Siirry pääsisältöön

Lomasta todellakin kaikki irti

Olen tänä kesänä pitänyt lomaa enemmän kuin varmaan koskaan aiemmin. Lomalle jäädessäni minua vähän jännitti, miten pitkä kesäloma sujuu. Kun viime vuonna pidin neljä viikko lomaa, niin jo kahden viikon kuluttua olin täysin turhautunut ja odotin ajan kuluvan seuraavaan päivään. Kävin treeneissä, mutta muutoin ajankulku oli kovin hidasta. No, onneksi tuolloin kuitenkin ystäväni pyysi minua kirjoittamaan kanssaan kirjaan tekstiä ja sitten seuraavat kaksi viikkoa menivätkin jo kuin siivillä. 

Tänä kesänä olen kuitenkin onnistuneesti ottanut lomasta kaiken irti. Tuntuu, että kuluneet neljä viikkoa ovat menneet kuin siivillä. Vielä on ensi viikko ja sitten paluu takaisin "sorvin äärelle".

Olen nyt lomalla käynyt aktiivisesti salilla treeneissä. Lisäksi olen tällä viikolla käynyt muutaman kerran hölkkäilemässä pitkän tauon jälkeen. Täältä Ulliksesta on niin lyhyt matka mennä lenkille vaikka tuohon meren rantaan.

Eilen, kun olin ollut ystävien kanssa ulkona, lähdin vielä ennen keskiyötä kävelylle merta katsomaan. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että nyt on pakko päästä sitä ihastelemaan. Oli tosi hienoa huomata, että kuu oli juuri punertavana nousemassa taivaalle horisontista. Oikein sellainen täysikuu. Siinä se nousi aika nopeasti mun kävelylenkin aikana. Ei sitä oikein saanut kameran filmille, mutta mieleen sen sai hyvin tallennettua. Ihana elämys. 


Nautinkin nykyään suuresti tällaisista elämyksistä. Pyrin välttämään sitä, että hakisin elämääni iloa ostamalla tavaroita. Olen huomannut, että näistä elämyksistä tulee lopulta paljon parempi olo kuin raahaamalla kaupasta tavaroita kotiin. Kulutan itse asiassa nykyään aika vähän ja oikeastaan saan tyydytystä jopa siitä, miten vähällä loppujen lopuksi tulen toimeen. 😂 No, ei minua ehkä vielä oikein saidaksi voi kutsua, mutta hyvin olen kulutusta onnistunut vähentämään. 

Treenaaminen on siis selkeästi yksi sellainen juttu, josta saan suuresti tyydytystä. Siitä vaan tulee niin hieno fiilis, kun tekee itse töitä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Ja vaikka jotkin asiat stressaavatkin aina välillä, niin tuolloin ne unohtuvat ja niiden tilalle saa hyvän endorfiinidropin. Toisinaan tulee myös onnistumisia - isoja tai pieniä. Kuitenkin jo se, että yritän parhaani, tuo hyvän mielen.

Nyt lomalla on ollut hyvin aikaa viettää yhteisiä hetkiä myös lasten ja ystävien kanssa. Ja välillä chillailla myös ihan vaan omassa kuplassani. Tehdä mitä mieleen tulee tai olla tekemättä mitään. On myös ollut vapauttavaa jäädä pois deittisovelluksesta. Ei tarvitse enää säätää mitään viestittely- ja treffikuvioita. Erostani tulee kohta kuluneeksi neljä vuotta ja tämä taitaa olla se kohta, kun ei enää aktiivisesti hae ketään parikseen. Tai ainakin omalla kohdallani se osuu tähän. Elämä on hyvää tällaisenaan eikä treffikuviot enää kiinnosta. Tänä kesänä tämäkin osa on siis onneksi loksahtanut kohdalleen ja voin keskittyä ihan vaan nauttimaan olemisen keveydestä vaikka boxihyppyjä harjoitellen. 😂


Lomaterveisin Mari















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai