Siirry pääsisältöön

Elämää Harmaakivellä

Olen mökillä yksin ja kuuntelen Naiset joita ajattelen öisin -kirjaa, jota ystäväni minulle suositteli. Kirjassa käsitellään taitavasti matkantekoa eri maissa, kirjoittamista sekä yhteiskuntaa ja siinä olevia kulttuurisia rooleja ja naisten elämää niiden keskellä muun muassa 1800-luvulla. Rohkeutta tehdä muutos ja elää pitäen yllä itselleen tärkeitä asioita muiden rajoittavista mielipiteistä huolimatta. Täytyy myöntää, että kirja vahvistaa jo aiemmin rakentamaani käsitystä siitä, että on tärkeää keskittyä tässä hetkessä itselle tärkeisiin asioihin ja elää elämäänsä siten, että sen voi kokea olevan merkityksellistä ja mielekästä. On tärkeää kuunnella itseään sekä olla riittävän rohkea tekemään tarvittavaa muutosta. Huomaan yhä edelleen havahtuvani mahdollisuuksien runsauteen ja siihen, että "niinpä, voin tehdä mitä haluan". Tällä hetkellä mielessäni onkin monia uusia, ehdottomasti harkinnan arvoisia ideoita. Niistä sitten lisää ensi keväänä.


Mökillä ollessa päivärytmi ja oleminen muokkautuu nopeasti ympäristön asettamiin ehtoihin. Kaupungin rytmistä irtautuminen toki vie aikansa, mutta jo päivässä ehtii hyvin sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Näistä olosuhteista valolla on iso merkitys.
Valoisan ajan määrä on suhteellisen rajallinen tässä kohtaa vuotta joulua odotellessa. Aurinko nousee kello 9.46 ja laskee kello 14.49. Ja todella, muuna aikana on pimeää. Todella pimeää. Säkkipimeää. Eli ulkona tehtävät työt on todellakin hyvä ajoittaa tuohon valoisaan aikaan. Saunan lämmittäminen halkojen hakureissuineen on paljon helpompaa valoisaan aikaan. Samoin kulkeminen valaistusta vailla olevalla maantiellä. Myös rajalliset julkiset kulkuyhteydet asettavat minut miettimään etukäteen kulkemisia mökiltä 10 kilometrin päässä olevaan kauppaan. Oheisessa kuvassa maantie, kun jäin Helsingistä tullessani pois linja-autosta.

Onneksi minulla on muutamaksi päiväksi evästä mukana, joten välitöntä kiirettä ruokaostoksille ei ole. Siispä lorvin tämän päivän. Ja ehkä huomisen. Ja ehkä ylihuomisenkin. Kellun nautiskellen levollisuuden olotilassa. Ja sitten pääsen sukeltamaan jouluun lasteni seurasta nauttien.

Ihanaa joulun aikaa toivottaen, Mari



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai