Siirry pääsisältöön

Apajilla

Kun elämässä sattuu kaikenlaista, on välillä hauskaa repiä huumoria tilanteista, joissa voi vaan olla ja nauttia tilanteen kulusta ketään loukkaamatta.

Tänään sattui tahatonta tilannekomiikkaa, kun olin katsastustoimiston edustalla auringonpaisteessa odottamassa oman autoni vuoroa. Siinä seisoskellassani, huomasin pian kohti tulevan naisen, jonka olemus herätti huomioni. Muistin nähneeni tämän saman naisen muualla jo aikaisemminkin ja jo tällöin naisen olemuksessa oli jotakin huomiota herättävää tuoden tunteen, että ehkä kaikki ei ihan ole hänellä kunnossa. Habitus oli kyllä vaatetuksen osalta siisti, mutta nainen kulki  huomiota herättävästi - jotenkin vinossa ja hänen hiuksensa olivat aika oudosti leikatut.

No siinä hän sitten lähestyi tullen kävellen katsastusaseman pihaan - sinänsä jo ehkä hieman erikoinen yhdistelmä. Hän tervehti hymyillen "kaunis sää" ja vastasin tähän "juu niin on" ja hymyilin takaisin. Nainen jatkoi matkaansa katsastustoimistoon sisälle. Pian nainen tuli jo kuitenkin ulos ja sanoi "kävin vaan ilmaisella kahvilla". "Joo" vastasin. Nainen jäi siihen lähellä olevalle tupakkapaikalle pyörimään ja etsi tupakantumppeja. Vähän oli hänellä hankalaa niitä tavoittaa, kun piti kaivaa niitä syvästä tumppiroskiksesta. Löysi sitten kuitenkin ja kävi siinä niitä sauhuttelemaan. Jonkin ajan sauhuteltuaan sanoi jotenkin niin, että "ai anteeksi, et kai pahastu". "Juu en" vastasin ja mietin, että mistä tässä nyt olisin voinut pahastua. "Kun olisi ollut hyvä kysyä lupa ensiksi" hän jatkoi sitten. Tässä kohtaa omat ajatukseni lähtivät lentämään. Niinpä, oltiinko ehkä meikäläisen apajilla, minähän siinä ensiksi olin. Vastasin hänelle "Joo ei mua haittaa, en mä polta". Teki myös mieli lisätä, "ei nää oo mun apajia, mun mestat on muualla". Siinä nainen niitä tumppeja sitten aikansa etsi ja lähti lopulta sauhutellen tietä eteenpäin jatkamaan. Niinpä - kai meistä jokainen etsii onneaan omalla tavallaan ja suotakoon se itse kullekin. Juu - ja jos minulla olisi tupakkaa matkassa ollut, olisin tarjonnut hänelle koko askillisen.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Istun Kalliossa pienessä yksiössäni kirjoituslipaston äärellä  kellon huidellessa jo puolta yötä. Mietin, miten elämä voikin olla hyvää. Olen ollut onnekas, sillä minulla on elämässäni paljon hyvää. Minulla on lapset ja lapsenlapsi sekä ihania ystäviä. Saan tehdä työtä, jonka koen omakseni, antoisaksi sekä tärkeäksi. Olen terve. Elämästäni löytyy monia nautintoa tuottavia juttuja. 

Kulunut vuosi on ollut monia käänteitä sisältävä. Olen tullut isoäidiksi, eronnut pitkään kestäneestä parisuhteesta sekä hankkinut ensimmäisen oman asuntoni. Asun nyt Kalliossa, johon en asuinpaikkana voisi olla tyytyväisempi. Tänne halusin ja tänne päädyin. Kotini on pieni ja täällä on kaikki mitä tarvitsen.

Olen valintojeni myötä ottanut hypyn tuntemattomaan voimatta olla varma lopputuloksesta. Matkalla olen saanut kannustusta ja tukea läheisiltäni sekä myös vierailta ihmisiltä. Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, minulle tärkeät ihmiset ovat edelleen aidosti elämässäni mukana. Siitä heille suuri kiitos.

M…

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin

Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä.

Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta.  Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin.





En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin.

Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä kerrallaan. Jos h…

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Juokseminen on ollut minulla tauolla liian pitkään. Malagan reissulla kävin muutaman kerran kokeilemassa hölkkää. Oli ihanaa jälleen huomata, että se vaan niin on mun juttu. Aamulenkillä voi kulkea omassa rauhassaan ihaillen auringonnousua. 


Palattuani Suomeen sovin ystäväni kanssa, että heinäkuussa teemme yhdessä kuuden kilometrin lenkin. Nyt on siis vähän reilun kuukauden verran aikaa treenata juoksua. Kokemuksesta tiedän, että aloitus voi olla raskasta. Viikon parin kuluttua homma alkaa jälleen toimia. 



Tänään eka lenkki. Ja joo, ei ihan kevyttä, mutta niin ihanaa. Täällä Helsingissä on hyviä reittejä, jotka ovat myös visuaalisesti viehättäviä. 

Ihanaa lauantaita 😁

t. Mari