Keep it simple

Tässä on muutama fiilistelykuva kotosalta. Valoilla saa mukavasti tunnelmaa. Kauniiseen vihkoon on ilo kirjoittaa. Figi  tykkää katsella pihalle sohvalla loikoillen.

On kyllä metka juttu miten useammin kuin kerran on tullut päästettyä itsensä todelliseen rapakuntoon. Selittäviä tekijöitä tietysti aina löytyy. No, eipä tässä auta surkutella tai katua mennyttä, vaan laittaa rohkeasti nokka kohti tulevaa ja lähteä liikkeelle. Katselin treenikalenterista, että olen viimeksi käynyt lenkillä vuosi sitten. Eli siitä on jo hyvän aikaa. Vähän jännitti nyt lähteä ekalle lenkille. Tässä fiiliksiä lenkin jälkeen maanantailta. Toinen videopätkä on tältä aamulta. Huomaa hillitön innostus ... eiku. Innostuksen ylläpitämiseksi ilmoittauduin Helsinki City Run'iin toukokuulle 2016. Kaivon esille vanhan juoksutreeniohjelman harjoittelun rungoksi. Laskin, että mulla tulisi treeniohjelman mukaisesti olla siihen mennessä lenkkejä takana 70 kappaletta. Ei paha. Ajatuksena on juosta maraton jälleen lokakuussa 2016 todennäköisesti Amsterdamissa. Toivon siis, että tuolloin askel on jo kevyempää ja kulku nopeampaa.

You can now see my new photos here https://unsplash.com/mari  . Have a look!

Some say that Mondays are hard days to go to work and spend there a whole long day. I have to say that although I love my job, at this morning I also felt like "not today". But when I got to the office, it was not that bad. Actually it was really nice! It's just that I have so many interesting things to do also here at home, like doing my study and writing articles about that. So s ometimes I want to do too many nice things at the same time. In my work I like about that there are really friendly and also funny co-workers. Although we work with rough situations, we laugh a lot and have fun together.  And of course there are many nice clients with whom to talk and also laugh sometimes.  And there are so many inspiring things to do. So time really flies when working with them.  Actually I think that I am privileged to have and do my work. Have a nice week!   

I study elderly marital relationships. In my next article I study if these spouses have dilemmas in their relationship with a partner with a psychiatric disorder. As I have read spouses' stories, I have noticed that there are dilemmas in their relationships. Those may concern about taking care of another one, daily routines and closeness. Many of these dilemmas are seen as a result of partner's psychiatric disorder. Sometimes it may not be easy to do it as spouses would like to be. They may perhaps think that it is their duty to take care of sick partner. They also have so long history together, that they would not want it to be ended. Sometimes they may think that people around think they are not supposed to do as they would like to do. In this kind of situations spouses may have to be  quite strong to do it in their own way. It may demand a lot of courage to act as a person want to.

I visited my first and only time in New York in the year 2013. Then I participated New York Marathon. That is still my best marathon ever. I also crushed into love with this city.   It was nice to walk along the streets. And I  loved to be sitting in the cafe and watch how people go by. I and my friend used to have a really good breakfast and in the evenings we went to McDonald where we had Big Mac and free WiFi. There were many kind of people and they were friendly for me. Although New York is something special, I think that people were same kind than anywhere else people are. They just want to be happy and survive alive in their life.  I will get back to New York one day. I want and need to feel that atmosphere  again . Central Park was one of my favorite places. In one morning before marathon I and my friend ran to Central Park from our hotel near to Madison Square Garden. And as always - before, during and after marathon were we all runners fellows for each oth

Although routines are OK and many times they serve structure for my life, today I decided to do something different every day from now on. At least one thing every day. That's because I feel that I really need something fresh into my life to feel inspired and happy.  It is not about what others do and think. It's all about me, my thoughts and doings. Today I started doing something different by chancing the place of my working place. I also listened different radio station and music than I usually listen. I have to admit that that really is refreshing. As I keep my eyes, ears and mind open and sensitive, I maybe  get new thoughts and views. And then I maybe can see my and others lives more wider and deeper. And also learn something new every day and feel inspired.

Kun elämässä sattuu kaikenlaista, on välillä hauskaa repiä huumoria tilanteista, joissa voi vaan olla ja nauttia tilanteen kulusta ketään loukkaamatta. Tänään sattui tahatonta tilannekomiikkaa, kun olin katsastustoimiston edustalla auringonpaisteessa odottamassa oman autoni vuoroa. Siinä seisoskellassani,  huomasin pian kohti tulevan naisen, jonka olemus herätti huomioni. Muistin nähneeni tämän saman naisen muualla jo aikaisemminkin ja jo tällöin naisen olemuksessa oli jotakin huomiota herättävää tuoden tunteen, että ehkä kaikki ei ihan ole hänellä kunnossa. Habitus oli kyllä vaatetuksen osalta siisti, mutta nainen kulki  huomiota herättävästi - jotenkin vinossa ja hänen hiuksensa olivat aika oudosti leikatut. No siinä hän sitten lähestyi tullen kävellen katsastusaseman pihaan - sinänsä jo ehkä hieman erikoinen yhdistelmä. Hän tervehti hymyillen " kaunis sää" ja vastasin tähän "juu niin on" ja hymyilin takaisin. Nainen jatkoi matkaansa katsastustoimistoon sisäl

Onnellisuudella on merkitystä. Onnellisuuden koostuu niin monista pienistä ja isoistakin asioista. Onnellisuuden tunne voi ajoittain kadota. Erityisesti silloin, kun elämään tulee säröjä ja niissä kulkee, korostuu pientenkin onnellisuuden tunteen kokemuksen merkitys. Elämä ei ole ainoastaan onnea ja autuutta, vaan siihen kuuluu myös säröissä kulkemista. Annetaan siis tilaa niin säröissä kulkemisen kuin myös onnellisuuden kokemusten jakamiseen. Vaikka elämän ei tarvitsekaan olla pelkästään onnellisuutta, olkoon kuitenkin onnellisuus osa kunkin elämää.

Tässä kertomus ei niin sujuvasta matkasta. Ensiksi kävin päivällä alkukartoituskäynnillä uudessa yhteistyökunnassa, ja sitten lähdin ajamaan hyvällä fiiliksellä kohti Helsinkiä. Autoon oli pakattuna materiaalia messuille vietäväksi. Nurmijärvellä auton tankkaus ja ei kun takaisin baanalle. Yhtäkkiä kuului hirveä humahdus oikealta puolelta takaosasta. Ensimmäiseksi katse taustapeiliin ajatuksella voi v…. putosiko kyydistä edellisenä päivänä katolle kiinnitetty suksiboxi. Ei ainakaan takana tulevat autot näyttäneet hiljentävän. Kurkistin sitten   etulasiin – joo siellä se boxi on paikallaan. Olisiko voineet kiinni jääneet lumisohjot pudota? Hetken päästä kuitenkin ohjaus alkoi täristä ja ei muuta kuin peilillä katse alas … varmaankin siis takapyörä räjähti. Siispä seuraavasta rampista sivuun ja tilannetta tarkastamaan hätävilkut päällä. Juu, takapyörähän se pas… na. Siinä sitten hätäsoitto miehelle ”mitä mä teen?”. Varapyöräähän ei autossa tietenkään ollut, enkä olisi sitä kyllä

Kun elämä paiskoo, voi tuntua ylivoimaiselta jaksaa tehdä matkaa eteenpäin aina uusien vastoinkäymisten pompsahtaessa naamalle kerta toisensa jälkeen. Tuleen voi jäädä helposti makaamaan. Ei vaan jaksa enää yrittää, koska kokemus on osoittanut, että aina tulee kuitenkin uutta rapaa niskaan. Jossakin kohtaa kamelin selkä katkeaa, ja tällöin tuska ja epätoivo voi vallata mielen. Vaikka murheet ovatkin suhteellisia, voi olla vaikeaa itse syvässä suossa kahlatessaan vaikea suhtautua ymmärtävästi toisten sellaisiin huoliin, jotka tuntuvat itsestä kovin pinnallisilta. "Et oo tosissas" - tekisi mieli sanoa. Paskan määrä on vakio - uskon. Tämä tuo toivon siitä, että kun rapaa roiskuu niskaan riittävästi, täytyy tulla myös auringonpaistetta jossakin kohtaa tauluun. Olen jo aiemmin todennut, että tuleen ei sitten kuitenkaan ole hyvä jäädä makaamaan. Täytyy vaan jostain löytää pienen pieniäkin toivon kipinöitä ja suunnata katseensa tarmokkaasti kohti aurinkoa. Mantrani on, että kaikel