Ihanat uintitreenit

Uinnissa on tullut pidettyä reilun kahden viikon tauko. Vähän jännitti, miten meikäläisen käy.

Ensimmäiset 10 minuuttia oli aika tahmeaa, ja mietin jo, että tässäkö tämä uiminen nyt sitten oli. Kuitenkin tämän jälkeen lähti uinti mukavasti rullaamaan. Lopulta en enää edes pitänyt paljon taukoa altaan päässä, vaan pulahdin uudelleen matkaan. Hyvä ettei vesi roiskunut altaan reunalla kuin uintikilpailuissa konsanaan. Menin koko aamutreenin pullikset apua. Voisi ajatella, että noinkohan treeni sitten kantaa, mutta uskon, että pullisten avulla sain keskityttyä ylävartaloon - käsivetoihin ja hengitykseen. Kerran menin altaan päästä päähän räpylät käsissä, mutta se oli kyllä jotain ihan kamalaa pullisten odottaessa altaan reunalla. Palasinkin pikaisesti pullisten kanssa kauhomaan ja heitin räpylät koriin. Kuitenkin - niillä varmasti saisi hyvin voimatreeniä käsiin. Täytyy kuitenkin konsultoida kaveria, että voiko räpylöiden kanssa käyttää samanaikaisesti pulliksia.

Sykemittarini mittaa mainiosti matkaa ulkona, mutta hallissa matkanmittaajalla ei ole mitään toimintaa. Niinpä otin kaverista oppia, ja painoin aina uuden kierroksen (50 m) alkaessa kierrosnappia. Nyt sitten illalla tsekkasin, ja hyvin näytti silläkin tavoin toimivan. Tämä on hyvä juttu, sillä olen aivan onneton muistamaan montako kierrosta olen mennyt. Jotenkin vaan se laskeminen menee sekaisin ja kierrosten todellisesta lukumäärästä ei ole tietoa. Sykemittarin merkkaamien kierrosten lukumäärästä laskin, että menin 49 minuutin aikana 1450 metriä, mikä on omaksi saavutuksekseni mainio tulos - pullisten avustuksesta huolimatta. Nyt oli oikeastaan koko syksynä ensimmäinen kerta, kun oikeasti nautin menosta.

Eilen meillä oli spinningtesti, jossa mennään ensiksi 5 minuuttia aikalailla täysillä ja sitten 20 minuuttia noin 20 prosenttia pienemmällä wattimäärällä eli vähemmälle puhinalla. Laitoin vielä sykemittarin laulamaan testin ajaksi, ja kotiin tultuani vielä iltasella tsekkasin miten testi meni sykkeiden osalta. Tuloksena voin todeta, että watit nousi, keskisyke laski ja maksimisyke nousi vähän. Olin niiiiiiiiin tyytyväinen, että iltasella siinä useampaan kertaan katselin tuloksia yhä uudelleen. En ole kellon kanssa halukas treenaamaan, mutta kyllä testeistä on hyötyä ja toisinaan myös iloa. Niissä näkee numeroina mahdollisen kehittymisen. Ja tänään oli kyllä tosi hyvä, että mittasin kierrosten määrän ja sain niille vielä ajankin. Tällä tavoin pääsen käsitykseen missä kohtaa kunnossani milloinkin menen.

Reeni-intoa vuodelle 2015 kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jees... yksi projekti valmis

Elämä on hyvää ja kaunista

Pientilallisen elämää kesällä 2017