Keep it simple

Syksy lienee luvattua uusien aloitusten aikaa. Niinpä minäkin kuljen tässä flowssa. Tosin siihen löytyy ihan oikeakin syy eli ajatus oman terveyden ylläpitämisestä. Olen elämässäni treenannut joskus ihan tavoitteellisestikin. Kun vuonna 2007 aloin opetella juoksemaan ja pitämään siitä, tuli vietettyä kaksi vuotta aika intensiivisesti lajia harjoitellessa. Ja kyllä, opin juoksemaan ainakin jollakin tavoin ja myös pitämään siitä. Siinä sivussa tuli rämmittyä joitakin maratoneja läpi omalla vauhdillani. Jo se, että selvisin tuon 42 km 195 metriä läpi kohtuullisella vauhdilla, oli itselleni suuri saavutus. Viimeisimmän maratonin juoksin Nykissä 2013. Sen jälkeen juoksu on ollut vain satunnaisesti repertuaariini kuuluvaa. Nyt palasin jälleen juoksun äärelle lasteni kannustamana. Lisäksi ryhdyin opettelemaan uutta lajia. Tätä uutta on toki vasta muutama kerta takana, mutta luulen, että tämä voi hyvinkin olla juuri "se juttu" mulle tällä kertaa. Olen kuullut, että cross fit on m

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai