Keep it simple

Tänään kaupassa sen muistin. Sovitin päälleni mustan väristä paitaa. Musta. Niin mun vaatetuksen suosikkiväri. Aina välillä käytän kyllä muunkin värisiä vaatteita. Tänään kuitenkin pukiessani päälleni sen paidan, tuli tunne kuin olisin saapunut kotiin. Ehkä siis jälleen palaan mustan ja no, harmaan vaatetuksen ruotuun. Musta on vaatteissa niin helppo väri. Ei tarvitse miettiä, miten eri vaatteet sopivat yhteen värien puolesta. Sopivan neutraali ja samalla myös täydellisen voimakas väri.  Täysvarjo. Musta.  Toki musta väri syö naamastani värin, mutta onko tuolla nyt niin väliä.  Ei muuta kuin tarvittaessa purkista naamaan väriä ja hyvä on. 

Eilen saimme kaivurin. Ajatuksena on tehdä reitti rantaan valmiiksi.  Mies vietti eilisen illan koneen puikoissa harjoitellen koneen käyttöä. Ei kuulemma oo helppoa hallita niitä kaikkia vimpaimia yhtäaikaisesti. Hyvä siis, että saamme pojan tänne tekemään työn ammattitaitoisesti.  Täällä möksällä on omalla tavallaan rentouttavaa olla luonnon keskellä. Tässä muutama fiiliskuva.

Kyllä elämä on mielenkiintoista. On kaikenlaisia juttuja, joihin haluaisin syventyä. Se vaan on, ettei aika millään tunnu riittävän tähän kaikkeen. Ja niin, no toisinaan tietysti tulee sitten energian puute. Silloin ehkä paremminkin on puutetta energiassa, kun kaikki virrat on jo imetty kuiviin innostuksen vallassa. Saimme ystäväni Miia Männikön kanssa valmiiksi valokuvanäyttelyn, jonka avajaisia vietettiin viime maanantaina 3.7. Valokuvanäyttelyn teemana on "Onnellisuuden äärellä". Näyttely pidetään S-Galleriassa Ässäkeskuksessa Helsingissä osoitteessa Fleminginkatu 34.   Ovet ovat avoinna klo 8-18 maanantaista perjantaihin. Sisäänkäynti on sisäpihalta.  Seuraavaksi muutamia ajatuksiani näyttelystä omalta osaltani: "Näyttelyn luomisen lähtöajatuksena oli keskittyä onnellisuuden äärellä olemiseen. Mitä sitten on onnellisuus? Omalla kohdallani se on hetkellinen, kokonaisvaltaisen hyvänolon tunne. Siinä on ihanaa viivähtää. Leijua keveyden ja äärettömyyden oloti

Tässä muutama kuva möksältä, jossa vietimme viikonloppua. Ja niin ...  ihanaa äitienpäivää! Möksällä ei ole tullut käytyä vähään aikaan. Nyt siellä oli jo kukkien aika.  Tässä ihanat sinililjat ja krookukset. Tynnyrisaunasta tultaessa oli hyvä, että yön pimeydessä oli myös palanen valoa tarjolla.

Omia sokeita pisteitään voi olla vaikea tunnistaa.   Tällöin näihin liittyvät asiat tulevat iholle ja aiheuttavat kantajassaan ylilyövän moralisoivan vastareaktion ihmisten itsensä sitä tiedostamatta. Tällöin ihminen esimerkiksi Anne tekee suoria syy – seuraus -päätelmiä aiempien kokemustensa perusteella huomaamatta, että nyt tilanne on kuitenkin uusi ja erilainen. Tämä voi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin sen ihmisen esimerkiksi Pekan kohdalla, joilla ei ole mitään tekemistä Annen aiempien kokemusten kanssa. Tahtomattaankin kuitenkin Pekka vedetään näihin Annen mustiin pisteisiin ja niistä johtuviin Annen vastareaktioihin mukaan. Tällöin Pekan yksilöllinen kohtaaminen ja oikeudenmukainen kohtelu voivat vaarantua. Tällöin Annen on ehkä mahdotontakin huomata, että harvoin ainoastaan yksi asia johtaa aina samaan lopputulokseen. Usein asioiden kehittymiseen tiettyyn suuntaan vaikuttavat monet osatekijät ja kukin ihminen niin Anne kuin Pekkakin ovat omia yksilöitänsä vahvuuksineen ja h

Ei voi muuta todeta kuin että wow. Tää keli on jotain niin hienoa, ettei sitä pieni ihminen meinaa oikein edes ymmärtää. Että se on totta. Tuntuu, että mieli ihan halkeaa tästä valon määrästä ja ilman lämmöstä. Ihan semmoinen pakahtunut olo.  Palatessani tänään töiden jälkeen kotiin rannan kautta, osui matkalle joutsenia. Niiden ensi näkeminen näin keväällä on mulle aina tosi iso juttu. Tulee fiilis, että jälleen on yksi synkkä vuodenaika selätetty ja jälleen elämä voittaa. Enkä ollut ihan yksin ihasteluni kanssa, sillä rannalle oli kerääntynyt muitakin ihastelemaan näitä suloisuuksia.   Tuli muuten käytyä itselleni uudessa paikassa, nimittäin Kruunuhaassa. Edelleenkään en voi välttyä ihastelemasta näitä ihanan näköisiä taloja ja muutenkin miellyttävän näköistä miljöötä.  Kävin kurkistamassa Kansallisarkistoonkin. Sen kaiteelta löytyi tämä ihanuus.  Tuomiokirkkokin sai aika mielenkiintoisen tulokulman.