Keep it simple

Istun työpöydän äärellä mökilläni ja suunnittelen tulevaa vuotta. Mielessäni risteilee niin monia kiinnostavia juttuja, joista voin valita joitakin ensi vuodelle. Mökillä olossa on ihan oma viehätyksensä. Olen täällä hirsitalossa yksinäni. Päivä saattaa kulua ilman, että edes käyn ulkona. Joinain päivinä sentään laitan nokkani pihalle ja käyn ulkoilmaa haistelemassa.  Eilen suunnistin lähimpään taajamaan käymään kauppa-asioilla. Kun on syönyt viljatuotteita ja hernekeittoa muutaman päivän, alkaa väkisinkin kaivata jogurttia. Niinpä pakkasin reppuni ja lähdin matkaan. Ajattelin kerätä vähän kävelykilometrejä siinä samalla.  Käsitykseni oli, että matkaa kauppaan olisi noin kahdeksan kilometriä. Ajoitin kulkemiseni siten, että pääsen perille valoisaan aikaan. Reitti kauppaan kulkee maantietä pitkin. Alkuun vähän pelottivat lujaa ohikiitävät autot - erityisesti rekat. Osa ajoneuvoista kiersi minut kaukaa, osa ei niinkään välittänyt väistää vaan viilettivät läheltä menemään. No, mu

Olen mökillä yksin ja kuuntelen Naiset joita ajattelen öisin -kirjaa, jota ystäväni minulle suositteli. Kirjassa käsitellään taitavasti matkantekoa eri maissa, kirjoittamista sekä yhteiskuntaa ja siinä olevia kulttuurisia rooleja ja naisten elämää niiden keskellä muun muassa 1800-luvulla. Rohkeutta tehdä muutos ja elää pitäen yllä itselleen tärkeitä asioita muiden rajoittavista mielipiteistä huolimatta. Täytyy myöntää, että kirja vahvistaa jo aiemmin rakentamaani käsitystä siitä, että on tärkeää keskittyä tässä hetkessä itselle tärkeisiin asioihin ja elää elämäänsä siten, että sen voi kokea olevan merkityksellistä ja mielekästä. On tärkeää kuunnella itseään sekä olla riittävän rohkea tekemään tarvittavaa muutosta. Huomaan yhä edelleen havahtuvani mahdollisuuksien runsauteen ja siihen, että "niinpä, voin tehdä mitä haluan". Tällä hetkellä mielessäni onkin monia uusia, ehdottomasti harkinnan arvoisia ideoita. Niistä sitten lisää ensi keväänä. Mökillä ollessa päivärytmi ja

Matkakohteen valinta Tein ensimmäisen soolomatkani Venetsiaan elokuussa 2018. Nyt minut valtasi jälleen halu nähdä uusia paikkoja. Lopulta päädyin valitsemaan matkakohteeksi Irlannin ja siellä Dublinin. Päätökseeni vaikutti se, että olin kuullut Irlannin olevan kaunis paikka ja että siellä on ystävällisiä ihmisiä.  Päätin varata matkaan viikon ajan. Pääpaikkani olisi Dublin, mutta halusin nähdä myös muita osia Irlannista. Niinpä varasin kaksi yhden päivän ohjattua retkeä. Yleensä pyrin välttämään valmiita yhteisretkiä, mutta ympäristön ollessa itselleni täysin vieras päädyin kokeilemaan yhteisretkille osallistumista. Ennen matkaa perehdyin Dublinin kulttuuritarjontaan ja tein alustavan matkasuunnitelman TripAdviser’iin. Tämä olisi kuitenkin suunnitelma, josta voin poimia sopivat osat ja tehdä matkan aikana lisäyksiä.  Matkaan Lähdin perjantaina 9.11.2018. Olin valinnut suoran lennon Dubliniin. Aiemmista matkoista viisastuneena olen oppinut valitsemaan sopivaan aikaa

Viime viikkoina olen pitänyt yllä tiheää intensiteettiä oikeastaan elämän joka saralla. Tuntuu hyvältä paneutua asioihin niin sanotulla "kädet syvällä savessa" -asenteella. Tulee sellainen oikea tekemisen meininki.  Lokakuun alussa aloin liikkua säännöllisesti ja aika runsaastikin. Olen keskittynyt kävelyyn, joka on kyllä koukuttavaa. Voi sitä hyvän olon tunnetta, kun pääsee liikkeelle ja enforfiinit alkaa oikein kunnolla virrata. Mikäs sitä on ihmisen siinä kulkiessa, kun vielä kaverina ihanaa musiikkia ja hyvät maisemat. Aloin kiinnittää huomiota myös ruokavaliooni. Jätin pois namit, pullat ja keksit. Itseni on yllättänyt, miten helposti kaikki on loppujen lopuksi mennyt.  Ehkä on sittenkin helpompi jättää ylimääräiset makeat kokonaan pois, kuin vain vähentää niiden syömistä. No, tietty kukin taaplaa tyylillään. Tämä on minulle sopivin tapa. Nyt odottelen Irlannin matkaa. Vielä vähän aikaa täytyy malttaa. Irlannin jälkeen tehtävälle matkalle saan onneksi lapsetkin muk

