Siirry pääsisältöön

Keep it simple

Tässä tekstiä muutamien viikkojen takaa... kovin menee filosofiseksi....

*********** Sunnuntaiaamun ratoksi löhöilin sohvalla. Kohdalle osui tv-ohjelma, jossa keskusteltiin muun muassa taloudellisesta köyhyydestä. Puhujina oli kaksi miestä, jotka olivat kokeneet köyhyyttä lapsuudessaan, sekä nyt ollessaan aikuisia. Toinen miehistä totesi, että köyhyydessä on vain pieneltä osin kyse rahasta. Iso asia on sukupolvelta toiselle periytyvä sielunmaisema. Mies kuvasi asiaa siten, että koska valinnan mahdollisuuksia ei ole ollut, ei myöhemminkään pysty näkemään erilaisia vaihtoehtoja, vaan pysyy samalla reitillä. Jotenkin ajattelin mielessäni, että liittyykö tämä siihen, että yksilön näkökulma on hyvin rajoittunut, ja tavallaan se sulkee pois myös mahdollisia olemassa olevia mahdollisuuksia. Mies kuvasi tätä myös siten, että elämä on hyvin kapeutunutta. Aloinkin miettiä, että missä määrin ihminen itse tällöin määrittää olosuhteitaan ja niihin sisältyviä mahdollisuuksia ja rajoituksia. Ja ovatko omat ajattelumallit myös osa olosuhteiden kokonaisuutta - ovatko ne osa henkisiä olosuhteita esimerkiksi sosiaalisten-, taloudellisten- ja fyysisten olosuhteiden lisäksi? Ja missä määrin omiin ajattelumalleihinsa voi vaikuttaa? Onko niin, että lopulta "jokainen on oman onnensa seppä" vai jotakin muuta? Missä määrin eri yksilöillä on valmiuksia tarvittaessa muuttaa ajatteluaan, mikä merkitys sillä voi olla ja missä määrin tarvittavien muutosten tekemiseen voivat toiset vaikuttaa?

Itse olen kasvanut perheessä, jossa taloudellista köyhyyttä ei ole ollut. On ollut mahdollisuuksia syödä hyvin, tehdä mielenkiintoisia asioita ja hankkia esimerkiksi haluamiaan harrastusvälineitä. En sano, että elämä kokonaisuutena olisi aina ollut helppoa, mutta taloudellisista resursseista ei ole ollut puutetta. Ehkä kuitenkin valinnanmahdollisuuksien kirjo on ollut merkityksellistä, mikäli mietin tilannetta tämänaamuisen keskustelun valossa.  Rahan lisäksi merkitystä on siis myös omaksutulla tavalla ajatella. Ehkä olen siis omaksunut jostakin yrittämisen ja sinnikkyyden asenteen. Eli sen, että asioiden etenemiseksi vaaditaan usein rankkaakin työtä ja että kunhan jaksaa yrittää, onnistuu lopulta. Toisinaan voin ajatella olleeni onnekas, kunnes huomaan, että itse asiassa olen nähnyt melkoisesti vaivaa päästäkseni saavuttamaani tavoitteeseen eli siinä mielessä en ole saanut niitä "ilmaiseksi". Ne ovat usein vaatineet muun muassa henkistä kasvamista ja suunnitelmallista opiskelua sekä toisinaan myös fyysisiä ponnistuksia.

Uskon kyllä, että tiettyyn pisteeseen asti voi suuri merkitys olla sillä, miten itse asennoituu elämäntilanteidensa valoihin ja varjoihin. En ole kuitenkaan varma, onko jonkin tietyn pisteen jälkeen enää mahdollista oman ajattelun avulla vaikuttaa elämäntilanteeseensa ja siihen liittyviin kokemuksiin. Vai olisiko niin, että kokemuksiinsa voi vaikuttaa, sillä eivätkö ne ole tapoja, joilla suhtaudumme elämäntilanteisiin vaikka emme elämäntilanteisiimme voisikaan kokonaisuutena vaikuttaa? Vai meneekö siinäkin joku raja, jolloin heinänkorsi katkaisee kamelin selän ja toisaalta mikä merkitys sillä voi yksilölle olla ja missä määrin yksilö voi tämän löytää mahdollisuutena? Uskon, ettei näihin ole yhtä ainoaa vastausta.

Vaikka tuppaankin usein huolestumaan ja otan kantaakseni monia murheita, olen kuitenkin sillä tavoin onnellisessa tilanteessa, että lopulta usein löydän asioille myös myönteisiä merkityksiä, enkä lopullisesti lamaannu "jääden tuleen palamaan", vaan alan aktiivisesti miettiä, miten päästä eteenpäin. Tähän olen tarvittaessa saanut läheisiltä tukea. Muistan isäni kuoltua jääneeni pelaamaan pasianssia olohuoneeseemme sohvalle. Tein sitä hyvän aikaa, kunnes mieheni sanoi "jos et nyt ala muuta tekemään, niin siihen sä jäät". Muistan vieläkin tämän merkittävän tilanteen elävästi, vaikka siitä on kulunut jo seitsemän vuotta. Tämä oli kannustus mennä eteenpäin. Ja niin tein.

********* Tämän tekstin kirjoittamisesta on nyt kulunut muutamia viikkoja. Kuluneet viikot ovat sisältäneet jälleen elämän kirjon monia säikeitä. On ollut hyviä ja vähemmän hyviä asioita. Nyt on hyvä olla tässä juuri nyt ... juuri näin. Jälleen on selätetty monia juttuja. Nyt on hyvä hengittää hetki rauhassa syvään ja antaa elämän kantaa.

Ihanaa viikonloppua toivottaen teille kaikille.

t. Mari



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Istun Kalliossa pienessä yksiössäni kirjoituslipaston äärellä  kellon huidellessa jo puolta yötä. Mietin, miten elämä voikin olla hyvää. Olen ollut onnekas, sillä minulla on elämässäni paljon hyvää. Minulla on lapset ja lapsenlapsi sekä ihania ystäviä. Saan tehdä työtä, jonka koen omakseni, antoisaksi sekä tärkeäksi. Olen terve. Elämästäni löytyy monia nautintoa tuottavia juttuja. 

Kulunut vuosi on ollut monia käänteitä sisältävä. Olen tullut isoäidiksi, eronnut pitkään kestäneestä parisuhteesta sekä hankkinut ensimmäisen oman asuntoni. Asun nyt Kalliossa, johon en asuinpaikkana voisi olla tyytyväisempi. Tänne halusin ja tänne päädyin. Kotini on pieni ja täällä on kaikki mitä tarvitsen.

Olen valintojeni myötä ottanut hypyn tuntemattomaan voimatta olla varma lopputuloksesta. Matkalla olen saanut kannustusta ja tukea läheisiltäni sekä myös vierailta ihmisiltä. Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, minulle tärkeät ihmiset ovat edelleen aidosti elämässäni mukana. Siitä heille suuri kiitos.

M…

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin

Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä.

Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta.  Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin.





En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin.

Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä kerrallaan. Jos h…

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Juokseminen on ollut minulla tauolla liian pitkään. Malagan reissulla kävin muutaman kerran kokeilemassa hölkkää. Oli ihanaa jälleen huomata, että se vaan niin on mun juttu. Aamulenkillä voi kulkea omassa rauhassaan ihaillen auringonnousua. 


Palattuani Suomeen sovin ystäväni kanssa, että heinäkuussa teemme yhdessä kuuden kilometrin lenkin. Nyt on siis vähän reilun kuukauden verran aikaa treenata juoksua. Kokemuksesta tiedän, että aloitus voi olla raskasta. Viikon parin kuluttua homma alkaa jälleen toimia. 



Tänään eka lenkki. Ja joo, ei ihan kevyttä, mutta niin ihanaa. Täällä Helsingissä on hyviä reittejä, jotka ovat myös visuaalisesti viehättäviä. 

Ihanaa lauantaita 😁

t. Mari