Keep it simple

Lauantaiaamupäivällä Mäntän keskusta on vielä vailla väkeä. Vain muutama kulkija kiertää kylän kaduilla. Mieleeni kömpii ajatus kylästä kulttuuripaikkana. Ehkä kulttuuri on vaatinut myöhään yöhön oman osansa, joka näyttäytyy tässä hetkessä raukeuden ja joutilaisuuden olotilana. Lähdemme mieheni kanssa etsimään kylän fiilistä. Usein olemme ohittaneet yhden kylän kantapaikoista, johon päätämme kuitenkin tänä aamuna poiketa. Se on kylän linja-autoasema ja siellä oleva kahvio Linjis. Paikka viehättää autenttisuudellaan. Paikasta välittyy itselle kylämäisyys sopivana pienuutena ja selkeytenä. Palvelu on erinomaista ja tarjoilut suussasulavaa. Linjiksen terassilla on itsekin raukeasti istuskellen ja aikaa kuluttaen mukava katsella satunnaisten kulkijoita olemista ja touhuamista. Vähitellen väkeä kertyy kylän kauppapaikalle yhä enemmän. Tänne tulen toistekin.

Eka lomaviikko on käynnistynyt mökkeilyn merkeissä. Olen vasta oivaltanut, miten maalla olo tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia hankkia lähimaastosta ruokaa. Ja vieläpä ihan luomua. Olenkin tänään tutustunut maastoon ihan uusin silmin. Jo pihapiirissä löytyy monia mahdollisuuksia. Keräsin talteen punaisia viinimarjoja ja mustien viinimarjojen lehtiä. Lisäksi uskaltauduin nokkospuskaan keräämään nokkosen lehtiä. Netistä tutkien sain selville, että esimerkiksi viinimarjojen lehdistä voi tehdä vaikka teetä. Ja nokkosia voi laittaa vaikka lättyihin. Kuivatan lehdet ja hienonnan ne sitten. Punaisia viinimarjoja laitoin pakkaseen. Osan söin tuoreena. Tosin ihan niin luomu en vielä ole, että olisin syönyt ne suoraan puskista. Vähän laitoin sokeria niihin, niin oikein hyviä olivat. Siinä satoa kerätessä osuin mesimestaan, jossa oli kantaporukka koolla.

Viime viikolla oli muutamia aika raskaanoloisia päiviä. Kuntoprojekti ei edennyt toivotusti ja olo tuntui väsyneeltä. Tuntui, että nämä päivät eivät todellakaan olleet mun juttuni, vaikka niistä jollakin tavoin läpi rämminkin. Lojuttuani tällaisessa olotilassa jonkin aikaa, tein lopulta tilanteesta analyysin. Tässä muutamia kriittisiä kohtia, joissa juttu taisi mennä osittain pieleen. Ensinnäkin aiemmasta poikkeava leivän mussutus ei ollut hyväksi. Toinen asia oli se, että jätin väliin säännöllisen, kunnon hikisen juoksulenkin. Kuvittelin, että työmatkan kulku pyörällä riittäisi, mutta väärässä olin. Kuntoni on sen verran noussut, ettei pyörämatka nosta kunnolla sykettä eikä tuo hikeä pintaan. Jätin juoksulenkin väliin, kun oli olevinaan kiire tai muuten ei oikein sopivaa hetkeä lenkkiin. Siinä se sitten lenkin väliin jättäminen ja kehno olo ruokkivat toisiaan. Kolmantena juttuna oli stressaavien asioiden jättäminen puhumatta. Neljäntenä oli tässä yhtälössä kasvava veto ei-niin-hyvää

Tässä pikainen postitus arkisesta tilanteesta. Mulla on kulunut salaattia melkoisen paljon. Viime päivinä on tuntunut, että sitä taitaa tulla jo korvista ulos. No, tänään kuitenkin sellainen tilanne, että salaatti oli ihan finaalissa. Siinä sitten arpomaan, että mitä sitä söisi. Tarjolla oli murekekastiketta, mutta mitä sille pariksi. Onnistuin löytämään jääkaapista kesäkurpitsaa ja kurkun. Pieni nykerö voita pannulle ja siihen kesäkurpitsa viipaloitu ja mukaan mausteita. Kurkku vielä kuutioiksi ja sitten raaka-aineet lautaselle. Lisäsinpä vielä päälle oliiveja, jotka olen lisännyt ruokavaliooni sinihomejuustoa ja valkosipulin ohella tänä keväänä. Tämä sekoitus oli kyllä maistuvaa ja vei nälän treenin jälkeen oikein hyvin. Päälle vielä kupillinen kahvia ja jälleen oli yksi tyytyväinen nainen täällä. Huomenna onkin sitten mulla vapaapäivä ja keväisen Helsingissä pikaisesti. Jospa ehtisin piipahtaa museossakin siellä.

Aiemmin en ole oikein pitänyt pyöräilystä, mutta nyt se on musta kivaa. Olen kevään ja kesän aikana polkenut työmatkat pyörällä aina kun mahdollista. Matkantekoa helpottaa tietysti se, että matkaa on vain seitsemän kilometriä ja baanalla ei ole juurikaan isoja mäkiä. Ainoastaan pari mennen tullen. Oman kunnon kehittymisen huomaa hyvin siinä, että näissäkin mäissä menin kuitenkin alkuun pyörän pienimmällä vaihteella, mutta nyt se sujuu vaivatta jo isommallakin vaihteella poljettaessa. On se vaan hieno fiilis, kun maisemat vaihtuu nopeasti ja samalla voi olla niin läsnä tuulessa :) Ai niin, piti vielä hehkuttamani yhtä juttua. Nyt kun vaatekoko on muuttunut, niin sovitin eilen päälleni muutamaan ulkotakkia. Ne eivät ole mahtuneet minulle pitkähköön aikaa eli on useampi vuosi kulunut siitä, kun olen niitä pystynyt käyttämään. Mutta nyt niissä menee vetoketju ja napit kiinni. Ei pöllömpi juttu. Näillä tänään. Mukavaa päivää myös sinulle!

"Tää teksti on niin pientä" - valokuvataiteen produktion tavoitteena on havainnoida, kerätä ja tuoda esille 40- 50-vuotiaiden naisten iän mukanaan tuomia muutoksia ja näihin liittyviä kokemuksia.   Idean produktion aiheeseen sain omista iän mukanaan tuomista muutoksista ja näihin liittyvistä kokemuksistani lähestyessäni 50 vuoden ikää. Lisäksi olen kuullut iän tuoneen mukanaan vastaavia muutoksia myös toisille ikäisilleni naisille. Osaan niistä liittyy neutraaleja, osaan negatiivisia ja osaan myönteisiä kokemuksia. Yhdistän produktiossa omat ja toisten ikäisteni naisten kohtaamat muutokset ja niihin liittyvät kokemukset. Muutokset ja niihin liittyvät kokemukset esitän valokuvina, joissa naiset ovat halutessaan itse mukana. Kuvissa voi olla mukana myös esimerkiksi esine, joka yhdistyy naisen kohtaamaan muutokseen. Toivon myös aiheeseen liittyviä kirjoituksia. Omista muutoksista ja niihin liittyvistä kokemuksistaan kertoessaan ei tarvitse sitoutua kuvaukseen. Osal