Keep it simple

Varsovassa on paljon puistoja. En tiedä niiden lukumäärää. Sen tiedän kuitenkin, että paljon niitä on. Liikkuessani suuntaan tai toiseen, niin aina löydän itseni puistosta. On ihanaa olla täällä nyt kesällä ja nähdä ne niin kovin vihreinä. Puistot ovatkin aktiivisessa käytössä perheiden ja ystävien tapaamispaikkoina.  Viikonloppuna kävin ystäväni kanssa kävelyllä ja istuskelemassa läheisessä puistossa. Siellä oli paljon perheitä ja ystävyksiä viettämässä aikaa. Hämmästyin rullaluistelijoiden määrää. Lisäksi kuulin, että kyseinen puisto tunnetaan koirapuistona ja siellä tosiaan olikin paljon koiria liikeellä. Osa niistä kävi uimassa koirille tarkoitetussa uimapaikassa.  Oli hauskaa katsella, miten kahvilassa ihmisten istuskellessa penkeillä, kävivät koirat tutustumassa naapuripöydän toisiin koiriin. Jotain niin söpöä. Ystäväni asunnon parvekkeelta voi ihailla pääskysten lentoa taivaalla. Lisäksi pääskysten ääni kuuluu ihanasti sisälle asuntoon ikkunan ollessa auki. En ainakaan mui

Seminaarimatka Brightoniin on käynnistynyt mukavasti. Lensin maanantaiaamuna Helsingistä Lontooseen, josta jatkoin matkaa Brightonin kautta Falmeriin Sussexin yliopiston kampukselle. Maanantaina kävin pyörähtämässä Lontoossa ennen siirtymistä kampukselle. Lentokentältä sai ostaa automaatista junalipun koko päiväksi. Heti ensimmäisen kerran jälkeen se lippu ei sitten toiminutkaan, joten aina junaa vaihtaessani virkailija joutui päästämään minut porteista junalaiturille.  Ja niin, junasta poistuttani pois asema-alueen portista. No, se toimimattomuus taisi olla aika tavallista. Portilla oli virkailijoita ja aika monen he näyttivät päästävän porteista, kun matkakortit eivät toimineet. Mutta homma toimi tuolla tavoin. Täytyy  kyllä myöntää, että alkuun oli junahommassa vähän hukassa, mutta kyllä se siitä sitten alkoi sujua. Ja onneksi asemilla on henkilökuntaa, joka ystävällisesti jaksaa opastaa eksyksissä olevia kulkijoita.  Charing Cross-asema Lounas ja mun nyssäkät. Ensimmä

Vietin viikon Ottawassa, joka on Kanadan pääkaupunki. Osallistuin läheissuhteisiin keskittyvään kansainväliseen seminaariin.  Osallistuin sinne posterilla, joka koski tekeillä olevaa väitöskirjatutkimustani. Sain Tampereen yliopistolta matka-avustuksen matkan tekemiseksi. Olen aiemmin vieraillut Kanadan Vancouverissa muutaman päivän, mutta muistelen sen olleen jo vuonna 1985. Tuosta matkasta muistan ainoastaan hienon japanilaisen puutarhan ja sen, että silloin näin elämäni ensimmäisen kerran intiaanin. Kokemuksena seminaariin osallistuminen oli antoisa. Oli kiinnostavaa nähdä ja kuulla kasvokkain tutkijoita, jotka toimivat läheissuhteiden tutkimuksen kentällä. Nyt seminaarin jälkeen olen vielä paremmin tutustunut heidän tutkimusryhmänsä tekemiin tutkimuksiin. Vaikuttaa siltä, että muutamia hyviä vinkkejä löytyi myös omaan tutkimukseen. Tutkimusasiheen sisällöllisen annin lisäksi seminaariin osallistumalla on myös mahdollisuus rakentaa tutkimustyöhön liittyvää verkostoa. Sainki