Siirry pääsisältöön

Kun ihania elämisen paikkoja on niin monta

Olen onnekas, sillä minulla on monta ihanaa elämisen paikkaa.

Ensiksi tietenkin perheen yhteinen koti esikaupunkialueella. Se on koti, joka  on suunniteltu juuri meille, mies on sen itse rakentanut ja siinä on  asuttu jo pitkään. Siellä ovat lapset kasvaneet ja monen monta yhteistä hetkeä koettu. Kodista on muodostunut meille omanlainen enkä voisi olla siihen tyytyväisempi. Kodissa on kaikki paikallaan, vaikka tavaroilla ei aina olekaan ihan eksaktia paikkaa. Kevyesti laskeutunut pölykin saa olla rauhassa paikallaan, kunnes aina välillä iskee siivoamisen vimma. Talo sijoittuu rauhalliseen elämisen sykkeen maastoon.



Toinen ihana paikka on korvessa oleva mökki. Se ei ole suvun perintönä tullut, mutta se on meille sopiva oma rakas paikka. Ahkerasti tehdyn kunnostamisen myötä mökin sisustus ja piha on saatu meidänlaiseksi. Mökillä voi olla rauhassa suojaisassa pesässä ihan omassa rauhassa. Ahertaa ja levätä ihan oman mielensä mukaan. Tunnelma on viehättävällä tapaa pysähtynyt ja tarjoaa mahdollisuuden luonnon ja omien ajatusten havainnointiin. Mökillä on toistaiseksi tullut oltua ainoastaan vapaa-ajalla, mutta mielessä orastaa ajatus muuttamisesta sinne jossakin kohtaa elämää. Muuttaminen voisi olla ihan realistinen vaihtoehto.  Täytyy myöntää, että kovassa pakkasessa puita pihaliiteristä hakiessaan voi kokea tietynlaista erämaahengen perua. Ja pyykkien kuivatus ulkona narulla antaa elämiseen ihan oman sävynsä.


Sitten on kaupungissa sijaitseva asunto, jossa on ihanaa rosoisuutta. Tämä asunto kuitenkin käytössä vain toistaiseksi. Isossa kaupungissa on mahdollisuus kokea elämisen tiheä syke. Tässä ilmapiirissä on ihan oma viehätyksensä, jota en muualla ole kokenut. Ympärillä on paljon ihmisiä ja tapahtumia. Kuitenkin halutessaan voi hukkua massaan hiljaiseksi ympäristön tapahtumien tarkkailijaksi. Oman viehättävyytensä tähän asuinpaikkaan tuo silmänruokaa tarjoavat vanhat, kauniit ja taidokkaasti rakennetut talot. Kulkiessaan kadulla voi kokea jotakin aiempien sukupolvien elämän ripauksia.

Näiden kolmen elämisen paikan välillä taiteillessani, täytyy minun aina välillä aamulla herätessään ensiksi tarkistaa, missä sitä tällä kertaa olenkaan.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai