Siirry pääsisältöön

Hyvällä sykkeellä

Liikunnan imuun on ihanaa päästä. Silloin on oikein halu liikkua. Sitä suorastaan tarvitsee päivittäin. Yhden päivän lepo tuntuu ikuisuudelta, vaikka onkin varmasti kropalle välttämätön. Tämä on ihanaa myönteistä riippuvuutta. Nälkä kasvaa syödessä.

Harjoitusohjelman saanti viikon alussa on juhlahetki... vähän kuin olisi henkinen karkkipäivä. Eri harjoituskertoja asettelee kalenteriin sopiviin kohtiin. Säätiedotukset katsoo sillä silmällä, että mikä päivä viikosta sopii parhaiten pitkään lenkkiin ja milloin on vuorostaan paras aika sisätiloissa tapahtuvalle harjoittelulle. Netistä katselee uutta uimapukua ja urheiluliikkeessä kiertää sopivia urheiluvälineitä etsimässä. Sanotaan, että välineet eivät tee urheilijaa. Näin varmasti. Kuitenkin sopivat välineet tekevät harjoittelusta huomattavasti miellyttävämpää ja toimivampaa.

Viikoittaiset harjoittelumäärät ovat itselläni hyvinkin kohtuulliset eli eivät suuret. Tällä hetkellä varmaakin maksimisuoritus itselleni suhteessa aiempaan urheilutaustaani. Edellisellä kahdella viikolla harjoitteluaika on ollut kahdeksan tuntia per viikko. On nautinto huomata oma edistyminen - pienin askelin kohti tavoitetta. Vaikka treenaamaan lähtiessään olisi olo kuin katujyrän alle jääneellä, on mieliala pääsääntöisesti aina hyvä ja ongelmat pienentyneet treenin päätyttyä. Toki edelleen tulee päiviä, jolloin homma ei vaan toimi ja askeleet ovat raskaat. Mutta sellaista se elämä aina välillä on. Ei muuta kuin uutta päivää odottamaan, ja uutta yritystä kehiin. Kun on saanut pysyttyä harjoitteluohjelmassa koko viikon, ei pieni ihminen voisi enää paljon tyytyväisempi itseensä olla.

Kun on vielä ympärillä ystäviä, joiden kanssa voi jakaa näitä kokemuksiaan, on elämä jo suhteellisen täydellistä tältä osin.

t. Mari


JK. Löytyipä mukava biisi Pauli Hanhiniemeltä Sellaista c'est la vie


Muisto viime kevään ensiauringonsäteistä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Istun Kalliossa pienessä yksiössäni kirjoituslipaston äärellä  kellon huidellessa jo puolta yötä. Mietin, miten elämä voikin olla hyvää. Olen ollut onnekas, sillä minulla on elämässäni paljon hyvää. Minulla on lapset ja lapsenlapsi sekä ihania ystäviä. Saan tehdä työtä, jonka koen omakseni, antoisaksi sekä tärkeäksi. Olen terve. Elämästäni löytyy monia nautintoa tuottavia juttuja. 

Kulunut vuosi on ollut monia käänteitä sisältävä. Olen tullut isoäidiksi, eronnut pitkään kestäneestä parisuhteesta sekä hankkinut ensimmäisen oman asuntoni. Asun nyt Kalliossa, johon en asuinpaikkana voisi olla tyytyväisempi. Tänne halusin ja tänne päädyin. Kotini on pieni ja täällä on kaikki mitä tarvitsen.

Olen valintojeni myötä ottanut hypyn tuntemattomaan voimatta olla varma lopputuloksesta. Matkalla olen saanut kannustusta ja tukea läheisiltäni sekä myös vierailta ihmisiltä. Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, minulle tärkeät ihmiset ovat edelleen aidosti elämässäni mukana. Siitä heille suuri kiitos.

M…

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin

Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä.

Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta.  Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin.





En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin.

Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä kerrallaan. Jos h…

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Juokseminen on ollut minulla tauolla liian pitkään. Malagan reissulla kävin muutaman kerran kokeilemassa hölkkää. Oli ihanaa jälleen huomata, että se vaan niin on mun juttu. Aamulenkillä voi kulkea omassa rauhassaan ihaillen auringonnousua. 


Palattuani Suomeen sovin ystäväni kanssa, että heinäkuussa teemme yhdessä kuuden kilometrin lenkin. Nyt on siis vähän reilun kuukauden verran aikaa treenata juoksua. Kokemuksesta tiedän, että aloitus voi olla raskasta. Viikon parin kuluttua homma alkaa jälleen toimia. 



Tänään eka lenkki. Ja joo, ei ihan kevyttä, mutta niin ihanaa. Täällä Helsingissä on hyviä reittejä, jotka ovat myös visuaalisesti viehättäviä. 

Ihanaa lauantaita 😁

t. Mari