oikein hyvin tällaiseen muutaman päivän matkaan mentäessä suhteellisen matalalla budjetilla. Oli jotenkin mukavan retrohenkinen hyvällä tapaa. 


Pori ja festaripaikka Kirjurinluoto

Menin Poriin junalla. Reitti kulki Tampereen kautta, jossa oli junan vaihto.

Tutustumiseni Poriin kokonaisuutena festareiden ulkopuolelta jäi aika ohkaiseksi. Aikaisempina vuosina olen käynyt muutaman kerran Yyterissä, joka on ihan uskomaton paikka. Muistan vieläkin, kun sinne ensimmäistä kertaa menin. Tuntui kuin olisin saapunut johonkin etelään rannalle. Kerran käytiin lasten kanssa siellä myös telttailemassa, ja siitä on jäänyt mukavat muistot. Myös yksi maraton on tullut siellä juostua, mutta muutoin Pori on ollut minulle vieras paikka. 

Nyt Pori Jazz -festivaalien yhteydessä liikkumiseni "pyhä kolminaisuus" näytti muodostuvan Kirjurinluodon, majatalon ja Puuvillan välille. Ajatuksenani oli tehdä vielä museokierros sunnuntaina ennen paluumatkaa linja-autolla Helsinkiin, mutta väsy ja koti-ikävä yllätti, joten päätin jättää ne seuraavaan kertaan. 

Festivaalipaikka oli Kirjurinluodolla, jonne pääsi kahta reittiä: pääportin sekä Jazzpuiston kautta. Aika nopeasti paikan sai haltuun, vaikka siellä olikin ensimmäistä kertaa. Esiintymislavoja oli kolme, joista eniten viihdyin päälavan ympäristössä. 

Ruokapaikkoja ja bajamajoja oli myös riittävästi ja kaikki sujui hyvin. Festareilla ja myös toisaalla Porissa ihmiset olivat ystävällisiä ja kysyvälle vastattiin.


Artisteista ja esityksistä

Eniten odotin Emeli Sandén esiintymistä. Kuulin hänen esityksensä ensimmäistä kertaa vuonna 2013. Oltiin ystävän kanssa tulossa New Yorkista, jossa oli käyty juoksemassa maraton. Paluumatkalla Finnair'in lennolla oli valikoimassa Sandén konserttitaltiointi Royal Albert Hall'ista, joka oli tehty aiemmin samana vuonna tammikuussa. Muistan kuinka tuolloin suuresti vaikutuin laulajasta ja hänen äänestään ja esityksestään. Todella lahjakas ja kappaleet puhuttelivat. Siitä lähtien olen hänen tuotantoaan kuunnellut. Tuolloin lennolla ja myös sen jälkeen on ehdottomana suosikkinani ollut hänen kappaleensa Clown. Sandé esitti kappaleen myös nyt. Kun siinä vesisateessa, retkijakkarassani sadeviittaan kääriytyneenä ja reppua sylissäni sateelta suojassa pitäessäni istuin ja kuuntelin esitystä siihen uppoutuen, niin tuntui, että se hetki oli täydellinen - kaikki kohdallaan.

Päälavalla esiintyi myös Lewis Capaldi, joka oli itselleni tuntematon, nuori skotlantilainen artisti. Aluksi Capaldi pahoitteli, ettei ollut saanut vielä valmiiksi toista studioalbumiaan. Sitten hän kehotti kuulijoita laittamaan onnellisuuden hetkeksi sivuun ja kokemaan surumielisyyttä esiintymisen ajan. Kappaleita kuunnellessa tarjoutuikin hyvä mahdollisuus antaa omienkin ajatusten kulkea sopivan syvissä vesissä. Ihastuin artistin tuotantoon saman tien. On onni löytää artisteja, joiden tuotanto puhuttelee ja jonka voi kokea antoisana. 


Suomalaisista artisteista oli suuri ilo kuulla Chisua ja Hectoria, jotka ovat niin upeita artisteja ja myös heidän tuotantonsa todellakin puhuttelee. 


Lopuksi


Kaiken kaikkiaan nautin suuresti Pori Jazz -festivaaleista. Osallistuin Kirjurinluodon konserttipuistossa järjestettyihin pääkonsertteihin, jotka käynnistettiin jo torstaina, mutta joissa olin itse mukana perjantaina ja lauantaina. Kahden päivän setti oli itselleni sopiva kokonaisuus. 

Oli aivan upeaa saada kuunnella musiikkia livenä. Se on vähän sama kuin taiteessa ja matkustamisessa, kun saa livenä kokea jonkin aiemmin vaikkapa kuvissa ja filmeissä nähdyn tai levyltä kuullun. Kun näkee vaikkapa monissa julkaisuissa painettuna olleen Vincent Van Gogh'in Auringonkukkia  aitona edessään, Van Gogh museossa maratonmatkalla Amsterdamissa, on se ihan täydellistä. Samoin se, kun seisoo Time Squarella pilvenpiirtäjien juurella valotaulujen edessä ja voi livenä kokea monista elokuvista tutuksi tulleen paikan, tarjoaa sen ihan omanlaisensa kokemuksen. Koen olevani onnekas ja olen siitä kiitollinen, kun olen näitä kokemuksia saanut kohdata. 

Iso osa festivaaleja on myös siellä tapahtuvat kohtaamiset ystävien, läheisten ja tuttavien kanssa. Esitysten välillä on hyvin aikaa keskusteluihin ja kyllä niitä voi käydä myös esitysten aikana, jos siltä tuntuu. 

Festareitten myötä huomasin, että minun tulee käytyä ihan liian vähän keikoilla kuuntelemassa livemusiikkia. Ehkäpä nyt on juuri oikea aika tehdä siihen sopiva korjausliike. 



mari




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai

Uuden äärellä

Olen ollut gerontologisessa sosiaalityössä reilut viisi vuotta. Asiakkaat ovat ikääntyneitä helsinkiläisiä, joiden elämäntilanteissa on haasteellisuutta erinäisistä syistä johtuen. Pyrimme tukemaan heitä parhaamme mukaan siten, että heidän elämänsä olisi mahdollimman hyvää - mitä hyvä elämä heistä itse kullekin sitten tarkoittaakin. Tulin Helsingin kaupungille erityissosiaalityöntekijän virkaan joulukuussa 2016. Tuolloin minulla oli paljon uutta opeteltavaa. Ihmisten kanssa toimiminen oli toki tuttua, mutta minulla ei ollut tuttuja, olemassa olevia verkostoja ja myös viranomaisena toimiminen oli vielä aika uutta. Muistan vieläkin, miten opettelin tuntemaan uusia alueita kaikkine katuineen, menin mukaan uusiin verkostoihin ja opettelin erilaisten järjestelmien käyttöä. Syksyllä 2019 vaihdoin johtavan sosiaalityöntekijän virkaan. Olin jälleen monen uuden asian äärellä. Vaihdoin uudelle maantieteelliselle alueelle sekä tutustuin uuteen tiimiin ja yhteiseen työskentelyyn siinä itselleni uu