Olen onnekas, sillä minulla on monta ihanaa elämisen paikkaa.
Ensiksi tietenkin perheen yhteinen koti esikaupunkialueella. Se on koti, joka on suunniteltu juuri meille, mies on sen itse rakentanut ja siinä on asuttu jo pitkään. Siellä ovat lapset kasvaneet ja monen monta yhteistä hetkeä koettu. Kodista on muodostunut meille omanlainen enkä voisi olla siihen tyytyväisempi. Kodissa on kaikki paikallaan, vaikka tavaroilla ei aina olekaan ihan eksaktia paikkaa. Kevyesti laskeutunut pölykin saa olla rauhassa paikallaan, kunnes aina välillä iskee siivoamisen vimma. Talo sijoittuu rauhalliseen elämisen sykkeen maastoon.
Toinen ihana paikka on korvessa oleva mökki. Se ei ole suvun perintönä tullut, mutta se on meille sopiva oma rakas paikka. Ahkerasti tehdyn kunnostamisen myötä mökin sisustus ja piha on saatu meidänlaiseksi. Mökillä voi olla rauhassa suojaisassa pesässä ihan omassa rauhassa. Ahertaa ja levätä ihan oman mielensä mukaan. Tunnelma on viehättävällä tapaa pysähtynyt ja tarjoaa mahdollisuuden luonnon ja omien ajatusten havainnointiin. Mökillä on toistaiseksi tullut oltua ainoastaan vapaa-ajalla, mutta mielessä orastaa ajatus muuttamisesta sinne jossakin kohtaa elämää. Muuttaminen voisi olla ihan realistinen vaihtoehto. Täytyy myöntää, että kovassa pakkasessa puita pihaliiteristä hakiessaan voi kokea tietynlaista erämaahengen perua. Ja pyykkien kuivatus ulkona narulla antaa elämiseen ihan oman sävynsä.
Sitten on kaupungissa sijaitseva asunto, jossa on ihanaa rosoisuutta. Tämä asunto kuitenkin käytössä vain toistaiseksi. Isossa kaupungissa on mahdollisuus kokea elämisen tiheä syke. Tässä ilmapiirissä on ihan oma viehätyksensä, jota en muualla ole kokenut. Ympärillä on paljon ihmisiä ja tapahtumia. Kuitenkin halutessaan voi hukkua massaan hiljaiseksi ympäristön tapahtumien tarkkailijaksi. Oman viehättävyytensä tähän asuinpaikkaan tuo silmänruokaa tarjoavat vanhat, kauniit ja taidokkaasti rakennetut talot. Kulkiessaan kadulla voi kokea jotakin aiempien sukupolvien elämän ripauksia.
Ensiksi tietenkin perheen yhteinen koti esikaupunkialueella. Se on koti, joka on suunniteltu juuri meille, mies on sen itse rakentanut ja siinä on asuttu jo pitkään. Siellä ovat lapset kasvaneet ja monen monta yhteistä hetkeä koettu. Kodista on muodostunut meille omanlainen enkä voisi olla siihen tyytyväisempi. Kodissa on kaikki paikallaan, vaikka tavaroilla ei aina olekaan ihan eksaktia paikkaa. Kevyesti laskeutunut pölykin saa olla rauhassa paikallaan, kunnes aina välillä iskee siivoamisen vimma. Talo sijoittuu rauhalliseen elämisen sykkeen maastoon.
Toinen ihana paikka on korvessa oleva mökki. Se ei ole suvun perintönä tullut, mutta se on meille sopiva oma rakas paikka. Ahkerasti tehdyn kunnostamisen myötä mökin sisustus ja piha on saatu meidänlaiseksi. Mökillä voi olla rauhassa suojaisassa pesässä ihan omassa rauhassa. Ahertaa ja levätä ihan oman mielensä mukaan. Tunnelma on viehättävällä tapaa pysähtynyt ja tarjoaa mahdollisuuden luonnon ja omien ajatusten havainnointiin. Mökillä on toistaiseksi tullut oltua ainoastaan vapaa-ajalla, mutta mielessä orastaa ajatus muuttamisesta sinne jossakin kohtaa elämää. Muuttaminen voisi olla ihan realistinen vaihtoehto. Täytyy myöntää, että kovassa pakkasessa puita pihaliiteristä hakiessaan voi kokea tietynlaista erämaahengen perua. Ja pyykkien kuivatus ulkona narulla antaa elämiseen ihan oman sävynsä.
Sitten on kaupungissa sijaitseva asunto, jossa on ihanaa rosoisuutta. Tämä asunto kuitenkin käytössä vain toistaiseksi. Isossa kaupungissa on mahdollisuus kokea elämisen tiheä syke. Tässä ilmapiirissä on ihan oma viehätyksensä, jota en muualla ole kokenut. Ympärillä on paljon ihmisiä ja tapahtumia. Kuitenkin halutessaan voi hukkua massaan hiljaiseksi ympäristön tapahtumien tarkkailijaksi. Oman viehättävyytensä tähän asuinpaikkaan tuo silmänruokaa tarjoavat vanhat, kauniit ja taidokkaasti rakennetut talot. Kulkiessaan kadulla voi kokea jotakin aiempien sukupolvien elämän ripauksia.
Näiden kolmen elämisen paikan välillä taiteillessani, täytyy minun aina välillä aamulla herätessään ensiksi tarkistaa, missä sitä tällä kertaa olenkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti