Siirry pääsisältöön

Elämä on kaunis.

Kun elämä paiskoo, voi tuntua ylivoimaiselta jaksaa tehdä matkaa eteenpäin aina uusien vastoinkäymisten pompsahtaessa naamalle kerta toisensa jälkeen. Tuleen voi jäädä helposti makaamaan. Ei vaan jaksa enää yrittää, koska kokemus on osoittanut, että aina tulee kuitenkin uutta rapaa niskaan. Jossakin kohtaa kamelin selkä katkeaa, ja tällöin tuska ja epätoivo voi vallata mielen. Vaikka murheet ovatkin suhteellisia, voi olla vaikeaa itse syvässä suossa kahlatessaan vaikea suhtautua ymmärtävästi toisten sellaisiin huoliin, jotka tuntuvat itsestä kovin pinnallisilta. "Et oo tosissas" - tekisi mieli sanoa.

Paskan määrä on vakio - uskon. Tämä tuo toivon siitä, että kun rapaa roiskuu niskaan riittävästi, täytyy tulla myös auringonpaistetta jossakin kohtaa tauluun. Olen jo aiemmin todennut, että tuleen ei sitten kuitenkaan ole hyvä jäädä makaamaan. Täytyy vaan jostain löytää pienen pieniäkin toivon kipinöitä ja suunnata katseensa tarmokkaasti kohti aurinkoa. Mantrani on, että kaikella on tarkoituksensa ja kun vaan jaksaa yrittää, niin lopulta se palkitaan.

Olen päättänyt nyt ottaa suunnan kohti aurinkoa - nähdä ympärilläni olevan kauneuden ja ottaa oman osani auringosta. Turha on jäädä murehtimaan sellaista, mitä ei voi muuttaa. Tämän sijaan tulee pyrkiä keskittymään tekemään sen, mitä voi. Omiin rakkaisiin liittyvissä murheissa vaan on niin hemmetin vaikeaa hyväksyä elämän repaleisuutta, kun rakkailleen toivoo vain kaikkea hyvää elämään. Mutta yrittää täytyy myös elämän repaleisuuden hyväksymisellä. Miten se sanotaankaan, että saada "tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan". Joten, näillä mennään.

Kuvassa on makustelua jo ennakkoon ensi viikosta, jolloin aion jälleen nautiskella kävellen tehtävästä työmatkasta upeassa ympäristössä luonnon helmassa. Elämä on kaunis.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Istun Kalliossa pienessä yksiössäni kirjoituslipaston äärellä  kellon huidellessa jo puolta yötä. Mietin, miten elämä voikin olla hyvää. Olen ollut onnekas, sillä minulla on elämässäni paljon hyvää. Minulla on lapset ja lapsenlapsi sekä ihania ystäviä. Saan tehdä työtä, jonka koen omakseni, antoisaksi sekä tärkeäksi. Olen terve. Elämästäni löytyy monia nautintoa tuottavia juttuja. 

Kulunut vuosi on ollut monia käänteitä sisältävä. Olen tullut isoäidiksi, eronnut pitkään kestäneestä parisuhteesta sekä hankkinut ensimmäisen oman asuntoni. Asun nyt Kalliossa, johon en asuinpaikkana voisi olla tyytyväisempi. Tänne halusin ja tänne päädyin. Kotini on pieni ja täällä on kaikki mitä tarvitsen.

Olen valintojeni myötä ottanut hypyn tuntemattomaan voimatta olla varma lopputuloksesta. Matkalla olen saanut kannustusta ja tukea läheisiltäni sekä myös vierailta ihmisiltä. Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, minulle tärkeät ihmiset ovat edelleen aidosti elämässäni mukana. Siitä heille suuri kiitos.

M…

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin

Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä.

Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta.  Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin.





En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin.

Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä kerrallaan. Jos h…

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Juokseminen on ollut minulla tauolla liian pitkään. Malagan reissulla kävin muutaman kerran kokeilemassa hölkkää. Oli ihanaa jälleen huomata, että se vaan niin on mun juttu. Aamulenkillä voi kulkea omassa rauhassaan ihaillen auringonnousua. 


Palattuani Suomeen sovin ystäväni kanssa, että heinäkuussa teemme yhdessä kuuden kilometrin lenkin. Nyt on siis vähän reilun kuukauden verran aikaa treenata juoksua. Kokemuksesta tiedän, että aloitus voi olla raskasta. Viikon parin kuluttua homma alkaa jälleen toimia. 



Tänään eka lenkki. Ja joo, ei ihan kevyttä, mutta niin ihanaa. Täällä Helsingissä on hyviä reittejä, jotka ovat myös visuaalisesti viehättäviä. 

Ihanaa lauantaita 😁

t. Mari