Siirry pääsisältöön

Uuden opettelua ja oppimista

Aloitin vuoden alussa liikkumisen tiiviimmällä rytmillä kuin aiemmin. Jonkin verran on mennyt aikaa juostessa, kävellessä ja soudellessa. Myös kuntopyörällä on tullut mentyä.

 Kaverin innostamana löysin uuden jutun, nimittäin triathlonin. Ajatus lajista on hautunut hyvän aikaa. Vuoden alussa päätin opetella uuden taidon ... kroolauksen. Katselin videoita ja menin täyttä tahtoa täynnä Hotelli Presidentin altaalle  ajatuksenani oppia koko setti yhdellä kertaa. No, kyllähän sen tietää mitä siitä tuli... tai siis jäi tulematta. Eihän siitä mitään tullut. Ajattelin taidon oppimisen olevan lähes mahdotonta. Jo kasvojen laittaminen pinnan alle tuntui kauhistuttavalta. No, aikaa kun on kulunut, ja olen uudelleen aloittanut harjoittelun. Minulla on ollut onni saada hyvää ohjausta ystävältäni. On niin hienoa, kun kerta kerran jälkeen huomaan aina oivaltavansa tästä jutusta uutta ja ainakin tuntuu siltä, että veto vedolta - sukellus sukellukselta taidon kehittyminen etenee. Ja sitten on vielä ystävä, jonka kanssa jakaa näitä kokemuksia. Ystävän tarjoama ja ystävälle tarjottava tsemppaus on myös keskeistä uuden taidon opettelussa. Joidenkin taitojen opettelu ei enää tällä iällä välttämättä ole ihan helppoa. Esimerkiksi itsesuojeluvaisto on ihan eri tasolla kuin pentuna.
 
Aiemmin, kun olen treenannut lähinnä juoksua maroille, niin nyt treenauksessa tuntuu olevan ihan uusi oma viehätyksensä. Juoksun, uinnin ja pyöräilyn sekä niiden yhdistäminen samassakin treenikerrassa tuo virkistävää vaihtelua. Ja lajia voi harrastaa eri pituisilla matkoilla. Triathlon ei tarkoita ainoastaan Ironman-kisoja, vaan voi valita monesta eri pituisesta kisasta. Innostuksen vallassa tulinkin lunastaakseni ensi kesälle Hämeenlinnassa pidettävään kisaan paikan Pikamatkalle, joka sisältää ensiksi 750 m uintia, sitten 20 km pyöräilyä ja lopuksi 5 km juoksua. Näistä uinti on yksittäisenäkin suorituksena  tällä hetkellä aika rankalta kuulostava. Muutoin nyt pyöräily ja juoksu eivät yksittäisinä olisi raskaita, mutta näiden kolmen lajin yhdistelmä peräkkäin samassa kisassa on se haasteellinen juttu.
 
Laji viehättää minua siinäkin mielessä, että on vielä aika uusi juttu. Jotenkin tykkään monesti muutenkin jutuista, jotka eivät ole ihan sitä valtavirtaa vaan niissä on jotakin uudenkarheaa, kokeilematonta ja tutkimatonta. No, krooli nyt on itselleni ihan uusi juttu, ja siinähän se meneekin aika altaassa kauhoessa ja happea haukkoessa. Yksi kerta, kun oltiin kaverin kanssa hallilla, oli tosi hienoa nähdä varjonsa altaan pohjassa ja nähdä siinä kuplat ja liike. Hetken aikaa näytti siltä, kuin olisi aiemminkin tullut kauhottua.
 
Harjoittelussa on tietysti hyvä, kun on valmis ohjelma, jota noudattaa. Tämän viikon olen täysin pysynyt tässä ohjelmassa. Se on helppoa, kun katsoo vaan, mitä ohjelmassa sanotaan, ja sitten tekee sen. Vaikka tämä treenaus ei nyt viekään aikaa aamusta iltaan, niin kyllä tässäkin välillä voi tulla melkoista säätöä harjoitusten mahdollistamiseksi. Usein kuitenkin harjoitusten kokonaiskesto voi olla parikin tuntia. Aiemmin reenini ovat kestäneet  yleensä puolesta tunnista tuntiin. Nyt tulee miettiä esimerkiksi, että missä on halli avoinna ja missä on mahdollisimman vähän ruuhkaa. Ja miten yhdistää esimerkiksi uinti ja siihen päälle juoksu. Joten monta yhtälöä on matkalla. Kuitenkin tänäänkin aamulla, kun kävin ensin juoksemassa tunnin ja menin sitten vielä spinningpyörällä siihen päälle 40 minuuttia, oli tunne niiiiiiiin ihana. Hyvää musaa, sopiva syketaso ja riittävästi energiaa - siinä se. Olen myös merkinnyt treenit netissä olevaan https://www.heiaheia.com/account . Aiemmin tein juoksuista paperivihkoon merkinnät, mutta olen todennut tämän uuden heiaheia-systeemin olevan helppo tapa pysyä kartalla reeneistä.

