Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Kuntoon -projektin kolmen kuukauden tsekkauspisteessä

Olen tehnyt matkaa Kuntoon -projektissani kolmen kuukauden ajan. Ja kyllä, edelleen nautin tästä ihan täysillä. 😜 Tässä muutama ajatus: Treenit tuntuvat hyvältä, enkä halua jättää suunniteltuja väliin. Huomaan, että jos suunniteltu treeni meinaa jäädä toteutumatta, se aiheuttaa turhautumista. Nälkä treeneihin on vahva. Tuntuu, että kunto on kohonnut. Osa vaatteista tuntuu sopivan paremmin ja jaksan tehdä enemmän. Treenit kokonaisuutena viitenä päivänä viikossa: kolmesti  croff fit -treeni salilla, yksi hölkkälenkki ja yksi pitkä 10 kilometrin kävely tunnin vesijuoksun kera. Kolmen viikon ajan vedin salitreenien jälkeen vielä tunnin vesijuoksun. Totesin kuitenkin lopulta, että setti oli ainakin tässä kohtaa vielä vähän liikaa. Tuntui myös siltä, että aina olin joko töissä tai treeneissä tai nukkumassa. Muuta ei juuri arkeen mahtunut. Alkoi tuntua, että aina oli kiire johonkin suuntaan ja kroppa alkoi jumittaa. Niinpä vietin viime viikonlopun kaverin kanssa chillaillen vailla

Jees, mä osaan tän

Yksinelo asettaa ihmisen uusien asioiden äärelle. Useat asiat on kuitenkin tarkoitettu opittaviksi, voitettaviksi. Ja niin, ei niiden nyt niin kovin suuria tarvitse olla, jotta niistä saa ihania onnistumisen kokemuksia. Tänä viikonloppuna yllätin itseni. Jälleen. Tein jokin aika sitten vähän sisustushommia, joiden myötä kattolamput tuli irroitettua. Niin, ja ne tosiaan jäivätkin sille tielleen. Eilen päätin, että oli tullut aika saada valot toimintaan. Heti. Tietty. En ole ikinä elämässäni kytkenyt kattovalaisinta vanhan malliseen sokeripalaan. No, mun talo on rakennettu vuonna 1929 ja täällä on ainoastaan sokeripalat. Siinä sitten miettimään, että miten homma hoidetaan. Olin kuullut joltakin, että loppujen lopuksi kytkeminen ei olisi kovin kummallista. Mutta edelleen homma vaikutti maagiselta kuitenkin. Katsoin sitten YouTube'sta videolta ohjeita, miten homma tulee hoitaa. Juu, helpolta vaikuttaa. Samanväriset johdot vaan toistensa kohdalle. No, kun tämä talo on tosiaan vanh

Tasahyppyisen boxin korkkaus

Olen tullut treenissä uuteen vaiheeseen suhteessani boxeihin. Tähän asti olen tehnyt ne astuen jalat boxille yksitellen. Mua on kauhistuttanut edes yrittää hyppäämistä, sillä olen nähnyt miten pahaa jälkeä säärille tekee, jos ei oikein hyppy osu kohdilleen ja sääret kyntää boxin terävää reunaa. Tänään päätin kuitenkin yrittää ottaa askeleen eteenpäin tässäkin asiassa. Kokeilin puiselle 30 cm boxille hyppäämistä siten, että pidän kiinni yläpuolella roikkuvasta narusta. No, siitä ei tullut mitään. Niinpä tein liikkeen vanhaan malliin vuorotellen askeltaen. Kun sitä olin yhden kierroksen tehnyt, niin sitten huomasin salilla olevan tosi matalan boxin. Sillä ei ollut korkeutta kuin 15 cm, mutta se oli pehmeä ja ajattelin, että siitä on hyvä aloittaa. Vaikka kyseessä olikin matala boxi, niin onnistuminen tuntui hyvältä. Ja jotta ei homma käy liian helpoksi, niin ajattelin yrittää vielä vähän enemmän. Joten otin työn alle 30 cm boxin, joka sekin oli pehmeä. Ja kyllä, onnistuin siinä. Siit

