Siirry pääsisältöön

Apajilla

Kun elämässä sattuu kaikenlaista, on välillä hauskaa repiä huumoria tilanteista, joissa voi vaan olla ja nauttia tilanteen kulusta ketään loukkaamatta.

Tänään sattui tahatonta tilannekomiikkaa, kun olin katsastustoimiston edustalla auringonpaisteessa odottamassa oman autoni vuoroa. Siinä seisoskellassani, huomasin pian kohti tulevan naisen, jonka olemus herätti huomioni. Muistin nähneeni tämän saman naisen muualla jo aikaisemminkin ja jo tällöin naisen olemuksessa oli jotakin huomiota herättävää tuoden tunteen, että ehkä kaikki ei ihan ole hänellä kunnossa. Habitus oli kyllä vaatetuksen osalta siisti, mutta nainen kulki  huomiota herättävästi - jotenkin vinossa ja hänen hiuksensa olivat aika oudosti leikatut.

No siinä hän sitten lähestyi tullen kävellen katsastusaseman pihaan - sinänsä jo ehkä hieman erikoinen yhdistelmä. Hän tervehti hymyillen "kaunis sää" ja vastasin tähän "juu niin on" ja hymyilin takaisin. Nainen jatkoi matkaansa katsastustoimistoon sisälle. Pian nainen tuli jo kuitenkin ulos ja sanoi "kävin vaan ilmaisella kahvilla". "Joo" vastasin. Nainen jäi siihen lähellä olevalle tupakkapaikalle pyörimään ja etsi tupakantumppeja. Vähän oli hänellä hankalaa niitä tavoittaa, kun piti kaivaa niitä syvästä tumppiroskiksesta. Löysi sitten kuitenkin ja kävi siinä niitä sauhuttelemaan. Jonkin ajan sauhuteltuaan sanoi jotenkin niin, että "ai anteeksi, et kai pahastu". "Juu en" vastasin ja mietin, että mistä tässä nyt olisin voinut pahastua. "Kun olisi ollut hyvä kysyä lupa ensiksi" hän jatkoi sitten. Tässä kohtaa omat ajatukseni lähtivät lentämään. Niinpä, oltiinko ehkä meikäläisen apajilla, minähän siinä ensiksi olin. Vastasin hänelle "Joo ei mua haittaa, en mä polta". Teki myös mieli lisätä, "ei nää oo mun apajia, mun mestat on muualla". Siinä nainen niitä tumppeja sitten aikansa etsi ja lähti lopulta sauhutellen tietä eteenpäin jatkamaan. Niinpä - kai meistä jokainen etsii onneaan omalla tavallaan ja suotakoon se itse kullekin. Juu - ja jos minulla olisi tupakkaa matkassa ollut, olisin tarjonnut hänelle koko askillisen.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai