Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kolmatta kuukautta saarella viedään

Skotlanti on kyllä käsittämättömän kaunis paikka. Kerta toisensa jälkeen löydän itseni ihastelemassa näitä upeita maisemia. Edelleen tuntuu kuin olisin hypännyt keskelle satua. Erityisesti kukkulat ja vuoret sekä linnat ovat jotain aivan uskomattomia. Ja meri tietty.  Seuraavaksi muutamia poiminta paikoista, joihin olen käynyt tutustumassa.  Tämä omalla saarekkeellaan sijaitseva Dunnottar Castle on aivan upea. Ensimmäisen kerran tällä paikalla on asuttu jossain kohtaa 5000 vuotta ennen ajanlaskua - 700 vuotta jälkeen ajanlaskun alun. Linnan vanhin säilynyt osa on 1300-luvulta. Näihin paikkoihin sisältyy todella paljon historiaa ja niissä kulkiessani yritän aina kuvitella mielessäni millaista elämä tuolloin onkaan mahtanut olla.  Toinen henkeäsalpaavan hieno paikka on Ylämaat (Highlands), jossa maisemat on aivan mahtavat. Siellä ollessa voi tuntea jotain suurta - vakautta ja tyyneyttä, jossa sielu lepää. Sitä vaan on siinä ja katselee ihmetellen ympärilleen - jotenkin henkeäsalpaavaa h
Uusimmat tekstit

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k

Perillä ollaan

Laskeutuminen Skotlantiin on nyt tehty onnistuneesti. Pian jo kaksi viikkoa täällä. Kuinka nopeasti tämä aika rientääkään - huh sentään.  Ihan alkuun laitoin majapaikkani kuntoon. Olen iloinen siitä, että sain asunnon järjestymään yliopiston kautta. Yksityisiltä markkinoilta vuokra-asunnon löytäminen ei välttämättä ole helppoa eikä tilannetta helpota se, ettei tunne lainkaan paikallista lainsäädäntöä. Siispä olikin hienoa, että asia järjestyi näin helposti. Tänään sain paikannettua pyykinpesumahdollisuuden sekä löysin imurin, joten siltäkin osin asiat kunnossa.  Näin alkuun on kulunut aika paljon aikaa alueeseen tutustuessa. Osaan jo polun yliopistolle ja siellä työhuoneelle. Käveltyä onkin tullut paljon  - suuntaan sun toiseen. Stirling ei sinällään ole kovin iso, joten tutustuminen on helppoa. Huomaan kerta toisensa jälkeen löytäväni itseni  Kings Park 'ista. Mukava puisto, jossa näkee paljon kulkijoita. Sinne voisi olla mukavaa mennä myöhemmin keväällä lenkille. Puistoon nousta

Kuin juoksuun valmistautuessa

Matkaan valmistautuminen alkoi yli vuosi sitten. Vaikka toisinaan teen päätöksiä nopeastikin, kuten kodin ostaminen tai myyminen, niin tätä päätöstä tein hartaudella. Aluksi mietin hakemista uuden äärelle parisen vuotta ja viimein vuoden 2022 lopulla aktivoiduin. Ja vaikka lähtöön tuolloin tuntuikin olevan ikuisuus, nyt tässä kohtaa asia tarkastellessa aika kului kovin nopeasti. Arjen rytmi kuljetti mukanaan kuluttaen päiviä laskurista yksi kerrallaan. Saatuani tiedon majoituksesta, alkoi tarkkaan lähtöajankohtaan orientoituminen. Joulukuun olin vahvemmin asian äärellä. Siihen sisältyi arjen konkreettisia järjestelyjä, kuten vuokrasopimuksen allekirjoittaminen, lennon varaaminen ja työssä tehtävät järjestelyt. H-hetken lähestyessä huomasin kelaavani samoja ajatuksia ja fiiliksiä kuin ennen maratonjuoksua. Mitä ihmettä olen mennyt tekemään? On tässä koko jutussa mitään järkeä? Onko minusta tähän? Pitäisikö sittenkin vetää käsijarrusta ja pyrkiä pysymään arjen perussetissä? Huomasin kyse

Unelmia kohti - Skotlanti kutsuu

Niin se on. Toisinaan unelmien tavoittaminen vie vähemmän, joskus pidemmän aikaa. Ne toimivat usein suunnannäyttäjinä ja ovat elämässä merkityksellisiä, vaikka ihan maaliin ei unelmien kanssa pääsisikään. Toisinaan unelmat myös vaihtavat muotoaan matkan varrella. Yksi unelmani on toteutumassa muutamien viikkojen kuluttua. Olen varmaan koko aikuisikäni miettinyt mahdollisuutta lähteä asumaan ulkomaille ainakin joksikin aikaa. Se on ollut mielessäni enemmän tai vähemmän aktiivisena. Ja nyt se on tapahtumassa. Olen pohtinut, mistä tämä muuttamisen ajatus mahtaa juontaa. Tiedän, että isoisoäitini lähti aikanaan 1920-luvulla Yhdysvaltoihin lopullisesti ja myös isoäitini piti matkustamisesta. Nautin myös itse suuresti matkustaa ja tutustua uusiin ympäristöihin, kulttuureihin ja ihmisiin.  Todella lähellä ulkomaille muuttoa kävin jo vuonna 2019, jolloin valmistelin lähtöä Irlantiin tekemään jatko-opintoja. Tuolloin kuitenkin vedin pedaalit jumiin eikä lähtö toteutunut.  Palasin aiheen äärelle

