Siirry pääsisältöön

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa.

Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta.

Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen. 

Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä.

Vaikka itselläni onkin tarve löytää vierelleni toinen ihminen jonkinlaiseen parisuhteeseen, en kuitenkaan ole enää valmis tekemään liian suuria kompromisseja. En ole halunnut rynnätä uuteen suhteeseen suinpäin, pakotettuna vain paetakseni yksinäisyyden kokemusta. Parin etsiminen on siis muokkautunut omalla kohdallani erilaiseksi nyt suhteessa nuoruuden tilanteeseen, jossa hain paria rakentamaan yhteistä perhettä.

Eron jälkeen olin ajatuksessa, että en enää ikinä ota ketään vierelleni. Yksin olemisessa on monta hyvää puolta. Kuitenkin ajan myötä ajatus parisuhteen mahdollisuudesta on muokkautunut. On ollut huojentavaa todeta, että parisuhteita voi olla monenlaisia. Kukin pari voi muokata suhteestaan omanlaisensa.

Kuluneen reilun vuoden aikana olen tutustunut uusiin ihmisiin löytääkseni itselleni sopivan parin. Joskus mietin, tavoittelenko jotain liian täydellistä. Toisaalta ihmisten tarpeet ja toiveet eivät sitten kuitenkaan aina osu yhteen.  Voin pitää ihmisestä, joka ei halua kanssani parisuhdetta. Ja toisaalla taas minusta voi pitää ihminen, jonka kanssa minä en koe voivani olla parisuhteessa. Simppeliä. Ja toisaalta monimutkaisia yhtälöitä. Sen tiedän, että yhteisen olemisen pitää tuntua oikealta ja hyvältä, luontevalta ja nautinnolliselta.

Vielä ei ole osunut kohdalleni ihmistä, jonka kanssa pysyvä parisuhde olisi muodostunut. Ehkä "se oikea" kuitenkin on jossakin, vaikka usko siihen välillä vahvasti horjuu. En kuitenkaan enää jaksa hakea unelmieni prinssiä 😆 kovin tarmokkaasti, sillä eri parinhakusovellusten käyttäminen ja niistä juontuvilla treffeillä käyminen on loppujen lopuksi aika rasittavaa. Toki täytyy myöntää, että sitä kautta olen löytänyt ihmisiä, joiden kanssa on muokkautunut uusia ystävyyssuhteita. Baareissa en jaksa myöskään loputtomasti kahlata. Niinpä olen päätynyt siihen, että elän elämääni omassa tahdissani ja katson, jos jotain sopivaa tulee vastaan. Pakottamalla asiat hyvin harvoin saavat toivotun lopputuloksen. Aika näyttää. Toivoa on... ehkä 🤞


Mukavat alkavan syksyn toivotukset täältä Kalliosta.








Kommentit

  1. Kiitos tekstistä! Siinä kiteytyi juuri samat ajatukset, kuin itselläni. On aina lohduttavaa kuulla jonkun toisen olevan samoissa aatoksissa. Ja kyllähän sitä toivoa on, eikö niin? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Näinhän se juuri on, että helpottaa osaltaan, kun kuulee jollain toisellakin olevan samoja juttuja.
      Elämä onneksi yllättää. Usein juuri silloin, kun antaa asioille periksi, saattaa löytyä tuo toivottu käänne. Ja kyllä, toivoa on aina. Kivaa syksyä sinulle :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k