Siirry pääsisältöön

Muutosten aikaa

Ostin Kallion kotini pelkkien kuvien perusteella. Joku sanoi, että niin ei hyvä juttu. No, niin minä kuitenkin tein ja valintani osui aivan oikeaan. Pari vuotta on vierähtänyt täällä nopeasti ja olen ollut valintaani tyytyväinen. Kotini on pieni tai "kompakti", kuten sitä olen myös kuvaillut. Olen viihtynyt täällä mainiosti. Lähellä on keskusta ja meren ranta. Kulkiessani Hesaria ja näitä muita katuja pitkin, näen monenlaista elämää. Meillä jokaisella omanlainen. Monen monta kertaa olen tullut yöllä kävellen kotiin keskustassa juhlitun yhteisen illanvieton jälkeen. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Tässä kohtaa on aikani siirtyä täältä jonnekin toiseen maisemaan. Minne, sitä en vielä tässä kohtaa tiedä. Aika näyttää. Pakkaan jälleen kamani ja lähden katsomaan uusia maisemia.

Nopeasti on mennyt aika myös #elämäkuntoon -projektissani, jonka aloitin viime vuoden elokuussa. Nykyisin treenaan kuudesti viikossa ja huomaan koukuttuneeni siihen myönteisesti. Olenkin antautunut projektiin täysillä, enkä voi ylikorostaa, miten se tuottaa minulle hyvää oloa monella tapaa. Olen monen monta kertaa yllättänyt itseni taidoillani ja sitkeydelläni. Lisäksi olen saanut uusia ystäviä, joiden kanssa jakaa asioita. Kroppa ja mieli ovat myös kiittäneet.  Olisi myös hienoa, jos oma tekemiseni ja hyvä oloni on tarjonnut kannusta myös jollekin toiselle, joka on halunnut lähteä hakemaan muutosta olemiseensa.

Kevään aikana on Corona lyönyt kapulaita rattaisiin ja lisäksi on ollut vähän muutakin harmia. Mutta kaikesta on selvitty eteenpäin sisukkuudella ja katsomalla eteenpäin sekä läheisten tuella. Ja on kyllä jännittävää huomata, miten juuri näiden tällaisten tilanteiden kautta voi löytyä myös uutta hyvää ja innostavaa, kunhan mielensä lokeroita saa asemoitua sopivasti.

Olen viime viikkojen aikana konmarittanut kotiani oikein urakalla. Vaikka tein tästä karsinnasta ensimmäisen aallon jo viime kesänä, niin on kyllä hämmästyttävää, miten minulla oli edelleen paljon karsittavaa. En oikein voi edes ymmärtää, miten olin kaikkea sitä tavaramäärää mukanani raahannut. Mutta niin se kai on, että kaikelle on aikansa ja nyt oli aika tehdä tämä muutos. 

Hävitin muun muassa kirjahyllyn, mikä oli itselleni iso juttu. Olen aina pitänyt siitä, että kodissa on kirjoja, vaikka niitä ei niin tulisikaan luettua. No, nyt kirjahylly on poissa ja myös suurin osa kirjoista. Säilytin niistä vain muutamia, jotka olen saanut lahjaksi tai jotka liittyvät tutkimukseeni keskeisesti. Tavaroiden karsiminen itsessään teki oikein hyvää. Nyt olemassa olevat tavarat tulevat paremmin esille. Näin yhden ihmisen taloudessa ei oikeasti tarvitse kovinkaan paljon tavaroita. Kun ympärillä on nyt enemmän väljyyttä, tekee se selvästi hyvää minulle. Mottoni #keepitsimple alkaa nyt todellakin toteutua myös kotini sisustuksessa.

Vaikka kyse onkin konkreettisesta tavaroiden vähentämisestä, linkittyy siihen elämästäni kuitenkin paljon syvempää. Se, että minulla on ympärilläni itselleni merkityksellisiä läheisiä, saan kehittyä psyykkisesti ja fyysisesti sekä tehdä elämässäni mukavia juttuja kuten merkityksellistä työtä, matkustella tai vaikka vaan istua kalliolla ihmettelemässä merta, ovat ne elämään merkityksen ja nautinnon tuovia asioita. Toki elämässä tulee olla myös tietyt materiaaliset jutut, mutta merkitys elämään löytyy jostain ihan muualta kuin tavaraa hankkimalla.

Muutettua omilleni eron jälkeen olen opetellut uusia taitoja. Sellaisia, joita en aiemmin ollut edes kuvitellut tekeväni. Ihmiskunnalle niillä ei sinällään ole suurta merkitystä, mutta näin pienelle ihmiselle tuottaa todellista tyydytystä selvitä näistä haasteista. Ensin totean ongelman ja mikä on tavoitteeni. Sitten ongelmanratkaisun kautta haen keinot ja otan ne käyttöön. Tämä ei aina ole kovin helppo vaihe ja voi vaatia tarvittaessa usemmankin youtubevideon päivystämisen :) Kun sitten kaikenkarvaisten siunaavien sanojen jälkeen homma on maalissa, niin se se vasta on magee fiilis. Prosessin aikana meinaa tietty jo välillä usko pettää, mutta niin sitä sitten kuitenkin pääsee maaliin. Toi fiilis, kun voittaa itsensä, tarjoaa todellisen tyydytyksen.

Nyt sitten vaan uutta kotia etsimään. Aika näyttää, mistä itseni jatkossa löydän.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai