Siirry pääsisältöön

Kun ihania elämisen paikkoja on niin monta

Olen onnekas, sillä minulla on monta ihanaa elämisen paikkaa.

Ensiksi tietenkin perheen yhteinen koti esikaupunkialueella. Se on koti, joka  on suunniteltu juuri meille, mies on sen itse rakentanut ja siinä on  asuttu jo pitkään. Siellä ovat lapset kasvaneet ja monen monta yhteistä hetkeä koettu. Kodista on muodostunut meille omanlainen enkä voisi olla siihen tyytyväisempi. Kodissa on kaikki paikallaan, vaikka tavaroilla ei aina olekaan ihan eksaktia paikkaa. Kevyesti laskeutunut pölykin saa olla rauhassa paikallaan, kunnes aina välillä iskee siivoamisen vimma. Talo sijoittuu rauhalliseen elämisen sykkeen maastoon.



Toinen ihana paikka on korvessa oleva mökki. Se ei ole suvun perintönä tullut, mutta se on meille sopiva oma rakas paikka. Ahkerasti tehdyn kunnostamisen myötä mökin sisustus ja piha on saatu meidänlaiseksi. Mökillä voi olla rauhassa suojaisassa pesässä ihan omassa rauhassa. Ahertaa ja levätä ihan oman mielensä mukaan. Tunnelma on viehättävällä tapaa pysähtynyt ja tarjoaa mahdollisuuden luonnon ja omien ajatusten havainnointiin. Mökillä on toistaiseksi tullut oltua ainoastaan vapaa-ajalla, mutta mielessä orastaa ajatus muuttamisesta sinne jossakin kohtaa elämää. Muuttaminen voisi olla ihan realistinen vaihtoehto.  Täytyy myöntää, että kovassa pakkasessa puita pihaliiteristä hakiessaan voi kokea tietynlaista erämaahengen perua. Ja pyykkien kuivatus ulkona narulla antaa elämiseen ihan oman sävynsä.


Sitten on kaupungissa sijaitseva asunto, jossa on ihanaa rosoisuutta. Tämä asunto kuitenkin käytössä vain toistaiseksi. Isossa kaupungissa on mahdollisuus kokea elämisen tiheä syke. Tässä ilmapiirissä on ihan oma viehätyksensä, jota en muualla ole kokenut. Ympärillä on paljon ihmisiä ja tapahtumia. Kuitenkin halutessaan voi hukkua massaan hiljaiseksi ympäristön tapahtumien tarkkailijaksi. Oman viehättävyytensä tähän asuinpaikkaan tuo silmänruokaa tarjoavat vanhat, kauniit ja taidokkaasti rakennetut talot. Kulkiessaan kadulla voi kokea jotakin aiempien sukupolvien elämän ripauksia.

Näiden kolmen elämisen paikan välillä taiteillessani, täytyy minun aina välillä aamulla herätessään ensiksi tarkistaa, missä sitä tällä kertaa olenkaan.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Istun Kalliossa pienessä yksiössäni kirjoituslipaston äärellä  kellon huidellessa jo puolta yötä. Mietin, miten elämä voikin olla hyvää. Olen ollut onnekas, sillä minulla on elämässäni paljon hyvää. Minulla on lapset ja lapsenlapsi sekä ihania ystäviä. Saan tehdä työtä, jonka koen omakseni, antoisaksi sekä tärkeäksi. Olen terve. Elämästäni löytyy monia nautintoa tuottavia juttuja. 

Kulunut vuosi on ollut monia käänteitä sisältävä. Olen tullut isoäidiksi, eronnut pitkään kestäneestä parisuhteesta sekä hankkinut ensimmäisen oman asuntoni. Asun nyt Kalliossa, johon en asuinpaikkana voisi olla tyytyväisempi. Tänne halusin ja tänne päädyin. Kotini on pieni ja täällä on kaikki mitä tarvitsen.

Olen valintojeni myötä ottanut hypyn tuntemattomaan voimatta olla varma lopputuloksesta. Matkalla olen saanut kannustusta ja tukea läheisiltäni sekä myös vierailta ihmisiltä. Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, minulle tärkeät ihmiset ovat edelleen aidosti elämässäni mukana. Siitä heille suuri kiitos.

M…

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin

Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä.

Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta.  Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin.





En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin.

Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä kerrallaan. Jos h…

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Juokseminen on ollut minulla tauolla liian pitkään. Malagan reissulla kävin muutaman kerran kokeilemassa hölkkää. Oli ihanaa jälleen huomata, että se vaan niin on mun juttu. Aamulenkillä voi kulkea omassa rauhassaan ihaillen auringonnousua. 


Palattuani Suomeen sovin ystäväni kanssa, että heinäkuussa teemme yhdessä kuuden kilometrin lenkin. Nyt on siis vähän reilun kuukauden verran aikaa treenata juoksua. Kokemuksesta tiedän, että aloitus voi olla raskasta. Viikon parin kuluttua homma alkaa jälleen toimia. 



Tänään eka lenkki. Ja joo, ei ihan kevyttä, mutta niin ihanaa. Täällä Helsingissä on hyviä reittejä, jotka ovat myös visuaalisesti viehättäviä. 

Ihanaa lauantaita 😁

t. Mari