Siirry pääsisältöön

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin



Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä.

Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta.  Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin.





En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin.

Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä kerrallaan. Jos huvittaa leikata nurmikkoa tai valokuvata, niin siitä vaan. Jos taas huvittaa olla tekemättä mitään, niin ole hyvä ja nauti siitä.

Toki uusi tilanne asettaa miettimään tiettyjä käytännön järjestelyjä. Kuten, miten autottomana pääsen liikkumaan Harmaakiven ja kodin välillä sekä miten saan järjestettyä kaupassa käynnit jne. Itse olen ratkaissut nämä siten, että kun olen saanut pojalta kyydin mökille, niin olen ottanut mukaani mahdollisimman paljon ruokatarvikkeita ja muun maussa polttoainetta ruohonleikkuriin.

Elämä maaseudulla ei ole helppoa autottamalle henkilölle. Junia kulkee Hesan ja Tampereen väliä kiitettävästi. Haasteelliseksi osoittautuu kuitenkin Tampereen ja Harmaakiven välinen osuus. Tampereelta pääsee tänne kerran päivässä iltapäivällä. Ja täältä Tampereelle kerran päivässä aamulla.


Täältä pääsee kulkemaan lähimpään kauppaan (noin 10 kilometrin päähän) kerran päivässä. Linja-auto lähtee Harmaakiven kohdalta kohti kauppaa kello yhdeksän aikaan ja takaisin pääsee kello neljä iltapäivällä. No toki, voihan sen matkan vielä tällä kunnolla kulkea kävellenkin. Vaikka kyllähän se vähän huimaa, kun kulkee kapean valtatien reunaa ja autot kiitävät ohi vähintään 100 km tunnissa nopeudella.



Ruokahuolto perustuu pitkälti säilykeruokiin ja kuivavalmisteisiin, jotka säilyvät hyvinä pitkään. Ja kun kauppaan ei pääse helposti käymään, tulee todella hyödynnettyä puutarhan ja metsän antimia. Olenkin tyhjentänyt punaherukkapuskien antia sitä mukaan, kuin olen marjoja jaksanut syödä. Pihan vihreyttäkin tulee tarkasteltua ihan eri silmin, että saisikohan esimerkiksi tuosta apilastakin jotain purtavaa. Täytyy myöntää, että on kyllä oikeasti rentouttavaa, kun ei tule rampattua kaupassa jatkuvasti. Bucket listallani on yksi ruokaan liittyvä juttu. Ajatuksenani on vielä jokin päivä lähteä onkimaan ja viedä itsenäisesti läpi koko prosessi matojen kaivamisesta kalan valmistamiseen ateriaksi. En näet ole vielä koskaan elämässäni ottanut kalaa pois koukusta enkä ottanut kalalta pois henkeä.

Kaikenlaisten koneiden käyttäminen on vielä harjoitteluasteella. Aiemmin en ole niitä juurikaan käyttänyt, joten esimerkiksi moottorisahan ja klapikoneen käyttöönotto vähän kauhistuttaa. Nyt vielä menen ruohonleikkurin voimin. Ehkä pyydän pojalta ensiksi perehdytystä koneiden käyttöön. Sen verran onneksi jo tässä iässä on itsesuojeluvaistoa kehittynyt, etten ihan sokeasti sukella niitä käyntiin vetäisemään. Tosin, en tiedä miten sekään tapahtuu.


Elämä on tehty nautittaksi. Keep it simple.












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai