Lauantaiaamupäivällä Mäntän keskusta on vielä vailla väkeä. Vain muutama kulkija kiertää kylän kaduilla. Mieleeni kömpii ajatus kylästä kulttuuripaikkana. Ehkä kulttuuri on vaatinut myöhään yöhön oman osansa, joka näyttäytyy tässä hetkessä raukeuden ja joutilaisuuden olotilana. Lähdemme mieheni kanssa etsimään kylän fiilistä. Usein olemme ohittaneet yhden kylän kantapaikoista, johon päätämme kuitenkin tänä aamuna poiketa. Se on kylän linja-autoasema ja siellä oleva kahvio Linjis. Paikka viehättää autenttisuudellaan. Paikasta välittyy itselle kylämäisyys sopivana pienuutena ja selkeytenä. Palvelu on erinomaista ja tarjoilut suussasulavaa. Linjiksen terassilla on itsekin raukeasti istuskellen ja aikaa kuluttaen mukava katsella satunnaisten kulkijoita olemista ja touhuamista. Vähitellen väkeä kertyy kylän kauppapaikalle yhä enemmän. Tänne tulen toistekin.
Arjessa olemista ja ihmettelyä.