Tämä syksy ja ensi kevät tulee siis kauhottua, pyöräiltyä ja juostua. Siinähän sitä jo on yhdelle pienelle ihmiselle opeteltavaa ja opittavaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Pori Jazz -festivaaleilta

Pori Jazz -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo 55. kertaa nyt heinäkuun 8. - 16. päivänä. Kahtena edellisenä vuonna tapahtuma on jouduttu perumaan koronapandemian takia.  Syystä tai toisesta minun ei ole koskaan aiemmin tullut  lähdettyä kokeilemaan tätä tapahtumaa. Nyt kuitenkin innostuin osallistumaan ja hyvä niin. Enemmän tietoa tapahtumasta löydät  tapahtuman kotisivuilta . Ennakkovalmisteluja Katsoin sääennustetta muutama viikko ennen tapahtumaa ja sää näytti lupaavalta. Mitä lähemmäksi tapahtuma tuli, sitä huonommalta alkoivat ennusteet sään suhteen näyttää. Lopulta oli todettava, että ehkä mekko ei sitten kuitenkaan ole paras asuvalinta. Lähtöä edeltävä päivä menikin sitten tehtäessä ennakkovalmisteluja, kun piti lähteä hankkimaan vesisateen kestäviä kamppeita. Kävin ostamassa keltaiset kumpparit ja sadeviitan. Päädyin hankkimaan myös vedenkestävän pussukan, johon voin laittaa kuivuutta edellyttävät jutut, kuten puhelimen latausjohdot ja vara-akut. Hankkiessa edellisellä ker

Ensimmäinen kuukausi paketissa - jännittävää menoa Skotlannissa

Ensimmäinen kuukausi saarella on ollut jännittävää aikaa. Tuntuu, että ajatukset ja tunteet ovat hypänneet vauhdikkaasti kulkevan vuoristoradan vaunuun ja painattaneet menemään kaihtamatta antautumista yllättäviinkin nousuihin ja laskuihin.  Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun asun ulkomailla. Ja ehkä juuri se tekee tästä omalta osaltaan itselle spesiaalin. Ja kun vielä on täällä yksin, niin on koko paketti itsellä hallussa pidettävänä. Edelleenkin huomaan välillä ihmetteleväni sitä, että olen lopulta päässyt tätä pitkäaikaista haavettani todeksi elämään.  Vauhdissa on siis pysytty. Onnistuneesti. Täytyy myöntää, että jo kuukauden aikana on elämyksiä kertynyt paljon. Parin viime viikon aikana olen ymmärtänyt olevani melkoisen kokemuksen äärellä. Pääsen aitopaikalta kokemaan, millaista on olla uudessa paikassa ja kulttuurissa siihen täysin ulkopuolelta saapuneena erilaisia asioita hämmästellen ja ihmetellen.  Huomaan, että itselleni oli ensiksi tärkeää rakentaa ihan perusjuttuja, k

Ihmisen läheisyyden kaipuu

Ympärilläni on paljon läheisiä, rakkaita ihmisiä. Heidän kanssaan saan jakaa elämän iloja ja suruja, arkea ja juhlaa. Se ei kuitenkaan sulje pois toisenlaista ihmisen, parin läheisyyden tarvetta. Toisen ihmisen kosketuksen tarvetta. Eron jälkeen olen paljon miettinyt uuden parisuhteen tarvetta. Haluanko sellaisen ja jos haluan, niin millaisen? Kun jää pois parisuhteesta yli 30 vuoden jälkeen, on ollut paljon opeteltavaa yksin olemisessa sekä omasta suhteesta uuden parisuhteen muodostamiseen.  Oman taustani vuoksi minun on vaikeaa ymmärtää, miten osa ihmisistä kykenee siihen, ettei heillä ole milloinkaan parisuhdetta. Tavallaan arvostan heitä siitä, että he pystyvät tähän heidän omana valintanaan. Toki aina se ei ole ihmisen oma valinta. Koen itseni sellaiseksi, joka kuitenkin lopulta kaipaa parisuhdetta. Toki olen omana itsenäni kokonainen, mutta jokin minussa kaipaa toista ihmistä lähelleni. Voi olla, että jossakin kohtaa elämääni ei tätä kaipuuta enää ole. En tiedä vielä. Vai