Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä.
Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta. Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin.
En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin.
Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä kerrallaan. Jos huvittaa leikata nurmikkoa tai valokuvata, niin siitä vaan. Jos taas huvittaa olla tekemättä mitään, niin ole hyvä ja nauti siitä.
Toki uusi tilanne asettaa miettimään tiettyjä käytännön järjestelyjä. Kuten, miten autottomana pääsen liikkumaan Harmaakiven ja kodin välillä sekä miten saan järjestettyä kaupassa käynnit jne. Itse olen ratkaissut nämä siten, että kun olen saanut pojalta kyydin mökille, niin olen ottanut mukaani mahdollisimman paljon ruokatarvikkeita ja muun maussa polttoainetta ruohonleikkuriin.
Elämä maaseudulla ei ole helppoa autottamalle henkilölle. Junia kulkee Hesan ja Tampereen väliä kiitettävästi. Haasteelliseksi osoittautuu kuitenkin Tampereen ja Harmaakiven välinen osuus. Tampereelta pääsee tänne kerran päivässä iltapäivällä. Ja täältä Tampereelle kerran päivässä aamulla.
Täältä pääsee kulkemaan lähimpään kauppaan (noin 10 kilometrin päähän) kerran päivässä. Linja-auto lähtee Harmaakiven kohdalta kohti kauppaa kello yhdeksän aikaan ja takaisin pääsee kello neljä iltapäivällä. No toki, voihan sen matkan vielä tällä kunnolla kulkea kävellenkin. Vaikka kyllähän se vähän huimaa, kun kulkee kapean valtatien reunaa ja autot kiitävät ohi vähintään 100 km tunnissa nopeudella.
Ruokahuolto perustuu pitkälti säilykeruokiin ja kuivavalmisteisiin, jotka säilyvät hyvinä pitkään. Ja kun kauppaan ei pääse helposti käymään, tulee todella hyödynnettyä puutarhan ja metsän antimia. Olenkin tyhjentänyt punaherukkapuskien antia sitä mukaan, kuin olen marjoja jaksanut syödä. Pihan vihreyttäkin tulee tarkasteltua ihan eri silmin, että saisikohan esimerkiksi tuosta apilastakin jotain purtavaa. Täytyy myöntää, että on kyllä oikeasti rentouttavaa, kun ei tule rampattua kaupassa jatkuvasti. Bucket listallani on yksi ruokaan liittyvä juttu. Ajatuksenani on vielä jokin päivä lähteä onkimaan ja viedä itsenäisesti läpi koko prosessi matojen kaivamisesta kalan valmistamiseen ateriaksi. En näet ole vielä koskaan elämässäni ottanut kalaa pois koukusta enkä ottanut kalalta pois henkeä.
Kaikenlaisten koneiden käyttäminen on vielä harjoitteluasteella. Aiemmin en ole niitä juurikaan käyttänyt, joten esimerkiksi moottorisahan ja klapikoneen käyttöönotto vähän kauhistuttaa. Nyt vielä menen ruohonleikkurin voimin. Ehkä pyydän pojalta ensiksi perehdytystä koneiden käyttöön. Sen verran onneksi jo tässä iässä on itsesuojeluvaistoa kehittynyt, etten ihan sokeasti sukella niitä käyntiin vetäisemään. Tosin, en tiedä miten sekään tapahtuu.
Elämä on tehty nautittaksi. Keep it simple.
Kommentit
Lähetä kommentti