Ostin Kallion kotini pelkkien kuvien perusteella. Joku sanoi, että niin ei hyvä juttu. No, niin minä kuitenkin tein ja valintani osui aivan oikeaan. Pari vuotta on vierähtänyt täällä nopeasti ja olen ollut valintaani tyytyväinen. Kotini on pieni tai "kompakti", kuten sitä olen myös kuvaillut. Olen viihtynyt täällä mainiosti. Lähellä on keskusta ja meren ranta. Kulkiessani Hesaria ja näitä muita katuja pitkin, näen monenlaista elämää. Meillä jokaisella omanlainen. Monen monta kertaa olen tullut yöllä kävellen kotiin keskustassa juhlitun yhteisen illanvieton jälkeen. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Tässä kohtaa on aikani siirtyä täältä jonnekin toiseen maisemaan. Minne, sitä en vielä tässä kohtaa tiedä. Aika näyttää. Pakkaan jälleen kamani ja lähden katsomaan uusia maisemia.
Nopeasti on mennyt aika myös #elämäkuntoon -projektissani, jonka aloitin viime vuoden elokuussa. Nykyisin treenaan kuudesti viikossa ja huomaan koukuttuneeni siihen myönteisesti. Olenkin antautunut projektiin täysillä, enkä voi ylikorostaa, miten se tuottaa minulle hyvää oloa monella tapaa. Olen monen monta kertaa yllättänyt itseni taidoillani ja sitkeydelläni. Lisäksi olen saanut uusia ystäviä, joiden kanssa jakaa asioita. Kroppa ja mieli ovat myös kiittäneet. Olisi myös hienoa, jos oma tekemiseni ja hyvä oloni on tarjonnut kannusta myös jollekin toiselle, joka on halunnut lähteä hakemaan muutosta olemiseensa.
Kevään aikana on Corona lyönyt kapulaita rattaisiin ja lisäksi on ollut vähän muutakin harmia. Mutta kaikesta on selvitty eteenpäin sisukkuudella ja katsomalla eteenpäin sekä läheisten tuella. Ja on kyllä jännittävää huomata, miten juuri näiden tällaisten tilanteiden kautta voi löytyä myös uutta hyvää ja innostavaa, kunhan mielensä lokeroita saa asemoitua sopivasti.
Olen viime viikkojen aikana konmarittanut kotiani oikein urakalla. Vaikka tein tästä karsinnasta ensimmäisen aallon jo viime kesänä, niin on kyllä hämmästyttävää, miten minulla oli edelleen paljon karsittavaa. En oikein voi edes ymmärtää, miten olin kaikkea sitä tavaramäärää mukanani raahannut. Mutta niin se kai on, että kaikelle on aikansa ja nyt oli aika tehdä tämä muutos.
Hävitin muun muassa kirjahyllyn, mikä oli itselleni iso juttu. Olen aina pitänyt siitä, että kodissa on kirjoja, vaikka niitä ei niin tulisikaan luettua. No, nyt kirjahylly on poissa ja myös suurin osa kirjoista. Säilytin niistä vain muutamia, jotka olen saanut lahjaksi tai jotka liittyvät tutkimukseeni keskeisesti. Tavaroiden karsiminen itsessään teki oikein hyvää. Nyt olemassa olevat tavarat tulevat paremmin esille. Näin yhden ihmisen taloudessa ei oikeasti tarvitse kovinkaan paljon tavaroita. Kun ympärillä on nyt enemmän väljyyttä, tekee se selvästi hyvää minulle. Mottoni #keepitsimple alkaa nyt todellakin toteutua myös kotini sisustuksessa.
Vaikka kyse onkin konkreettisesta tavaroiden vähentämisestä, linkittyy siihen elämästäni kuitenkin paljon syvempää. Se, että minulla on ympärilläni itselleni merkityksellisiä läheisiä, saan kehittyä psyykkisesti ja fyysisesti sekä tehdä elämässäni mukavia juttuja kuten merkityksellistä työtä, matkustella tai vaikka vaan istua kalliolla ihmettelemässä merta, ovat ne elämään merkityksen ja nautinnon tuovia asioita. Toki elämässä tulee olla myös tietyt materiaaliset jutut, mutta merkitys elämään löytyy jostain ihan muualta kuin tavaraa hankkimalla.
Muutettua omilleni eron jälkeen olen opetellut uusia taitoja. Sellaisia, joita en aiemmin ollut edes kuvitellut tekeväni. Ihmiskunnalle niillä ei sinällään ole suurta merkitystä, mutta näin pienelle ihmiselle tuottaa todellista tyydytystä selvitä näistä haasteista. Ensin totean ongelman ja mikä on tavoitteeni. Sitten ongelmanratkaisun kautta haen keinot ja otan ne käyttöön. Tämä ei aina ole kovin helppo vaihe ja voi vaatia tarvittaessa usemmankin youtubevideon päivystämisen :) Kun sitten kaikenkarvaisten siunaavien sanojen jälkeen homma on maalissa, niin se se vasta on magee fiilis. Prosessin aikana meinaa tietty jo välillä usko pettää, mutta niin sitä sitten kuitenkin pääsee maaliin. Toi fiilis, kun voittaa itsensä, tarjoaa todellisen tyydytyksen.
Muutettua omilleni eron jälkeen olen opetellut uusia taitoja. Sellaisia, joita en aiemmin ollut edes kuvitellut tekeväni. Ihmiskunnalle niillä ei sinällään ole suurta merkitystä, mutta näin pienelle ihmiselle tuottaa todellista tyydytystä selvitä näistä haasteista. Ensin totean ongelman ja mikä on tavoitteeni. Sitten ongelmanratkaisun kautta haen keinot ja otan ne käyttöön. Tämä ei aina ole kovin helppo vaihe ja voi vaatia tarvittaessa usemmankin youtubevideon päivystämisen :) Kun sitten kaikenkarvaisten siunaavien sanojen jälkeen homma on maalissa, niin se se vasta on magee fiilis. Prosessin aikana meinaa tietty jo välillä usko pettää, mutta niin sitä sitten kuitenkin pääsee maaliin. Toi fiilis, kun voittaa itsensä, tarjoaa todellisen tyydytyksen.
Nyt sitten vaan uutta kotia etsimään. Aika näyttää, mistä itseni jatkossa löydän.
Kommentit
Lähetä kommentti