Kävin tässä taannoin treffeillä. Oli kiinnostavaa kuulla miehen näkökulmaa parin etsintään. Mies kertoi viestitelleensä ja käyneensä treffeillä naisten kanssa. Kokemuksen kautta hän kertoi tulleensa tulokseen, että mieheltä vaaditaan aika paljon. Useilla naisilla tuntuu miehen mukaan olevan hyvä koulutus- ja tulotaso sekä asema työelämässä. Mies kertoi naisten tuovan esille, että tulevat itsenäisesti toimeen. Lisäksi tapaamisissa on miehen kertoman mukaan näyttäytynyt "mies vei jalat alta" -fiiliksen hakeminen. Tunnistan itsekin tuon "kipinän" löytämisen vaateen, josta treffeillä usein syntyy keskustelua. Kokemuksiinsa peilaten mies totesi asemansa olevan vaikea. Että pitäisi olla melkoinen mies kyetäkseen vastaamaan naisen odotuksiin.
Jäin miettimään asiaa peilaten sitä omaan tilanteeseeni. Itselläni on korkeakoulututkinto ja suoritan jatko-opintoja. Lisäksi tulotasoni ja ammatillinen asemani on ihan jees. Eron jälkeen olen myös oppinut tulemaan toimeen itsenäisesti. Niinhän sitä täytyy tehdä, jotta selviää elämässä eteenpäin. Ja sekin on ihan jees. Ja kuten mies totesi, niin kyllä - myös minä koen tulevani toimeen hyvin myös itsekseni. Elämä sinällään näyttäytyy hyvänä tällaisenakin. Kuitenkin ajattelen, että parisuhde voisi tuoda elämään vielä lisää hyvää. Olen jossain kohtaa jo aiemminkin pohtinut toisen ihmisen läheisyyden kaipuuta.
Kun omasta näkökulmastani pohdin sopivan parin löytämisen tematiikkaa, ei mielestäni ole olennaista toisen koulutus- ja tulotaso tai asema työmarkkinoilla. Mielestäni olennaista on ihminen itse. Mietin sitä, kuinka paljon ihmiset itse mahdollisesti luovat paineita itselleen miettiessään, mitä toinen minulta odottaa. Todellisuudessa tällaisia odotuksia ei kuitenkaan välttämättä ilmassa ole. Haluan uskoa niin, että kun ihminen on sinut itsensä kanssa, ei toisen itsenäisyys tai mahdollisesti korkeampi koulutustaso tai muu vastaava tekijä näyttäydy uhkana tai vaateena. Ja kun ihminen tulee itsensä kanssa toimeen, on hänen helpompi tulla myös muiden kanssa toimeen. Uskon myös siihen, että kummankin riittävä itsenäisyys tarjoaa osaltaan mahdollisuuden tasavertaiseen suhteeseen.
Peilaten miehen kertomaan, itse en enää odota löytäväni elämääni miestä, joka räjäyttää minut "vei jalat alta" fiilikseen. Jotenkin ajattelen niin, että nuoruuden tilanteesta muuttuneena hormonihurrikaanit ovat rauhoittuneet ja vähempikin on tarpeeksi. Se, että löytää ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla, riittää tässä kohtaa. Olla yhdessä sopivan simppelisti, ilman turhia säätöjä. Yhteisen olemisen ja tekemisen kautta voi sitten rakentua syvempi tunneyhteys.
Toki sopivan parin löytämiseen vaikuttavat monet seikat. Olen monesti pohtinut sitä, että ihan hyvät ja mukavat ihmiset kyllä kohtaavat toisensa, mutta jostain syystä siitä ei kuitenkaan rakennu parisuhdetta. Toisen sosioekonomisesta asemasta se ei kuitenkaan ainakaan omalta osaltani ole kiinni. Elämäntilanteet vaan voivat olla toisinaan sitten kuitenkin liian erilaiset tai muutoin voi olla sellaisia asioita, ettei kummallekin sopivaa parisuhdesettiä saa siitä rakentumaan. Omalla kohdallani muutamasta näistä kohtaamisesta on kuitenkin rakentunut hyviä ystävyyssuhteita, jotka ovat edelleen olemassa.
Kaikkea hyvää kevääseesi,
mari
#keepitsimple
Kommentit
Lähetä kommentti