Kuherruskuuden jälkeisen jumin merkitys

Treeniä on nyt ollut sellaiset puolitoista kuukautta. On kyllä itselleni jännittävää seurata prosessin etenemistä itsessäni. Usein uusia juttuja aloitettaessa on kuherruskuukautta, jolloin kaikki on uutta ja ihanaa, valloittavaa. Sitten, kun ensihuuma haihtuu, alkaa varsinainen tekeminen. Mulla kävi tällä tavoin oman treenamiseni kanssa. Parin viime viikon ajan olin vähän kadoksissa suhteessa treenaamiseen. Toteutin kyllä treeniohjelmaa. En  kuitenkaan tunneilla oikein panostanut kunnolla, vaan pyrin pysymään mukavuusalueellani. Lisäksi tein sen virheen, että söin liian vähän. En siis syönyt makeita tai muita sellaisia mulle ei niin sopivia, mutta liian vähän hiilihydraatteja. Luulen, että nämä linkittyvät yhteen. Kun viikonloppuna tuli vielä käytyä ulkona kaverin kanssa, niin siinähän se sitten oli. Jumi. Joskus tällaisessa tilanteessa saattaa antaa tilanteelle periksi ja lopettaa koko homman ja yrittämisen. Onneksi en kuitenkaan lamaantunut, vaan nousin siitä liikkeelle ja lähd

Hetkessä olemisen oivaltaminen treenaamisen kautta

Siirryin aktiivisen treenaamisen kauteen kuukausi sitten. Kuluneen ajanjakson aikana olen oivaltanut asioita, joita en ennen ole niinkään tullut ajatelleeksi treenaamiseen liittyvinä. Cliffs of Moher ja Atlantin valtameri, Irlanti. Olen elämässäni oikeastaan vain kerran aiemmin treenannut intensiivisesti. Kun aloitin juoksuharrastuksen, keskityin siihen kahden vuoden ajan todella antaumuksella. Tai no, ainakin ensimmäisen vuoden ajan. Osallistuin silloin maratonkouluun, johon sisältyi teoriaa ja juoksuohjelma. Lisäksi siihen sisältyi fyysisen terveydentilan seurantaa, sillä osallistuin testiryhmään. Koulutuksen aikana terveydentilaa seurattiin muun muassa verikokein ja kuntotestein. Vuoden aikana opettelin juoksemaan ja sain kestävyyttä selviytyä 42,195 kilometrin matkasta. Painoni putosi tuona aikana 20 kg. Ei huono suoritus. Nimenomaan suoritus. Tämä oli vuosien 2007 - 2008 aikana. Sen jälkeen on treenaamiseni ollut aikalailla satunnaista. Olen viettänyt kuukausien lepoka

Havaittavissa matkakuumeen oireita

Olen kuluneena kesänä matkustanut useammassa maassa. Matkoihin on sisältynyt monia antoisia kohtaamisia ja elämyksiä. Kun heinäkuussa palasin viimeisimmältä matkalta, ajattelin että olisin kylläinen pidemmäksikin aikaa. Huomaan nyt kuitenkin orastavia matkakuumeen oireita. Olen katsonut matkoja Norjaan, sillä haluaisin kerran elämässäni nähdä valaita.  Lisäksi odotan edelleen ensimmäiselle vaellusmatkalle pääsemistä. Eteisessä odottavat rinkka ja vaelluskengät. Ajatuksena on lähteä vaeltamaan Pohjois-Irlantiin, johon ihastuin viime syksynä. Todennäköisesti mennee ensi kevääseen, kunnes vähän pidempi matka on mahdollinen. Vaikka aika siihen tuntuukin nyt vielä pitkältä, niin  toisaalta matkoissahan on oma ihanuutensa niihin valmistautumisessa. Ja nyt syksyn ja talven aikana on hyvin aikaa keskittyä kunnon kohentamiseen uuden cross fit -lajin harjoittelun myötä. Ja hei, loppujen lopuksi aika tuntuu lentävän ihan vauhdilla kuitenkin. #keepitsimple

Uuden äärellä ... jälleen

Syksy lienee luvattua uusien aloitusten aikaa. Niinpä minäkin kuljen tässä flowssa. Tosin siihen löytyy ihan oikeakin syy eli ajatus oman terveyden ylläpitämisestä. Olen elämässäni treenannut joskus ihan tavoitteellisestikin. Kun vuonna 2007 aloin opetella juoksemaan ja pitämään siitä, tuli vietettyä kaksi vuotta aika intensiivisesti lajia harjoitellessa. Ja kyllä, opin juoksemaan ainakin jollakin tavoin ja myös pitämään siitä. Siinä sivussa tuli rämmittyä joitakin maratoneja läpi omalla vauhdillani. Jo se, että selvisin tuon 42 km 195 metriä läpi kohtuullisella vauhdilla, oli itselleni suuri saavutus. Viimeisimmän maratonin juoksin Nykissä 2013. Sen jälkeen juoksu on ollut vain satunnaisesti repertuaariini kuuluvaa. Nyt palasin jälleen juoksun äärelle lasteni kannustamana. Lisäksi ryhdyin opettelemaan uutta lajia. Tätä uutta on toki vasta muutama kerta takana, mutta luulen, että tämä voi hyvinkin olla juuri "se juttu" mulle tällä kertaa. Olen kuullut, että cross fit on m

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai

Pääskysiä ja puistoja - Varsova

Varsovassa on paljon puistoja. En tiedä niiden lukumäärää. Sen tiedän kuitenkin, että paljon niitä on. Liikkuessani suuntaan tai toiseen, niin aina löydän itseni puistosta. On ihanaa olla täällä nyt kesällä ja nähdä ne niin kovin vihreinä. Puistot ovatkin aktiivisessa käytössä perheiden ja ystävien tapaamispaikkoina.  Viikonloppuna kävin ystäväni kanssa kävelyllä ja istuskelemassa läheisessä puistossa. Siellä oli paljon perheitä ja ystävyksiä viettämässä aikaa. Hämmästyin rullaluistelijoiden määrää. Lisäksi kuulin, että kyseinen puisto tunnetaan koirapuistona ja siellä tosiaan olikin paljon koiria liikeellä. Osa niistä kävi uimassa koirille tarkoitetussa uimapaikassa.  Oli hauskaa katsella, miten kahvilassa ihmisten istuskellessa penkeillä, kävivät koirat tutustumassa naapuripöydän toisiin koiriin. Jotain niin söpöä. Ystäväni asunnon parvekkeelta voi ihailla pääskysten lentoa taivaalla. Lisäksi pääskysten ääni kuuluu ihanasti sisälle asuntoon ikkunan ollessa auki. En ainakaan mui

Brightonissa ja vähän Lontoossakin visiitillä vol. 1

Seminaarimatka Brightoniin on käynnistynyt mukavasti. Lensin maanantaiaamuna Helsingistä Lontooseen, josta jatkoin matkaa Brightonin kautta Falmeriin Sussexin yliopiston kampukselle. Maanantaina kävin pyörähtämässä Lontoossa ennen siirtymistä kampukselle. Lentokentältä sai ostaa automaatista junalipun koko päiväksi. Heti ensimmäisen kerran jälkeen se lippu ei sitten toiminutkaan, joten aina junaa vaihtaessani virkailija joutui päästämään minut porteista junalaiturille.  Ja niin, junasta poistuttani pois asema-alueen portista. No, se toimimattomuus taisi olla aika tavallista. Portilla oli virkailijoita ja aika monen he näyttivät päästävän porteista, kun matkakortit eivät toimineet. Mutta homma toimi tuolla tavoin. Täytyy  kyllä myöntää, että alkuun oli junahommassa vähän hukassa, mutta kyllä se siitä sitten alkoi sujua. Ja onneksi asemilla on henkilökuntaa, joka ystävällisesti jaksaa opastaa eksyksissä olevia kulkijoita.  Charing Cross-asema Lounas ja mun nyssäkät. Ensimmä

