Siirry pääsisältöön

Lempparipaikkojani Helsingissä - Pitkäsilta


Elämää Helsingissä on kertynyt parin vuoden ajalta. Tänä aikana on tullut kierrettyä useassa paikassa vaikka monta on vielä näkemättäkin. Yksi suosikkipaikoistani on Pitkäsilta, joka yhdistää Kruunuhaan ja Hakaniemen ylittäen Kaisaniemenlahden.


Ensikosketukseni Pitkäsiltaan sain kirjallisuuden kautta, kun yhteiskuntatieteellisiin yliopisto-opintoihin sisältyi Heikki Wariksen kirjoittama klassikkoteos "Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle". Kirjan ensimmäinen painos vuodelta 1932 ja toinen painos vuodelta 1973.

Waris (1932, 9) kirjoittaa "Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata, miten Helsingin esikaupunkiin 1800-luvun loppupuolella suurena murroskautena syntyi erikoslaatuinen kaupunkityöväen yhteiskunta. Tämän rinnalla tutkimustehtävänä on oppia ymmärtämään suomalaisen työmiehen kehitystä osana häntä ympäröivän yhteiskunnan kehityksestä. Tutkimukseni olen rajoittanut Helsingin Pitkäsillan pohjoispuolella olevan työväen asumisalueeseen, joka onkin osoittautunut sopivaksi tutkimuskentäksi. Sillä Pitkäsillan pohjoispuoli ei ole ollut ainoastaan tarkoin rajoitettu hallinnollinen alue ja tilastollinen yksikkö. Se on samalla aina ollut erikoinen ns. luonnollinen sosiaalinen alue, jolla monet uudenaikaisen teollistuneen yhteiskunnan tyypilliset piirteet ilmenevät selvinä ja kuvastavat samanaikaista yleistä kehitystä." 



























Aikanaan silta on jakanut kaupungin väestön porvareihin ja työläisiin. Porvarit asuivat sillan eteläpuolella ja työläiset sillan pohjoispuolella. Silta on todistanut montaa historian vaihetta niin yhteiskunnan kuin myös yksilöiden ja perheiden elämissä.




























Pitkäsilta rakennettiin ensimmäisen kerran jo 1600-luvulla ja sittemmin silta on tullut kahdesti poltetuksi. Silta oli alunperin valmistettu puusta, mutta vuosien 1910-1912 aikana silta valmistettiin uusiksi graniitista. 




























Usein kuljen kodin ja keskustan välin kävellen ihan vaan sen vuoksi, että pääsen kulkemaan Pitkäsiltaa pitkin. Näkymä Pitkäsillalla vaihtuu vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan enkä tunnu saavan sen rosoisestakin kauneudesta ja tarinallisuudesta kyllikseni. Ihastun paikkaan aina uudelleen.




























Esipuheessaan Waris (1932, 10-11) kirjoittaa vielä seuraavasti: "Kaikista niistä, jotka ovat tutkimustyötäni suorittamista auttaneet, on minun kuitenkin aivan erikseen mainittava ne monet kymmenet henkilöt, jotka ovat muistelmiaan ja oman elämänsä rikkaita kokemuksia minulle kertoneet, ja joista useat ovat myös raoittaneet oman sielunsa ovea ja tehneet tieteellisen tutkimukseni aiheen minulle läheisiksi ja todella eläviksi. Heidät kaikki on mainittu kertojien luettelossa, mutta kaivaten muistan heistä erityisesti JUHO VIRTA-vainajaa, jonka lämpimistä nuoruuden muistelmista ja värikkäistä kertomuksista sain ensimmäisen herätteen nyt valmistuneeseen tutkimukseen."




























t. Mari


Lähteet: Waris, Heikki (1973; 1932) Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkäsillan pohjoispuolelle. Tapiola: Oy Weilin+Göös Ab:n kirjapaino.
























Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai