Istun työpöydän äärellä mökilläni ja suunnittelen tulevaa vuotta. Mielessäni risteilee niin monia kiinnostavia juttuja, joista voin valita joitakin ensi vuodelle. Mökillä olossa on ihan oma viehätyksensä. Olen täällä hirsitalossa yksinäni. Päivä saattaa kulua ilman, että edes käyn ulkona. Joinain päivinä sentään laitan nokkani pihalle ja käyn ulkoilmaa haistelemassa. Eilen suunnistin lähimpään taajamaan käymään kauppa-asioilla. Kun on syönyt viljatuotteita ja hernekeittoa muutaman päivän, alkaa väkisinkin kaivata jogurttia. Niinpä pakkasin reppuni ja lähdin matkaan. Ajattelin kerätä vähän kävelykilometrejä siinä samalla. Käsitykseni oli, että matkaa kauppaan olisi noin kahdeksan kilometriä. Ajoitin kulkemiseni siten, että pääsen perille valoisaan aikaan. Reitti kauppaan kulkee maantietä pitkin. Alkuun vähän pelottivat lujaa ohikiitävät autot - erityisesti rekat. Osa ajoneuvoista kiersi minut kaukaa, osa ei niinkään välittänyt väistää vaan viilettivät läheltä menemään. No, mu
Arjessa olemista ja ihmettelyä.