Seminaarimatka Ottawaan

Vietin viikon Ottawassa, joka on Kanadan pääkaupunki. Osallistuin läheissuhteisiin keskittyvään kansainväliseen seminaariin.  Osallistuin sinne posterilla, joka koski tekeillä olevaa väitöskirjatutkimustani. Sain Tampereen yliopistolta matka-avustuksen matkan tekemiseksi. Olen aiemmin vieraillut Kanadan Vancouverissa muutaman päivän, mutta muistelen sen olleen jo vuonna 1985. Tuosta matkasta muistan ainoastaan hienon japanilaisen puutarhan ja sen, että silloin näin elämäni ensimmäisen kerran intiaanin. Kokemuksena seminaariin osallistuminen oli antoisa. Oli kiinnostavaa nähdä ja kuulla kasvokkain tutkijoita, jotka toimivat läheissuhteiden tutkimuksen kentällä. Nyt seminaarin jälkeen olen vielä paremmin tutustunut heidän tutkimusryhmänsä tekemiin tutkimuksiin. Vaikuttaa siltä, että muutamia hyviä vinkkejä löytyi myös omaan tutkimukseen. Tutkimusasiheen sisällöllisen annin lisäksi seminaariin osallistumalla on myös mahdollisuus rakentaa tutkimustyöhön liittyvää verkostoa. Sainki

Vähemmän on enemmän

Olen melkoinen tavarahamsteri. Nyt tuli aika tehdä kodissani muutoksia. Olenkin karsinut melkoisen määrän tavaraa lasteni ja ystävieni innostamana. Vaikka asuntoni on pieni (29 m2), niin nyt täällä pystyy vaikka tanssimaan. Otin matot kokonaan pois, ja nyt ihana lautalattia tulee näkyville. Seinillä olevat taulut uusin siten, että laitoin esille omia taulujani lukuunottamatta kahta ballerinataulua. Tauluja on kokonaisuutena seinillä vähemmän kuin aiemmin. Esillä olevat taulut ovat valoisammat kuin aiemmat taulut ja lisäksi niissä on valoa heijastava pinta. Nyt tulee seinienkin kautta paljon enemmän valoa. Joitakin huonekaluja olen raahannut mukanani muutosta toiseen pitäen niistä kiinni kynsin ja hampain. Kun tässä nyt on tullut tehtyä isoja muutoksia elämääni muutenkin, niin ajattelin tässäkin suhteessa kääntää elämässäni uuden lehden. Olenkin onnistunut luopumaan useista tavaroista ja nyt ne tarjoavat iloa joillekin toisille. Itse on toisinaan vaikeaa nähdä omaa kotiaan ja sii

Kassialmana reissussa

Kesäkuu on kyllä tullut jotenkin ihan huomaamatta. Ja kohta on jo juhannus. Nyt kun olen opintovapaalla, niin voisi ajatella aikaa riittävän vaikka mihin. Mutta kummasti se aika vaan menee ihan arjen askareissa ja tutkimusta tehdessä. Toki nyt olen pystynyt ihanasti viettämään aikaa enemmän myös perheen ja ystävien kanssa. Ja tietty opiskeluihin liittyvät tapaamiset vievät oman aikansa. Jännä juttu, miten nykyään siirtymät paikasta toiseen vievät aina oman aikansa. Kun palaan mökiltä kaupunkiin, niin ensimmäinen päivä menee totutellessa erilaiseen  elämänmenoon ja ihmisten paljouteen. Ja tietty jo pelkkä fyysinen siirtyminen vaatii palautumista. Vaikka julkisilla kulkiessa voi tietyllä tapaa kulkea huolettomasti, niin kyllä sekin oman veronsa vaatii. Pitää raahata pakaasejaan ympäri kylää ja olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa päästäkseen matkaan. Toisinaan tunnen itseni "kassialmaksi" retuuttaessani matkatavaroitani kylillä ympäriinsä .  Tavoitteeni on, että reissussa

Mökin rauhassa

Mä niin nautin täällä mökillä olosta. Ja mikäs täällä on ollessa. Keskellä luontoa linnunlaulua kuunnellessa, omassa rauhassa. Voin kertoa, että täällä todellakin välttyy sosiaalisilta kontakteilta ihan tahtomattaankin. Silloin tällöin menee joku ohi tuossa lähitien mutkassa, mutta siinä se sitten onkin. Paikka on hankittu vuonna 2008. Jo useamman vuoden on tuntunut ihan omalta, kun on laitettu hirsistä rintamamiestaloa ympäristöineen omanlaiseksi. Nyt kun olen täällä yksinäni, niin olen laittanut vielä enemmän ihan omanlaisekseni. Se on jännä fiilis, kun yhtäkkiä tajuaa, että niinpä "tuohan voisi olla toisinkin". Sitten sitä jo onkin tekemässä muutosta. Toisinaan muutos on hyväksi, toisinaan täytyy palata vanhaan ja yrittää myöhemmin uudelleen. Tai sitten vaan antaa olla ennallaan. Tällä hetkellä täällä on tavaraa tosi paljon. Nautin, kun saan katsella vanhoja valokuvia lapsista ja lasten piirustuksia. Jossakin kohtaa laitan kaiken paikalleen järjestykseen. Nyt fiilist

Taikaa ilmassa

Toukokuu alkaa vedellä viimeisiä tuntejaan, vaikka kuukautena onkin pitkä. Paljon on ehtinyt tapahtua tämänkin kuukauden aikana. Tutkimuksen tekemisessä menee ihan hyvin. Olen antaumuksella kahlannut läpi teoriaa. Ja kyllä, alkaahan siitä vankempaa pohjaa tekemiselle muodostua. Tällä viikolla tapasin ohjaajiani. Täytyy kyllä taas kerran todeta, että minulla on ihan parhaat ohjaajat. Vahva osaaminen sekä eteenpäin kannustava asenne. Arvostan. Jos itselle epätoivo iskee, niin jotain taianomaista  ohjauksessa tapahtuu ja epätoivo katoaa.  Itselläni on vielä monta pähkinää purtavaksi toisen artikkelin saamiseksi valmiiksi, mutta pähkinä kerrallaan kohti tavoitetta. Kävin viime viikolla katsomassa Tukholmassa Fotofrafiskassa Jessica Silversagan näyttelyn "Without You I Am Weightless". Näyttelyn teemana on kokemukset lapsuudesta, jossa ei ole ollut oikeutta oikeaan lapsuuteen. Valokuviin puetut kokemukset kuvaavat Silversagan omia sekä muiden kokemuksia. Näyttelyn alkuesitt

Keväisessä Helsingissä

Intuitiolla mennään

Pääsiäinen takana ja kesä edessä. Tämän päivän sään perusteella usko kesän läheisyyteen alkaa vahvistua. Täällä Helsingissä oli tänään ihan käsittämättömän ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Opintovapaasta on nyt kokemusta kolmen viikon ajalta. Edellisellä viikolla meni kolme päivää Tampereella yliopistolla. Oli ohjaajapalaveri sekä kiinnostavia luentoja. Lisäksi mahdollisuus tavata ystäviä ja käydä kunnon keskusteluja.  Tutkimuksellisuus ja arjen rutiinit ovat selkeästi hakeneet paikkaansa päivän kulussa. Vaikuttaa siltä, että nyt siihen alkaa löytyä tasapainoa. Tein pari päivää sitten päätöksen, että teen asioita paljolti intuition varassa edeten. Uskon, että sillä tavoin jutut löytävät oikean paikan ja arkeen muodostuu sopiva rytmi. En ota asioista paineita, vaan luotan siihen, että elämä kantaa ja kyllä ne asiat siitä sujuvat. Tämä antanee riittävästi vapauden tunnetta luovuudelle kuitenkin siten, että sopiva tavoitteellisuus toteutuu. Sillä vaikka intuitiolla mennäänkin, niin