Siirry pääsisältöön

Viikonloppu Varsovassa


Pyörähdin Varsovassa viikonloppua viettämässä. Vaikka Puola ei ole milloinkaan ollut varsinaisesti toiveena matkalistallani, niin sinne sattumalta osuessani Varsova kyllä ihastutti olemuksellaan. 

Yhden viikonlopun aikana ei ihan hirveästi ehdi näkemään, joten paljon jäi nähtävää vielä seuraaville kerroille. Finnairin lento oli sopivin, joten sen valitsin. Lähti sopivaan aikaan aamuselle, eikä kentälle tarvinnut lähteä ihan kesken yöunten. Perillä oltiin jo varttia ennen ennakoitua aikaa. 


Jo lentokentällä latasin Moovit-appsiin paikaksi Varsovan, joten sen avulla löytyi helposti oikea juna. Kentällä löysin helposti junalle seuraten keltaista linjaa lattiassa. Lipun sain ostettua asemalta lippukassalta. Vaikka Puolassa englantia ei kovin hyvin puhutakaan, niin lippukassan nainen onneksi puhui englantia ihan sujuvasti.

Juna oli jotenkin liikuttava. Ihan siisti ja sellaisen pikkusievän oloinen. Jo junamatkalla keskustaan sain tuntumaa kommunistisen maailman ympäristöön sekä siihen liittyvään graffitien runsauteen. 


Junamatka ei kestänyt kauaa. Rautatieasemalta ei ollut enää pitkä matka hotellille ja oikea reitti löytyi helposti Googlemapsin avulla. Matkalla hotellille kävin syömässä Loft-nimisessä ravintolassa, jonka eväisiin en olisi voinut olla enempää tyytyväinen.





Majoituin historiallisessa Polonia Palace hotellissa, joka oli ihan täydellinen tähän viikonloppuun. Erittäin siisti ja ihanan vanhan näköinen. Huoneessa oli kylpyamme, jossa tietysti otin vaahtokylvyn yön hiipiessä ylle. 













Perjantaina kävelin kaupunkia pitkin poikin vähän sattumanvaraisesti tutkiskellen, mitä kaikkea kaupunki kätkee sisälleen. Sattumalta osuin Leica-myymälään, jossa oli myös valokuvanäyttely. Kävelin myös vanhassa Saxon Gardens -nimisessä puistossa ja mietin, millaista siellä on menneinä vuosikymmeninä ollut. Puistossa oli suhteellisen korkeita puita, joista muodostui maahan ihania varjoja auringonvalon ohittaessa puiden oksat. Lisäksi puistossa oli lukuisia patsaita sekä suihkulähde. Varmasti huhtikuussa puisto on vielä ihanampi puiden alkaessa saada vihreää väriä lehtien puhjetessa kukoistukseensa. Kuitenkin, jo nyt puisto oli mielestäni oikein viehättävä.


Perjantaina kävin lisäksi katsomassa hotellin lähellä olevan ostoskeskuksen, joka oli nimeltään Slote Tarasy. Siellä olisi ollut katsottavaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta jossakin kohtaa alkoi väsymys pitkän päivän päätteeksi painaa ja painelin syömään paikalliseen ravintolaan. Siellä oli tupa täynnä väkeä ja puheensorinaa riitti. Ihana fiilis ja jälleen kerran hyvää ruokaa. 


Lauantaina aamulla oli riittävästi aikaa nauttia hotellin maistuvasta aamiaisesta. Sen jälkeen suunnistin katsomaan vanhaa kaupunkia, joka oli todella viehättävä vanhoine rakennuksineen ja aukioineen. Siellä oli myynnissä Hot wine- juomaa, josta en aluksi ymmärtänyt mitä se oli. Kun sitten kupillisen sitä siinä lipitin, niin mausteita glögin tapaista lämmintä ja hyvää juomaa se oli. 

Sporttracker-appsia on hyvä käyttää matkoillakin, kun sillä saa rekisteröityä ylös kulkemansa reitin. Jälkeenpäin voi katsoa missä kaikkialla sitä oikein on tullut taitettua ja kuinka pitkä matka on ollut.

Välillä oli kiva poiketa kahvilaan juomaan kupponen kahvia sekä pala kakkua. Ottaa elämä silleen rennosti ja vaan nauttia olemisestaan. Costa ei nyt ole mikään paikallinen yritys, vaan kansainvälisesti levitetty brittiläinen kahvilaketju. Sillä ei tosin ole ainakaan vielä lainkaan kahviloita Suomessa, joten hyödynsin Costan palveluita nyt Varsovassa. Hinnoista voin sanoa sen, että ne ovat Varsovassa alhaisemmat kuin Helsingissä, joten herkutella sai melko huokeasti. Toki aina kannattaa katsoa hintoja etukäteen, niin sitten ei ainakaan tule ikäviä yllätyksiä.

Lauantaina oli myös hyvin aikaa käydä kulttuuri- ja tiedepalatsissa. Siellä pääsi hissillä näköalakerrokseen - kerros 30, joka sijaitsee 114 metrin korkeudessa. Sieltä oli hyvä tutkia Varsovaa joka ilmansuunnasta. Tasanteella oli myös opasteet, joista saattoi katsoa näkyvien rakennusten nimiä. Lisäksi näköalakerroksesa oli kahvila, jossa oli jälleen välillä hyvä tankata kahvia ja katsella elämänmenoa. Rakennuksesta tuli vähän mieleeni New Yorkin keskuspuiston laitamalla oleva, samanlaisen arkkitehtuurin omaava rakennus. Illalla auringon laskiessa, rakennus oli hienosti valaistu. Lauantai-illan päätteeksi kävin syömässä intialaisessa ravintolassa. Ja tosiaan, sen jälkeen hotellilla vaahtokylvystä nauttimaan.


Sunnuntaina kävin ensiksi katsomassa Varsovan kansallismuseossa kansallista ja kansainvälistä taidetta. Pablo Picasson töitä oli näytillä viimeistä päivää. Onneksi olin liikkeellä heti aamusella, joten vältyin suuremmalta jonottamiselta. Jono oli muodostunut mahdottoman pitkäksi sinä aikana, kun kiersin näyttelyä. Joku kertoi, että museosta olivat jopa pääsyliput loppuneet kesken. Katsottavaa oli museossa todella runsaasti, joten sinne kyllä kannattaa varata riittävästi aikaa saadakseen mahdollisimman paljon irti koko näyttelystä. 

Sunnuntain toisena paikkana oli puolalaisten juutalaisten historiasta kertova museo Polin. Siellä taisin olla useamman tunnin, ja siltikin aika loppui kesken. Käytin ehkä liiaksi aikaa näyttelyn alussa, joten näyttelyn lopussa piti pitää vähän kiirettä ehtiäkseni ajoissa lennolle. Museon näyttely oli vaikuttava ja siinä oli sisällöllisesti itselleni paljon uutta asiaa. 

Viikonloppu oli täyteläinen ja erittäin antoisa monella tapaa. Nautin joka hetkestä. Ja kuten alussa kirjoitin, paljon jäi vielä näkemättä. Sain jälleen mukavia kokemuksia, joita on myöhemmin ihanaa muistella. 

Matkaterveisin Mari


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai