Siirry pääsisältöön

Hiihtohan voi olla hauskaa


Monen vuoden jälkeen löysin itseni kokeilemasta hiihtoa ja kylläpä nautin siitä.


Edelliset hiihtokokemukset vuosien takaa

 

Tätä ennen olen hiihtänyt viimeksi varmaan 15 vuotta sitten. En ole milloinkaan ollut intohimoinen hiihtäjä. En oikeastaan ole pitänyt hiihtämisestä koskaan. 

 

Muistan edelleen nuoruudesta Tampereen Pyynikillä pidetyt hiihtokisat, joihin tuli ala-asteella osallistua. Mäkiä oli alas ja ylös ja pakkasta riittävästi. En muista mille sijalle kisoissa tulin. Sen muistan kuitenkin, että kisojen jälkeen istuimme kaverin kanssa Pyynikin näkötornin kahvilassa ja lämmittelimme jäätyneitä varpaita patterin lämpimässä. 


 

Kokeilemaan keskelle Helsinkiä

 

Ystäväni kysyi minua kanssaan Hiihto valtaa Olympiastadionin -tapahtumaan, joka nimensä mukaisesti pidetään täällä Helsingissä. Vaikka en hiihdon ystävä olekaan, niin päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan. Ainahan sitä nyt yhden tunnin on missä vaan, vaikka en innostuisikaan. Ainakin tulisi ulkoiltua ja ystävän kanssa on aina mukavaa jutella.

 

Olympiastadionille saavuttaessa, kuului innostavaa musiikkia ja valot loistivat hienosti. Hiihtäjiä meni jo stadionin ulkopuolellakin. Tuli mukava fiilis. Olimme varanneet hiihtovuoron tunniksi. Vuorovaraus oli maksuton.  Koska itselläni ei ole hiihtovälineitä – ei ole ollut sitten yläasteen, niin vuokrasin ne stadionilta 25 euron tuntihintaan. Sitten vaan ladulle. 


Hiihtämisen muistijälki löytyy

 

Ensiksi piti saada sukset kiinnitettyä monoihin. Olin täysin kuutamolle, miten sen tekisin. Onneksi ladun reunalla oli toimitsijoita, jotka opastivat meitä ja saimme sukset ruotuun. 

 

Tiesin, että hiihtämistä ei tarvitsisi suorittaa. Riitti, että pysyisin pystyssä ja onnistuisin etenemään tasaisella. Voisin siis ottaa ihan rennosti. Vähän kyllä jännitti, pysyisinkö ladulla pystyssä suksien päällä, sillä latu oli kovin liukkaan oloinen.

 

Kuten kerroin, edellisestä hiihtokokemuksestani on reilusti aikaa. Yllätyin itsekin siitä, miten hiihtämisen muistijälki tuli jostain selkäytimestä. Ja täytyy myöntää, että nautin tästä kokemuksesta. Suuresti. Niin paljon, että nyt vakavasti harkitsen omien suksien hankkimista. 


 

Ladulle uudelleen

 

Mielestäni on loistavaa, että tällainen tapahtuma on rakennettu hyvälle, keskeiselle paikalle Helsinkiin. Tämä madaltaa osallistumiskynnystä, kun paikan päälle pääsee näppärästi ja välineet voi vuokrata. Lisäksi maksuton latuvaraus on plussaa.

 

Ollessamme tapahtumassa, pääsimme osallistumaan avajaisiinkin. Oli ihanaa päästä kuuntelemaan hiihdon ohessa live-musiikkia, kun esiintymässä olivat Mira Luoti, Aikakone ja Pyhimys.


Kokonaisuutena tapahtuma oli oikein onnistunut. Oli myös mukavaa huomata jälleen, että kokeilemalla voi löytää arkeen uusia, mukavia juttuja. 


#keepitsimple

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai

Uuden äärellä

Olen ollut gerontologisessa sosiaalityössä reilut viisi vuotta. Asiakkaat ovat ikääntyneitä helsinkiläisiä, joiden elämäntilanteissa on haasteellisuutta erinäisistä syistä johtuen. Pyrimme tukemaan heitä parhaamme mukaan siten, että heidän elämänsä olisi mahdollimman hyvää - mitä hyvä elämä heistä itse kullekin sitten tarkoittaakin. Tulin Helsingin kaupungille erityissosiaalityöntekijän virkaan joulukuussa 2016. Tuolloin minulla oli paljon uutta opeteltavaa. Ihmisten kanssa toimiminen oli toki tuttua, mutta minulla ei ollut tuttuja, olemassa olevia verkostoja ja myös viranomaisena toimiminen oli vielä aika uutta. Muistan vieläkin, miten opettelin tuntemaan uusia alueita kaikkine katuineen, menin mukaan uusiin verkostoihin ja opettelin erilaisten järjestelmien käyttöä. Syksyllä 2019 vaihdoin johtavan sosiaalityöntekijän virkaan. Olin jälleen monen uuden asian äärellä. Vaihdoin uudelle maantieteelliselle alueelle sekä tutustuin uuteen tiimiin ja yhteiseen työskentelyyn siinä itselleni uu

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker