Siirry pääsisältöön

Kun ote kirpoaa...

Viime viikolla oli muutamia aika raskaanoloisia päiviä. Kuntoprojekti ei edennyt toivotusti ja olo tuntui väsyneeltä. Tuntui, että nämä päivät eivät todellakaan olleet mun juttuni, vaikka niistä jollakin tavoin läpi rämminkin. Lojuttuani tällaisessa olotilassa jonkin aikaa, tein lopulta tilanteesta analyysin.

Tässä muutamia kriittisiä kohtia, joissa juttu taisi mennä osittain pieleen. Ensinnäkin aiemmasta poikkeava leivän mussutus ei ollut hyväksi. Toinen asia oli se, että jätin väliin säännöllisen, kunnon hikisen juoksulenkin. Kuvittelin, että työmatkan kulku pyörällä riittäisi, mutta väärässä olin. Kuntoni on sen verran noussut, ettei pyörämatka nosta kunnolla sykettä eikä tuo hikeä pintaan. Jätin juoksulenkin väliin, kun oli olevinaan kiire tai muuten ei oikein sopivaa hetkeä lenkkiin. Siinä se sitten lenkin väliin jättäminen ja kehno olo ruokkivat toisiaan. Kolmantena juttuna oli stressaavien asioiden jättäminen puhumatta. Neljäntenä oli tässä yhtälössä kasvava veto ei-niin-hyvään ruokaan.

Lopulta otin tilanteen mieheni kanssa puheeksi ja sitten jälleen itselleni oikean kurssin. Eilen menin tunnin lenkille ja se oli aivan ihanaa. Myös tietyssä, mulle sopivassa ruokavaliossa pysyminen tuntuu tässä kohtaa oikealta ratkaisulta. Toisaalta on varmasti niin, että välillä voi olla ihan hyväkin kohdata tällaisia ei-niin-onnistuneita hetkiä ... niitä jolloin ote kirpoaa. Usein olen niistä jotakin uutta oppinut. Nytkin oli jälleen aika huomata yhä uudelleen, mikä on itselle hyväksi. Joten näillä eteenpäin.

Ihanaa alkanutta viikko Sinulle!

Kävin muuten perjantaina Ateneumissa katsastamassa vaikuttavat näyttelyt. Oman kokemukseni perusteella voin suositella niihin tutustumista. Sen päälle oli hyvä käydä ihanalla lounaalla ja nauttia vielä siihen päälle makoisat jälkkärit.













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Istun Kalliossa pienessä yksiössäni kirjoituslipaston äärellä  kellon huidellessa jo puolta yötä. Mietin, miten elämä voikin olla hyvää. Olen ollut onnekas, sillä minulla on elämässäni paljon hyvää. Minulla on lapset ja lapsenlapsi sekä ihania ystäviä. Saan tehdä työtä, jonka koen omakseni, antoisaksi sekä tärkeäksi. Olen terve. Elämästäni löytyy monia nautintoa tuottavia juttuja. 

Kulunut vuosi on ollut monia käänteitä sisältävä. Olen tullut isoäidiksi, eronnut pitkään kestäneestä parisuhteesta sekä hankkinut ensimmäisen oman asuntoni. Asun nyt Kalliossa, johon en asuinpaikkana voisi olla tyytyväisempi. Tänne halusin ja tänne päädyin. Kotini on pieni ja täällä on kaikki mitä tarvitsen.

Olen valintojeni myötä ottanut hypyn tuntemattomaan voimatta olla varma lopputuloksesta. Matkalla olen saanut kannustusta ja tukea läheisiltäni sekä myös vierailta ihmisiltä. Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, minulle tärkeät ihmiset ovat edelleen aidosti elämässäni mukana. Siitä heille suuri kiitos.

M…

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin

Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä.

Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta.  Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin.





En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin.

Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä kerrallaan. Jos h…

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Juokseminen on ollut minulla tauolla liian pitkään. Malagan reissulla kävin muutaman kerran kokeilemassa hölkkää. Oli ihanaa jälleen huomata, että se vaan niin on mun juttu. Aamulenkillä voi kulkea omassa rauhassaan ihaillen auringonnousua. 


Palattuani Suomeen sovin ystäväni kanssa, että heinäkuussa teemme yhdessä kuuden kilometrin lenkin. Nyt on siis vähän reilun kuukauden verran aikaa treenata juoksua. Kokemuksesta tiedän, että aloitus voi olla raskasta. Viikon parin kuluttua homma alkaa jälleen toimia. 



Tänään eka lenkki. Ja joo, ei ihan kevyttä, mutta niin ihanaa. Täällä Helsingissä on hyviä reittejä, jotka ovat myös visuaalisesti viehättäviä. 

Ihanaa lauantaita 😁

t. Mari