Siirry pääsisältöön

Minidokumentti: Yhteiskunnallisena epäkohtana kestävän kehityksen haasteet

Valokuvauskurssilla tehtävän minidokumenttini aiheeksi valikoitui yhteiskunnallisista epäkohdista kestävän kehityksen haasteet. Jatkuvan talouskasvun tavoitteet polkevat mielestäni liian usein maahan luontoa ja ihmisten luontaista suhdetta siihen. Metsäpolulla astelemisen sijaan mennään monesti kuntosaleille juoksumatoille. Puhtaan ravinnon sijaan voidaan syödä vähäravinteisia valmisruokia pikaruokaloissa nopealla tahdilla. Koen, että talouskasvuun liittyy vahvasti myös valta ja sen epätasainenkin jakautuminen.

Muutoinkin elämä tuntuu monesti kiertyvän nopeatempoiseksi - tässä hetkessä tapahtuviksi yksittäisiksi asioiksi. Tällöin elämä voi olla sirpaleista sinkoilua paikasta ja asiasta toiseen lauman mukana. Ihmisen suhde itseensä ja muihin tuntuu muuttuvan monimutkaisemmaksi kuin mitä se on ollut aiemmin. Lisäksi pirstaleisuus voi tuoda mukanaan kokonaisuuksien hallinnan hämärtymisen.

Vaikka ihmisillä usein onkin oman alansa erityisosaamista paljonkin, voivat he kuitenkin tarvita ohjausta siinä, miten pystyä keskittymään ja selvitä oman itsensä ja mielensä kanssa. Oma asiantuntijuusosaaminen voi siis olla todella hallussa ja samalla oman arjen hallinta voi olla aikalaillakin hukassa. Itseäni jaksaa aina hämmentää kovinkin yksinkertaisten asioiden, kuten aikuisten värityskirjojen ja mindfullness-kurssien sekä puiden halailun tarve. Ja ehkä polkujuoksun kasvava suosio kertoo ihmisten tarpeesta palata luontoon, jonka myönteisistä vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin on saatu lupaavia tutkimustuloksia.

Väistämättä tulee mieleeni ajatus, että jos vaadittaisiin vähemmän taloudellista kasvua ja jatkuvaa pusertamista ja sen sijaan annettaisiin luonnon ja siihen kuuluvien ihmisten, eläinten ja kasvien kasvaa ja elää luonnon oman rytmin mukaan, voitaisiinko lopulta saada vähän kuin sivutuotteena myös taloudellista kasvua puhumattakaan elämänlaadusta. Usein vaaditaan aikaa ja rauhaa saada esille todellista luovuutta ja sitä kautta uusia oivalluksia ja innovaatioita.

Oli hienoa tehdä tätä kuvasarjaa. Se haastoi minut määrittämään omia arvojani. Mietin myös sitä, että miten määrittää kuvassarjan aiheeseen arvoja, jotka jonkun toisen mielestä voivat olla aivan eri järjestyksessä. Eli onko minulla oikeutta määrittää asiaa ainoastaan omasta näkökulmastani, sillä katsojalla voi olla myös yhtä hyviä perusteluita omille näkemyksilleen ja tärkeinä pitämilleen arvoilleen. Tai yhdenkin arvon - näennäisesti saman nimisen - sisältö voi merkitä eri asioita eri ihmisille. Lopulta päätin kuitenkin pitäytyä omissa arvoissani, koska tämä tehtävä haastoi miettimään asiaa erityisesti omasta näkökulmastani. Kun yhteiskunnallisia epäkohtia on monia, piti vielä valita jokin isompi näkökulma niistä. Myös osa kuvista sai uudenlaisia merkityksiä prosessin edetessä. Tämän miniproduktion jälkeen olen entistä innostuneempi tekemään loppuproduktion kurssille.

Tässä tämän minidokumenttini kuvasarja...













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Istun Kalliossa pienessä yksiössäni kirjoituslipaston äärellä  kellon huidellessa jo puolta yötä. Mietin, miten elämä voikin olla hyvää. Olen ollut onnekas, sillä minulla on elämässäni paljon hyvää. Minulla on lapset ja lapsenlapsi sekä ihania ystäviä. Saan tehdä työtä, jonka koen omakseni, antoisaksi sekä tärkeäksi. Olen terve. Elämästäni löytyy monia nautintoa tuottavia juttuja. 

Kulunut vuosi on ollut monia käänteitä sisältävä. Olen tullut isoäidiksi, eronnut pitkään kestäneestä parisuhteesta sekä hankkinut ensimmäisen oman asuntoni. Asun nyt Kalliossa, johon en asuinpaikkana voisi olla tyytyväisempi. Tänne halusin ja tänne päädyin. Kotini on pieni ja täällä on kaikki mitä tarvitsen.

Olen valintojeni myötä ottanut hypyn tuntemattomaan voimatta olla varma lopputuloksesta. Matkalla olen saanut kannustusta ja tukea läheisiltäni sekä myös vierailta ihmisiltä. Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, minulle tärkeät ihmiset ovat edelleen aidosti elämässäni mukana. Siitä heille suuri kiitos.

M…

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin

Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä.

Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta.  Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin.





En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin.

Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä kerrallaan. Jos h…

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Juokseminen on ollut minulla tauolla liian pitkään. Malagan reissulla kävin muutaman kerran kokeilemassa hölkkää. Oli ihanaa jälleen huomata, että se vaan niin on mun juttu. Aamulenkillä voi kulkea omassa rauhassaan ihaillen auringonnousua. 


Palattuani Suomeen sovin ystäväni kanssa, että heinäkuussa teemme yhdessä kuuden kilometrin lenkin. Nyt on siis vähän reilun kuukauden verran aikaa treenata juoksua. Kokemuksesta tiedän, että aloitus voi olla raskasta. Viikon parin kuluttua homma alkaa jälleen toimia. 



Tänään eka lenkki. Ja joo, ei ihan kevyttä, mutta niin ihanaa. Täällä Helsingissä on hyviä reittejä, jotka ovat myös visuaalisesti viehättäviä. 

Ihanaa lauantaita 😁

t. Mari