Eka patikointireissuni tehtynä

Otin kesän alussa suunnitteluun ensimmäisen patikointireissuni, joka oli herännyt ajatuksiini ensimmäisen kerran jo neljä vuotta sitten. Valitsin reitiksi itselleni täysin tuntemattomalla Englannin Järviseudulla olevan The Cumbria Way 'n.  Reitti on nyt kuljettuna läpi ja matkalle mahtui monenlaisia kokemuksia. Edelleen huomaan ihmetteleväni sitä, että todellakin selvisin tästä urakasta.  Seuraavaksi taustaa reitistä ja kokemuksiani siitä.  Patikoinnin ja patikointireittien taustaa Englannissa Englantilainen pappi Thomas West toi vuonna 1778 julkaistussa oppaassaan tunnetuksi kävelyä nautinnollisena toimintana. Englannissa onkin olemassa Public Footpath - kävelypolkuja, joita kaikilla kulkijoilla on oikeus käyttää jalkaisin kulkiessaan ilman, että varsinaisesti majoittuisi niiden varteen.  Näin on ollut jo satojen vuosien ajan. Ja koska poluilla on pitkä historia, pyritään ne pitämään mahdollisimman avoimina.  Näitä reittejä kuljin valitsemallani The Cumbria Way -reitillä. Joskun

Kohti seikkailuja

Jaahas, nyt ollaan uuden äärellä. Olen nimittäin päätynyt tulemaan, että yhdessä paikassa vietettävät solo-lomat ovat nyt ainakin toistaiseksi tauolla. Viime kesänä Roomaan suuntautuneen reissun jälkeen alkoi vahvasti tuntua siltä, että kaipaan lomamatkaltani jotain ihan uutta. Kun tätä aikani funtsin, tuli mieleeni aiemmat suunnitelmani patikointireissusta .  Edellisellä kerralla mietin lähtöä Pohjois-Irlantiin, jossa on upeat maisemat. Myös nyt se pyöri mielessä Walesiin ja Skotlantiin suuntautuvien reissujen lisäksi. Lopulta kuitenkin päädyin sattuman kautta suunnittelemaan matkaa Englantiin Järviseudulle. En tiennyt siitä oikeastaan mitään, mutta näyttää siltä, että paikka on oikein sopiva ja kaunis.  Osa matkustamisen ihanuutta on juuri tämä perehtyminen uuteen ja matkan suunnittelu. Aloitat tutustumisen pienestä raapaisusta ja vähitellen alkaa piirtymään laajempi käsitys. Löysin sieltä The Cumbria Way 'n. Niinpä suuntaan Manchesterin kautta Ulverstoniin, josta reitti alkaa. S

Upeita kokemuksia - kävelyn nautinto

  Kävelyn moninaiset vaikutukset hyvinvointiin   Kävelyllä tiedetään olevan monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Näitä ovat esimerkiksi vaikutukset kestävyyskuntoon ja lihaksiin, niveliin, verenpaineeseen ja veren rasva-arvoihin, ruoansulatukseen ja verensokerin tasaamiseen, kognitiivisiin toimintoihin sekä unen laatuun ja nukahtamiseen. Kävely auttaa ehkäisemään monia pitkäaikaissairauksia. Lisäksi kävelyllä on myönteinen vaikutus mielialaan ja tämän haluaisin tässä kirjoituksessa nostaa esille. Lämmittelyllä hyvään pöhinään oman mielen sisälle   Kävelylle lähtiessäni kestää monesti jonkin aikaa ennen keskittymisen löytämistä, kropan lämpenemistä ja itseni oikeaan fiilikseen pääsemistä. Yleensä kuitenkin viimeistään ensimmäisen 20 minuutin jälkeen alkaa kroppa olla jo sopivan lämmennyt ja päässä on käynnistynyt hyvä pöhinä. Toisinaan kuulen ihmisten kertovan, että kävelyn aikana heidän mielensä tyhjentyy täysin kaikista ajatuksista. Itselleni näin ei käy koskaan.  Jollain tapaa käve

Niin monta innostavaa juttua

Olen se tyyppi, joka innostuu asioista. Monista ja usein kiihkeästi. Parhaimmillaan tämä on hyvä juttu, joka johtaa uusiin kokemuksiin ja löytöihin. Pidänkin kykyä innostua ehdottomasti voimavaranani. Toisinaan kuitenkin impulsseihin mukaan lähteminen voi olla itselleni asia, joka johtaa pettymykseen, kun keskittymistä vaativia asioita on kerralla liikaa tai niihin on tullut lähdettyä malttamattomasti, ehkä vähän liian harkitsemattomasti eikä valmista tulosta synny, vaan asiat jäävät niin sanotusti puolitiehen. Tällöin impulsseihin mukaan lähteminen voi kääntyä kuormittavaksi asiaksi arjen kulussa.  Olin viime kesänä käymässä Roomassa ja siellä katukahvilassa istuessani tulin pysähtyneeksi ilmiön äärelle. Aloin miettiä, miten tämä ilmiö vaikuttaa omassa elämässäni ja miten voisin omalta osaltani kehittyä tässä. Aloin laatia suunnitelmaa siihen, miten pääsen irti haasteellisista impulsseista kohti hallittuja impulsseja.  Määritin haasteellisiksi impulsseiksi ne, joissa huomaan toimivani