Keep it simple

Eilen se sitten saapui. Ai mikä? No KEVÄT. Käytiin kaverin kanssa korkkaan pitkän lenkin kausi. Mentiin sellaset lähes 30 kilsaa. Ei oo tullut näin pitkää lenkkiä moneen kuukauteen vedettyä. Kyllä sen sitten siinä 20 kilsan kohdalla huomasi meikäläisen kropassa. Loppuvaiheessa lenkkiä lantionseutu huusi hoosiannaa ja oli ihan liekeissä. Kotiin päästessä oikein jomotti kroppaa vaikka olisi ollut paikallaankin. Illemmalla kävin sitten kävellen palauttavalla ollessani koiran iltalenkillä ja vielä lopuksi vähän droppia. Tänään taas fiilis oli ihan ok. Käytin jopa koko päivän uusia kymmenen sentin korkkareitani ihan eka kertaa. Sanovat, että juoksun jälkeen vasta muutaman päivän päästä on pahin tilanne edessä, joten odotan huomista mielenkiinnolla. Kyllä tällainen pitkä lenkki on vaan niiiiiiiiin hyvä juttu. Ei sitä välttämättä tulisi yksin lähdettyä, mutta kun on kaverin kanssa menosta sopinut, niin eihän sitä sovi väliin jättää. Onneksi tuli siis tehtyä diili ja sai nauttia ihanasta ke

Olen ollut onnekas löytäessäni työn, jossa voin kokea olevani juuri siellä missä minun kuuluukin olla. Niin usein kuulee, että ihmiset joutuvat esimerkiksi taloudellisten sitoumuksiensa vuoksi toimimaan pakosta työssä, jonka eivät koe antavan mitään hyvää ja joka ainoastaan kuluttaa tekijäänsä. Tämä ei ole elämässäni ensimmäinen työ. Kuitenkin työ- ja opiskelupolkujani taaksepäin katsoessani huomaan, että olen pikkuhiljaa kulkenut tätä oikeaa kohden tehden matkalla erinäisiä valintoja. Nämä valinnat ovat toisinaan vaatineet minulta myös melkoista rohkeutta tehdä niitä - luottaa siihen, että tiedän kyllä mitä haluan ja mikä on oikein. Onneksi minulla on ollut myös perheeni tuki niiden tekemiseen ja mahdollistamiseen. Monenlaistahan sitä on tullut kokeiltua. Ja kuten sanottua, tällä hetkellä koen olevani juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Voin siis katsoa olevani etuoikeutettu ollessani innostunut töistäni aina yhä uudelleen ja uudelleen. Työssäni kiehtoo erityisesti luovuus ja uu

Pidin päätökseni ja painelin tänään pyörällä työmatkat. Pyöräilyssä on se hyvä puoli, että siinä pääsee nopeammin kuin juosten ja saa paremman tuntuman ulkoilmaan ja ympäristöön kuin autoillessa. Siis ihan mukavaa ... kai. Täytyy kyllä totuuden nimessä myöntää, ettei se kevään ensimmäinen pyöräretki nyt ihan pelkkää positiivista fiilistelyä ollut. Siinä polkiessa renkaat puolityhjinä (vaikka onkin ne juuri äsken pumpannut täyteen) ja kun matkaa taittaa vielä vastatuuleen, niin kyllä sitä mielessä sitten kuitenkin herää ajatus "miksi vaivautua?" Perillä oli niiiiiiiiin voittajan fiilis -ihan kuin olisi pidemmänkin matkan tullut. Sanovat, että ensimmäiset kerrat on aina vaikeimmat, joten luovuttaa ei pidä. Ehkä ei sitten kuitenkaan huomenna pyörällä, mutta ylihuominen voisi olla taas ihan jees-pyöräilypäivä - kunhan tämän päivän rehkimisestä tokenen taas jaloilleni.

Tänään oli ihanan aurinkoinen päivä. Ilmassa oli selkeästi kevään tuntua. Oli ihanaa laittaa pitkästä aikaa päälle kevättakki. Tultuani kotiin aloin siinä sitten miettiä huomista. Koska en tänään mennyt lenkille, tein päätöksen kulkea huomenna pyörällä työmatkat. Liikunta kun on niiiiiiiin ihanaa. Loistava ajatus ... kunnes silmiini osui huomisen päivän sääennuste. Räntää, että silleen. Siinä sitten aloin arpoa mitä tehdä. Olen nyt kuitenkin päättänyt pysyä päätöksessäni ja kaivaa pyörän talviteloilta. Ilmaa vielä renkaisiin ja huomenna pyörällä baanalle - tulkoon sitten taivaalta mitä vaan - vaikka räntää. Toivotan mukavia pyöräilyhetkiä teille kaikille, jotka uskaltaudutte kanssani huomenna pyöräilemään - oli se keli sitten millainen tahansa :)

Onpahan vierähtänyt aikaa viime päivityksestä :) No, täällä ollaan jälleen. Tää on kyllä käsittämätöntä millä tavoin sitä voi mennä laidasta laitaan monessa asiassa. Puhutaan nyt vaikka vaatetuksesta tai menosta elämässä ylipäänsä. Toisina päivinä on ihan liekeissä mukana monessa ja toisina päivinä taas ei voisi vähempää kiinnostaa nää asiat. No, täytyy repiä irti ilo näistä eri vaiheista. Kai niillä kaikilla on jokin merkitys. En ole viime vuosina ihan hirveesti panostanut vaatetusasioihin. Tein kuitenkin joitakin viikkoja sitten päätöksen tehdä muutoksen elämääni näissä asioissa. Lielee aika yleinen ilmiö meikäläisen ikäisillä naisilla. Nyt onkin ollut ilo huomata se innostus, joka liittyy vaatteisiin ja jopa kenkiin. Sitä on aiemmin pitkälle tullut tallattua yleensä samoja polkuja silleen, että sitä on muutama kenkäpari vahvassa käytössä. Kyllähän niitä korkokenkiä on aikanaan tullut haalittua kaappiin, mutta sinne ne sitten on jääneetkin. No, nyt kävin ostaan ihkut korkkarit, j