Siirry pääsisältöön

Sopivan parin löytämisen vaikeus

Kävin tässä taannoin treffeillä. Oli kiinnostavaa kuulla miehen näkökulmaa parin etsintään. Mies kertoi viestitelleensä ja käyneensä treffeillä naisten kanssa. Kokemuksen kautta hän kertoi tulleensa tulokseen, että mieheltä vaaditaan aika paljon. Useilla naisilla tuntuu miehen mukaan olevan hyvä koulutus- ja tulotaso sekä asema työelämässä. Mies kertoi naisten tuovan esille, että tulevat itsenäisesti toimeen. Lisäksi tapaamisissa on miehen kertoman mukaan näyttäytynyt "mies vei jalat alta" -fiiliksen hakeminen. Tunnistan itsekin tuon "kipinän"  löytämisen vaateen, josta treffeillä usein syntyy keskustelua. Kokemuksiinsa peilaten mies totesi asemansa olevan vaikea. Että pitäisi olla melkoinen mies kyetäkseen vastaamaan naisen odotuksiin. 

Jäin miettimään asiaa peilaten sitä omaan tilanteeseeni. Itselläni on korkeakoulututkinto ja suoritan jatko-opintoja. Lisäksi tulotasoni ja ammatillinen asemani on ihan jees. Eron jälkeen olen myös oppinut tulemaan toimeen itsenäisesti. Niinhän sitä täytyy tehdä, jotta selviää elämässä eteenpäin. Ja sekin on ihan jees. Ja kuten mies totesi, niin kyllä - myös minä koen tulevani toimeen hyvin myös itsekseni. Elämä sinällään näyttäytyy hyvänä tällaisenakin. Kuitenkin ajattelen, että parisuhde voisi tuoda elämään vielä lisää hyvää. Olen jossain kohtaa jo aiemminkin pohtinut toisen ihmisen läheisyyden kaipuuta.

Kun omasta näkökulmastani pohdin sopivan parin löytämisen tematiikkaa, ei mielestäni ole olennaista toisen koulutus- ja tulotaso tai asema työmarkkinoilla. Mielestäni olennaista on ihminen itse. Mietin sitä, kuinka paljon ihmiset itse mahdollisesti luovat paineita itselleen miettiessään, mitä toinen minulta odottaa. Todellisuudessa tällaisia odotuksia ei kuitenkaan välttämättä ilmassa ole.  Haluan uskoa niin, että kun ihminen on sinut itsensä kanssa, ei toisen itsenäisyys tai mahdollisesti korkeampi koulutustaso tai muu vastaava tekijä näyttäydy uhkana tai vaateena. Ja kun ihminen tulee itsensä kanssa toimeen, on hänen helpompi tulla myös muiden kanssa toimeen. Uskon myös siihen, että kummankin riittävä itsenäisyys tarjoaa osaltaan mahdollisuuden tasavertaiseen suhteeseen.

Peilaten miehen kertomaan, itse en enää odota löytäväni elämääni miestä, joka räjäyttää minut "vei jalat alta" fiilikseen. Jotenkin ajattelen niin, että nuoruuden tilanteesta muuttuneena hormonihurrikaanit ovat rauhoittuneet ja vähempikin on tarpeeksi. Se, että löytää ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla, riittää tässä kohtaa. Olla yhdessä sopivan simppelisti, ilman turhia säätöjä. Yhteisen olemisen ja tekemisen kautta voi sitten rakentua syvempi tunneyhteys. 

Toki sopivan parin löytämiseen vaikuttavat monet seikat. Olen monesti pohtinut sitä, että ihan hyvät ja mukavat ihmiset kyllä kohtaavat toisensa, mutta jostain syystä siitä ei kuitenkaan rakennu parisuhdetta. Toisen sosioekonomisesta asemasta se ei kuitenkaan ainakaan omalta osaltani ole kiinni. Elämäntilanteet vaan voivat olla toisinaan sitten kuitenkin liian erilaiset tai muutoin voi olla sellaisia asioita, ettei kummallekin sopivaa parisuhdesettiä saa siitä rakentumaan. Omalla kohdallani muutamasta näistä kohtaamisesta on kuitenkin rakentunut hyviä ystävyyssuhteita, jotka ovat edelleen olemassa.  


Kaikkea hyvää kevääseesi, 

mari

#keepitsimple




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai

Viikonloppu Varsovassa

Pyörähdin Varsovassa viikonloppua viettämässä. Vaikka Puola ei ole milloinkaan ollut varsinaisesti toiveena matkalistallani, niin sinne sattumalta osuessani Varsova kyllä ihastutti olemuksellaan.  Yhden viikonlopun aikana ei ihan hirveästi ehdi näkemään, joten paljon jäi nähtävää vielä seuraaville kerroille. Finnairin lento oli sopivin, joten sen valitsin. Lähti sopivaan aikaan aamuselle, eikä kentälle tarvinnut lähteä ihan kesken yöunten. Perillä oltiin jo varttia ennen ennakoitua aikaa.  Jo lentokentällä latasin Moovit-appsiin paikaksi Varsovan, joten sen avulla löytyi helposti oikea juna. Kentällä löysin helposti junalle seuraten keltaista linjaa lattiassa. Lipun sain ostettua asemalta lippukassalta. Vaikka Puolassa englantia ei kovin hyvin puhutakaan, niin lippukassan nainen onneksi puhui englantia ihan sujuvasti. Juna oli jotenkin liikuttava. Ihan siisti ja sellaisen pikkusievän oloinen.  Jo junamatkalla keskustaan sain tuntumaa kommunistisen maailman ympäristöön sekä si