Flunssalla mennään

Tauti jyllää. Ei sille mitään mahda.

Viikonloppu on mennyt meikäläiseltä hiljaisissa merkeissä. Noin ihan niin kuin kirjaimellisesti. Sanoja ei ole hirveästi tullut viljeltyä nyt, kun ääni on aika kadoksissa. Toisaalta, kun mies on ollut mökillä ja poika menossa kavereiden kanssa, ei sitä tietysti ihan kauheasti ole sanoja tarvinnutkaan kotona käyttää ääneen. Koirien kanssa kotona köpötellessäni on riittänyt lähinnä se, että koirilla on ollut ruokaa kahdesti päivässä ja uloskin ovat päässeet. Tyttöjen kanssa on viestintä sujunut tekstimuodossa.

Treeni on auttamatta jäänyt väliin sitten maanantain, jolloin vielä sinnikkäästi tein lenkin illalla kurkun kipeytymisestä huolimatta. Toisaalta, nyt olen saanut viikonlopun aikana kurottua umpeen univelkaa, jota tämän viikonlopun unen tarpeen perusteella on viime aikoina syystä tai toisesta kertynyt. Niin, ja onhan tässä kotioloissa pyöriessäni ollut hyvä mahdollisuus paneutua työhuoneen uudelleenjärjestelyyn aina niinä hetkinä, kun virtaa on vähän enemmän ollut.

Ensi viikolla varmaan taas pääsen treenin makuun. Tauti vaikuttaa olevan taipumaan päin.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Musta