Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa.
Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta.
Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.
Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä.
Vaikka itselläni onkin tarve löytää vierelleni toinen ihminen jonkinlaiseen parisuhteeseen, en kuitenkaan ole enää valmis tekemään liian suuria kompromisseja. En ole halunnut rynnätä uuteen suhteeseen suinpäin, pakotettuna vain paetakseni yksinäisyyden kokemusta. Parin etsiminen on siis muokkautunut omalla kohdallani erilaiseksi nyt suhteessa nuoruuden tilanteeseen, jossa hain paria rakentamaan yhteistä perhettä.
Eron jälkeen olin ajatuksessa, että en enää ikinä ota ketään vierelleni. Yksin olemisessa on monta hyvää puolta. Kuitenkin ajan myötä ajatus parisuhteen mahdollisuudesta on muokkautunut. On ollut huojentavaa todeta, että parisuhteita voi olla monenlaisia. Kukin pari voi muokata suhteestaan omanlaisensa.
Kuluneen reilun vuoden aikana olen tutustunut uusiin ihmisiin löytääkseni itselleni sopivan parin. Joskus mietin, tavoittelenko jotain liian täydellistä. Toisaalta ihmisten tarpeet ja toiveet eivät sitten kuitenkaan aina osu yhteen. Voin pitää ihmisestä, joka ei halua kanssani parisuhdetta. Ja toisaalla taas minusta voi pitää ihminen, jonka kanssa minä en koe voivani olla parisuhteessa. Simppeliä. Ja toisaalta monimutkaisia yhtälöitä. Sen tiedän, että yhteisen olemisen pitää tuntua oikealta ja hyvältä, luontevalta ja nautinnolliselta.
Vielä ei ole osunut kohdalleni ihmistä, jonka kanssa pysyvä parisuhde olisi muodostunut. Ehkä "se oikea" kuitenkin on jossakin, vaikka usko siihen välillä vahvasti horjuu. En kuitenkaan enää jaksa hakea unelmieni prinssiä 😆 kovin tarmokkaasti, sillä eri parinhakusovellusten käyttäminen ja niistä juontuvilla treffeillä käyminen on loppujen lopuksi aika rasittavaa. Toki täytyy myöntää, että sitä kautta olen löytänyt ihmisiä, joiden kanssa on muokkautunut uusia ystävyyssuhteita. Baareissa en jaksa myöskään loputtomasti kahlata. Niinpä olen päätynyt siihen, että elän elämääni omassa tahdissani ja katson, jos jotain sopivaa tulee vastaan. Pakottamalla asiat hyvin harvoin saavat toivotun lopputuloksen. Aika näyttää. Toivoa on... ehkä 🤞
Mukavat alkavan syksyn toivotukset täältä Kalliosta.
Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta.
Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.
Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä.
Vaikka itselläni onkin tarve löytää vierelleni toinen ihminen jonkinlaiseen parisuhteeseen, en kuitenkaan ole enää valmis tekemään liian suuria kompromisseja. En ole halunnut rynnätä uuteen suhteeseen suinpäin, pakotettuna vain paetakseni yksinäisyyden kokemusta. Parin etsiminen on siis muokkautunut omalla kohdallani erilaiseksi nyt suhteessa nuoruuden tilanteeseen, jossa hain paria rakentamaan yhteistä perhettä.
Eron jälkeen olin ajatuksessa, että en enää ikinä ota ketään vierelleni. Yksin olemisessa on monta hyvää puolta. Kuitenkin ajan myötä ajatus parisuhteen mahdollisuudesta on muokkautunut. On ollut huojentavaa todeta, että parisuhteita voi olla monenlaisia. Kukin pari voi muokata suhteestaan omanlaisensa.
Kuluneen reilun vuoden aikana olen tutustunut uusiin ihmisiin löytääkseni itselleni sopivan parin. Joskus mietin, tavoittelenko jotain liian täydellistä. Toisaalta ihmisten tarpeet ja toiveet eivät sitten kuitenkaan aina osu yhteen. Voin pitää ihmisestä, joka ei halua kanssani parisuhdetta. Ja toisaalla taas minusta voi pitää ihminen, jonka kanssa minä en koe voivani olla parisuhteessa. Simppeliä. Ja toisaalta monimutkaisia yhtälöitä. Sen tiedän, että yhteisen olemisen pitää tuntua oikealta ja hyvältä, luontevalta ja nautinnolliselta.
Vielä ei ole osunut kohdalleni ihmistä, jonka kanssa pysyvä parisuhde olisi muodostunut. Ehkä "se oikea" kuitenkin on jossakin, vaikka usko siihen välillä vahvasti horjuu. En kuitenkaan enää jaksa hakea unelmieni prinssiä 😆 kovin tarmokkaasti, sillä eri parinhakusovellusten käyttäminen ja niistä juontuvilla treffeillä käyminen on loppujen lopuksi aika rasittavaa. Toki täytyy myöntää, että sitä kautta olen löytänyt ihmisiä, joiden kanssa on muokkautunut uusia ystävyyssuhteita. Baareissa en jaksa myöskään loputtomasti kahlata. Niinpä olen päätynyt siihen, että elän elämääni omassa tahdissani ja katson, jos jotain sopivaa tulee vastaan. Pakottamalla asiat hyvin harvoin saavat toivotun lopputuloksen. Aika näyttää. Toivoa on... ehkä 🤞
Mukavat alkavan syksyn toivotukset täältä Kalliosta.
Kiitos tekstistä! Siinä kiteytyi juuri samat ajatukset, kuin itselläni. On aina lohduttavaa kuulla jonkun toisen olevan samoissa aatoksissa. Ja kyllähän sitä toivoa on, eikö niin? ;)
VastaaPoistaKiitos sinulle. Näinhän se juuri on, että helpottaa osaltaan, kun kuulee jollain toisellakin olevan samoja juttuja.
PoistaElämä onneksi yllättää. Usein juuri silloin, kun antaa asioille periksi, saattaa löytyä tuo toivottu käänne. Ja kyllä, toivoa on aina. Kivaa syksyä sinulle :)