Elämää Helsingissä on kertynyt parin vuoden ajalta. Tänä aikana on tullut kierrettyä useassa paikassa vaikka monta on vielä näkemättäkin. Yksi suosikkipaikoistani on Pitkäsilta, joka yhdistää Kruunuhaan ja Hakaniemen ylittäen Kaisaniemenlahden. Ensikosketukseni Pitkäsiltaan sain kirjallisuuden kautta, kun yhteiskuntatieteellisiin yliopisto-opintoihin sisältyi Heikki Wariksen kirjoittama klassikkoteos "Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle". Kirjan ensimmäinen painos vuodelta 1932 ja toinen painos vuodelta 1973. Waris (1932, 9) kirjoittaa "Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata, miten Helsingin esikaupunkiin 1800-luvun loppupuolella suurena murroskautena syntyi erikoslaatuinen kaupunkityöväen yhteiskunta. Tämän rinnalla tutkimustehtävänä on oppia ymmärtämään suomalaisen työmiehen kehitystä osana häntä ympäröivän yhteiskunnan kehityksestä. Tutkimukseni olen rajoittanut Helsingin Pitkäsillan pohjoispuolella olevan työväen asumisalueesee

Olen viime aikoina saanut ystäviltäni ihania kommentteja. Ne pukevat sanoiksi kokemaani muutosta elämässäni - itsessäni. Kun elää kuormittavassa elämäntilanteessa vuosikausia, on vaarana oman itsensä menettäminen - enemmän tai vähemmän jopa itseltään katoaminen. Tämä voi näkyä myös itsestä ulospäin, vaikka sitä ei muille ihmiselle sanoittaisikaan. Ystäväni ovat sanoneet, että olen nyt jälleen kuin entinen Mari. Tulkitsen sen siten, että iloisuuteni, riemu, vapautuneisuus sekä hetkessä elämisen fiilis on palannut ja se näkyy myös minusta ulospäin. Myönteisen muutoksen pukeminen sanoiksi ystävien taholta on kannustavaa. Sanat tarjoavat suuren merkityksen minulle kuulijana vahvistaen omaa kokemustani voimautumisen muutoksesta. Kommenttini näihin on "Tiedätkö, mä olen nyt onnellinen 💗💗." t. Mari

Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä. Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta.  Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin. En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin. Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä ke

Juokseminen on ollut minulla tauolla liian pitkään. Malagan reissulla kävin muutaman kerran kokeilemassa hölkkää. Oli ihanaa jälleen huomata, että se vaan niin on mun juttu. Aamulenkillä voi kulkea omassa rauhassaan ihaillen auringonnousua.  Palattuani Suomeen sovin ystäväni kanssa, että heinäkuussa teemme yhdessä kuuden kilometrin lenkin. Nyt on siis vähän reilun kuukauden verran aikaa treenata juoksua. Kokemuksesta tiedän, että aloitus voi olla raskasta. Viikon parin kuluttua homma alkaa jälleen toimia.  Tänään eka lenkki. Ja joo, ei ihan kevyttä, mutta niin ihanaa.  Täällä Helsingissä on hyviä reittejä, jotka ovat myös visuaalisesti viehättäviä.  Ihanaa lauantaita 😁 t. Mari

Istun Kalliossa pienessä yksiössäni kirjoituslipaston äärellä  kellon huidellessa jo puolta yötä. Mietin, miten elämä voikin olla hyvää. Olen ollut onnekas, sillä minulla on elämässäni paljon hyvää. Minulla on lapset ja lapsenlapsi sekä ihania ystäviä. Saan tehdä työtä, jonka koen omakseni, antoisaksi sekä tärkeäksi. Olen terve. Elämästäni löytyy monia nautintoa tuottavia juttuja.  Kulunut vuosi on ollut monia käänteitä sisältävä. Olen tullut isoäidiksi, eronnut pitkään kestäneestä parisuhteesta sekä hankkinut ensimmäisen oman asuntoni. Asun nyt Kalliossa, johon en asuinpaikkana voisi olla tyytyväisempi. Tänne halusin ja tänne päädyin. Kotini on pieni ja täällä on kaikki mitä tarvitsen. Olen valintojeni myötä ottanut hypyn tuntemattomaan voimatta olla varma lopputuloksesta. Matkalla olen saanut kannustusta ja tukea läheisiltäni sekä myös vierailta ihmisiltä. Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, minulle tärkeät ihmiset ovat edelleen aidosti elämässäni mukana. Siitä heille suuri kii