Tämä päivä on mennyt tutkimusta tehdessä. Ulkona vuoroin paistaa ja sataa.
Tutkimusta tehdessä tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan, eli skaalaa löytyy. Toisinaan myös siinä paistaa ja toisinaan taas sataa. Välillä tuntuu, että tämähän on ihan selvää kauraa. Sitten taas seuraavaksi raapii päätään ihmetellen, miten ihmeessä onnistun saamaan tästä mitään tolkkua. Sitten onkin niin palkitsevaa ja innostavaa, kun lopulta usein yhtäkkiä oivaltaa koko homman .. tai ainakin palasen. Kyllä tutkimuksen teossa onkin oma koukutuksensa, joka kerta toisensa jälkeen houkuttelee mukaansa.
Lukemista tähän sisältyy paljon, ja näiden uusien tekstien myötä on ihanaa havaita monia uusia näkökulmia. Ja sitten, kun vielä tulee hetki, että pystyy soveltamaan lukemaansa ja tutkimustaan yhteen, niin se on mannaa. On myös mielenkiintoista havaita, miten kriittisyys luettua kohtaan kehittyy. Enää ei sokeasti usko kaikkea lukemaansa, vaan osaa kriittisesti arvioida. Uskoisin tästä olevan hyötyä elämässä muutoinkin.
Tutkimuksen teossa ainakin omalla kohdallani vaihtelee se, miten paljon haluan keskittyä omaan tekemiseeni ja minkä verran osallistua tutkimuksentekijöiden yhteisiin juttuihin. Sopiva määrä esimerkiksi omaan tutkimukseen liittyviä puheenvuoroja pitää yllä sopivaa - sanoisinko myönteistä painetta viedä tutkimusta eteenpäin jossakin tolkullisessa aikataulussa. Toisten tapaamisessa aina opin jotakin myös itse, On myös mukavaa kuulla toisten kokemuksista ja peilata niihin omia kokemuksiani. Mukavaa on myös päästä käymään eri paikoissa sekä osallistua seminaareihin ja muihin vastaavin tapahtumiin.
Paljon olen jo tähän mennessä saanut tutkimukseeni osallistuneilta henkilöiltä, jotka ovat kertoneet minulle tarinansa. Heille saan olla kiitollinen siitä, että voin tehdä tutkimusta aiheesta, josta olen erityisesti kiinnostunut, ja jonka koen tärkeäksi. Joten työ jatkukoon. Tutkimuksen "ahdinkohetkinä" on hyvä kirjoittaa mielessään valmiiksi väikkärin kiitostekstejä :)
Tutkimusta tehdessä tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan, eli skaalaa löytyy. Toisinaan myös siinä paistaa ja toisinaan taas sataa. Välillä tuntuu, että tämähän on ihan selvää kauraa. Sitten taas seuraavaksi raapii päätään ihmetellen, miten ihmeessä onnistun saamaan tästä mitään tolkkua. Sitten onkin niin palkitsevaa ja innostavaa, kun lopulta usein yhtäkkiä oivaltaa koko homman .. tai ainakin palasen. Kyllä tutkimuksen teossa onkin oma koukutuksensa, joka kerta toisensa jälkeen houkuttelee mukaansa.
Lukemista tähän sisältyy paljon, ja näiden uusien tekstien myötä on ihanaa havaita monia uusia näkökulmia. Ja sitten, kun vielä tulee hetki, että pystyy soveltamaan lukemaansa ja tutkimustaan yhteen, niin se on mannaa. On myös mielenkiintoista havaita, miten kriittisyys luettua kohtaan kehittyy. Enää ei sokeasti usko kaikkea lukemaansa, vaan osaa kriittisesti arvioida. Uskoisin tästä olevan hyötyä elämässä muutoinkin.
Tutkimuksen teossa ainakin omalla kohdallani vaihtelee se, miten paljon haluan keskittyä omaan tekemiseeni ja minkä verran osallistua tutkimuksentekijöiden yhteisiin juttuihin. Sopiva määrä esimerkiksi omaan tutkimukseen liittyviä puheenvuoroja pitää yllä sopivaa - sanoisinko myönteistä painetta viedä tutkimusta eteenpäin jossakin tolkullisessa aikataulussa. Toisten tapaamisessa aina opin jotakin myös itse, On myös mukavaa kuulla toisten kokemuksista ja peilata niihin omia kokemuksiani. Mukavaa on myös päästä käymään eri paikoissa sekä osallistua seminaareihin ja muihin vastaavin tapahtumiin.
Paljon olen jo tähän mennessä saanut tutkimukseeni osallistuneilta henkilöiltä, jotka ovat kertoneet minulle tarinansa. Heille saan olla kiitollinen siitä, että voin tehdä tutkimusta aiheesta, josta olen erityisesti kiinnostunut, ja jonka koen tärkeäksi. Joten työ jatkukoon. Tutkimuksen "ahdinkohetkinä" on hyvä kirjoittaa mielessään valmiiksi väikkärin kiitostekstejä :)
Kommentit
Lähetä kommentti