Hyvällä sykkeellä

Liikunnan imuun on ihanaa päästä. Silloin on oikein halu liikkua. Sitä suorastaan tarvitsee päivittäin. Yhden päivän lepo tuntuu ikuisuudelta, vaikka onkin varmasti kropalle välttämätön. Tämä on ihanaa myönteistä riippuvuutta. Nälkä kasvaa syödessä.

Harjoitusohjelman saanti viikon alussa on juhlahetki... vähän kuin olisi henkinen karkkipäivä. Eri harjoituskertoja asettelee kalenteriin sopiviin kohtiin. Säätiedotukset katsoo sillä silmällä, että mikä päivä viikosta sopii parhaiten pitkään lenkkiin ja milloin on vuorostaan paras aika sisätiloissa tapahtuvalle harjoittelulle. Netistä katselee uutta uimapukua ja urheiluliikkeessä kiertää sopivia urheiluvälineitä etsimässä. Sanotaan, että välineet eivät tee urheilijaa. Näin varmasti. Kuitenkin sopivat välineet tekevät harjoittelusta huomattavasti miellyttävämpää ja toimivampaa.

Viikoittaiset harjoittelumäärät ovat itselläni hyvinkin kohtuulliset eli eivät suuret. Tällä hetkellä varmaakin maksimisuoritus itselleni suhteessa aiempaan urheilutaustaani. Edellisellä kahdella viikolla harjoitteluaika on ollut kahdeksan tuntia per viikko. On nautinto huomata oma edistyminen - pienin askelin kohti tavoitetta. Vaikka treenaamaan lähtiessään olisi olo kuin katujyrän alle jääneellä, on mieliala pääsääntöisesti aina hyvä ja ongelmat pienentyneet treenin päätyttyä. Toki edelleen tulee päiviä, jolloin homma ei vaan toimi ja askeleet ovat raskaat. Mutta sellaista se elämä aina välillä on. Ei muuta kuin uutta päivää odottamaan, ja uutta yritystä kehiin. Kun on saanut pysyttyä harjoitteluohjelmassa koko viikon, ei pieni ihminen voisi enää paljon tyytyväisempi itseensä olla.

Kun on vielä ympärillä ystäviä, joiden kanssa voi jakaa näitä kokemuksiaan, on elämä jo suhteellisen täydellistä tältä osin.

t. Mari


JK. Löytyipä mukava biisi Pauli Hanhiniemeltä Sellaista c'est la vie


Muisto viime kevään ensiauringonsäteistä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin

Kuuden kilsan treeni alkakoon