Siirry pääsisältöön

Tutkijana

Tämä päivä on mennyt tutkimusta tehdessä. Ulkona vuoroin paistaa ja sataa.


Tutkimusta tehdessä tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan, eli skaalaa löytyy. Toisinaan myös siinä paistaa ja toisinaan taas sataa. Välillä tuntuu, että tämähän on ihan selvää kauraa. Sitten taas seuraavaksi raapii päätään ihmetellen, miten ihmeessä onnistun saamaan tästä mitään tolkkua. Sitten onkin niin palkitsevaa ja innostavaa, kun lopulta usein yhtäkkiä oivaltaa koko homman .. tai ainakin palasen. Kyllä tutkimuksen teossa onkin oma koukutuksensa, joka kerta toisensa jälkeen houkuttelee mukaansa.

Lukemista tähän sisältyy paljon, ja näiden uusien tekstien myötä on ihanaa havaita monia uusia näkökulmia. Ja sitten, kun vielä tulee hetki, että pystyy soveltamaan lukemaansa ja tutkimustaan yhteen, niin se on mannaa. On myös mielenkiintoista havaita, miten kriittisyys luettua kohtaan kehittyy. Enää ei sokeasti usko kaikkea lukemaansa, vaan osaa kriittisesti arvioida. Uskoisin tästä olevan hyötyä elämässä muutoinkin.


Tutkimuksen teossa ainakin omalla kohdallani vaihtelee se, miten paljon haluan keskittyä omaan tekemiseeni ja minkä verran osallistua tutkimuksentekijöiden yhteisiin juttuihin. Sopiva määrä esimerkiksi omaan tutkimukseen liittyviä puheenvuoroja pitää yllä sopivaa - sanoisinko myönteistä painetta viedä tutkimusta eteenpäin jossakin tolkullisessa aikataulussa. Toisten tapaamisessa aina opin jotakin myös itse, On myös mukavaa kuulla toisten kokemuksista ja peilata niihin omia kokemuksiani. Mukavaa on myös päästä käymään eri paikoissa sekä osallistua seminaareihin ja muihin vastaavin tapahtumiin.

Paljon olen jo tähän mennessä saanut tutkimukseeni osallistuneilta henkilöiltä, jotka ovat kertoneet minulle tarinansa. Heille saan olla kiitollinen siitä, että voin tehdä tutkimusta aiheesta, josta olen erityisesti kiinnostunut, ja jonka koen tärkeäksi. Joten työ jatkukoon. Tutkimuksen "ahdinkohetkinä" on hyvä kirjoittaa mielessään valmiiksi väikkärin kiitostekstejä :)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai