Minidokumentti: Yhteiskunnallisena epäkohtana kestävän kehityksen haasteet

Valokuvauskurssilla tehtävän minidokumenttini aiheeksi valikoitui yhteiskunnallisista epäkohdista kestävän kehityksen haasteet. Jatkuvan talouskasvun tavoitteet polkevat mielestäni liian usein maahan luontoa ja ihmisten luontaista suhdetta siihen. Metsäpolulla astelemisen sijaan mennään monesti kuntosaleille juoksumatoille. Puhtaan ravinnon sijaan voidaan syödä vähäravinteisia valmisruokia pikaruokaloissa nopealla tahdilla. Koen, että talouskasvuun liittyy vahvasti myös valta ja sen epätasainenkin jakautuminen.

Muutoinkin elämä tuntuu monesti kiertyvän nopeatempoiseksi - tässä hetkessä tapahtuviksi yksittäisiksi asioiksi. Tällöin elämä voi olla sirpaleista sinkoilua paikasta ja asiasta toiseen lauman mukana. Ihmisen suhde itseensä ja muihin tuntuu muuttuvan monimutkaisemmaksi kuin mitä se on ollut aiemmin. Lisäksi pirstaleisuus voi tuoda mukanaan kokonaisuuksien hallinnan hämärtymisen.

Vaikka ihmisillä usein onkin oman alansa erityisosaamista paljonkin, voivat he kuitenkin tarvita ohjausta siinä, miten pystyä keskittymään ja selvitä oman itsensä ja mielensä kanssa. Oma asiantuntijuusosaaminen voi siis olla todella hallussa ja samalla oman arjen hallinta voi olla aikalaillakin hukassa. Itseäni jaksaa aina hämmentää kovinkin yksinkertaisten asioiden, kuten aikuisten värityskirjojen ja mindfullness-kurssien sekä puiden halailun tarve. Ja ehkä polkujuoksun kasvava suosio kertoo ihmisten tarpeesta palata luontoon, jonka myönteisistä vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin on saatu lupaavia tutkimustuloksia.

Väistämättä tulee mieleeni ajatus, että jos vaadittaisiin vähemmän taloudellista kasvua ja jatkuvaa pusertamista ja sen sijaan annettaisiin luonnon ja siihen kuuluvien ihmisten, eläinten ja kasvien kasvaa ja elää luonnon oman rytmin mukaan, voitaisiinko lopulta saada vähän kuin sivutuotteena myös taloudellista kasvua puhumattakaan elämänlaadusta. Usein vaaditaan aikaa ja rauhaa saada esille todellista luovuutta ja sitä kautta uusia oivalluksia ja innovaatioita.

Oli hienoa tehdä tätä kuvasarjaa. Se haastoi minut määrittämään omia arvojani. Mietin myös sitä, että miten määrittää kuvassarjan aiheeseen arvoja, jotka jonkun toisen mielestä voivat olla aivan eri järjestyksessä. Eli onko minulla oikeutta määrittää asiaa ainoastaan omasta näkökulmastani, sillä katsojalla voi olla myös yhtä hyviä perusteluita omille näkemyksilleen ja tärkeinä pitämilleen arvoilleen. Tai yhdenkin arvon - näennäisesti saman nimisen - sisältö voi merkitä eri asioita eri ihmisille. Lopulta päätin kuitenkin pitäytyä omissa arvoissani, koska tämä tehtävä haastoi miettimään asiaa erityisesti omasta näkökulmastani. Kun yhteiskunnallisia epäkohtia on monia, piti vielä valita jokin isompi näkökulma niistä. Myös osa kuvista sai uudenlaisia merkityksiä prosessin edetessä. Tämän miniproduktion jälkeen olen entistä innostuneempi tekemään loppuproduktion kurssille.

Tässä tämän minidokumenttini kuvasarja...













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin

Kuuden kilsan treeni alkakoon