Kun elämässä sattuu kaikenlaista, on välillä hauskaa repiä huumoria tilanteista, joissa voi vaan olla ja nauttia tilanteen kulusta ketään loukkaamatta.
Tänään sattui tahatonta tilannekomiikkaa, kun olin katsastustoimiston edustalla auringonpaisteessa odottamassa oman autoni vuoroa. Siinä seisoskellassani, huomasin pian kohti tulevan naisen, jonka olemus herätti huomioni. Muistin nähneeni tämän saman naisen muualla jo aikaisemminkin ja jo tällöin naisen olemuksessa oli jotakin huomiota herättävää tuoden tunteen, että ehkä kaikki ei ihan ole hänellä kunnossa. Habitus oli kyllä vaatetuksen osalta siisti, mutta nainen kulki huomiota herättävästi - jotenkin vinossa ja hänen hiuksensa olivat aika oudosti leikatut.
No siinä hän sitten lähestyi tullen kävellen katsastusaseman pihaan - sinänsä jo ehkä hieman erikoinen yhdistelmä. Hän tervehti hymyillen "kaunis sää" ja vastasin tähän "juu niin on" ja hymyilin takaisin. Nainen jatkoi matkaansa katsastustoimistoon sisälle. Pian nainen tuli jo kuitenkin ulos ja sanoi "kävin vaan ilmaisella kahvilla". "Joo" vastasin. Nainen jäi siihen lähellä olevalle tupakkapaikalle pyörimään ja etsi tupakantumppeja. Vähän oli hänellä hankalaa niitä tavoittaa, kun piti kaivaa niitä syvästä tumppiroskiksesta. Löysi sitten kuitenkin ja kävi siinä niitä sauhuttelemaan. Jonkin ajan sauhuteltuaan sanoi jotenkin niin, että "ai anteeksi, et kai pahastu". "Juu en" vastasin ja mietin, että mistä tässä nyt olisin voinut pahastua. "Kun olisi ollut hyvä kysyä lupa ensiksi" hän jatkoi sitten. Tässä kohtaa omat ajatukseni lähtivät lentämään. Niinpä, oltiinko ehkä meikäläisen apajilla, minähän siinä ensiksi olin. Vastasin hänelle "Joo ei mua haittaa, en mä polta". Teki myös mieli lisätä, "ei nää oo mun apajia, mun mestat on muualla". Siinä nainen niitä tumppeja sitten aikansa etsi ja lähti lopulta sauhutellen tietä eteenpäin jatkamaan. Niinpä - kai meistä jokainen etsii onneaan omalla tavallaan ja suotakoon se itse kullekin. Juu - ja jos minulla olisi tupakkaa matkassa ollut, olisin tarjonnut hänelle koko askillisen.
Tänään sattui tahatonta tilannekomiikkaa, kun olin katsastustoimiston edustalla auringonpaisteessa odottamassa oman autoni vuoroa. Siinä seisoskellassani, huomasin pian kohti tulevan naisen, jonka olemus herätti huomioni. Muistin nähneeni tämän saman naisen muualla jo aikaisemminkin ja jo tällöin naisen olemuksessa oli jotakin huomiota herättävää tuoden tunteen, että ehkä kaikki ei ihan ole hänellä kunnossa. Habitus oli kyllä vaatetuksen osalta siisti, mutta nainen kulki huomiota herättävästi - jotenkin vinossa ja hänen hiuksensa olivat aika oudosti leikatut.
No siinä hän sitten lähestyi tullen kävellen katsastusaseman pihaan - sinänsä jo ehkä hieman erikoinen yhdistelmä. Hän tervehti hymyillen "kaunis sää" ja vastasin tähän "juu niin on" ja hymyilin takaisin. Nainen jatkoi matkaansa katsastustoimistoon sisälle. Pian nainen tuli jo kuitenkin ulos ja sanoi "kävin vaan ilmaisella kahvilla". "Joo" vastasin. Nainen jäi siihen lähellä olevalle tupakkapaikalle pyörimään ja etsi tupakantumppeja. Vähän oli hänellä hankalaa niitä tavoittaa, kun piti kaivaa niitä syvästä tumppiroskiksesta. Löysi sitten kuitenkin ja kävi siinä niitä sauhuttelemaan. Jonkin ajan sauhuteltuaan sanoi jotenkin niin, että "ai anteeksi, et kai pahastu". "Juu en" vastasin ja mietin, että mistä tässä nyt olisin voinut pahastua. "Kun olisi ollut hyvä kysyä lupa ensiksi" hän jatkoi sitten. Tässä kohtaa omat ajatukseni lähtivät lentämään. Niinpä, oltiinko ehkä meikäläisen apajilla, minähän siinä ensiksi olin. Vastasin hänelle "Joo ei mua haittaa, en mä polta". Teki myös mieli lisätä, "ei nää oo mun apajia, mun mestat on muualla". Siinä nainen niitä tumppeja sitten aikansa etsi ja lähti lopulta sauhutellen tietä eteenpäin jatkamaan. Niinpä - kai meistä jokainen etsii onneaan omalla tavallaan ja suotakoon se itse kullekin. Juu - ja jos minulla olisi tupakkaa matkassa ollut, olisin tarjonnut hänelle koko askillisen.
Kommentit
Lähetä kommentti