Reenaamisen maussa

On aina yhtä yllättävää, miten liikunnan ottaminen osaksi päivärutiineja käy niin huomaamatta. Syntyy flow, joka kantaa eteenpäin. Päivä ilman liikunta-annosta tuntuu puutteelliselta. Tehdystä liikuntasuorituksesta tulee hyvä olo kroppaan ja mielelle. Kun tähän vielä ainakin yrittää yhdistää suhteellisen oikeanlaisen ruokavalion, alkaa yhtälö olla aika hyvä. Uskoisin, että nämä kaksi ovat asioita, jotka tukevat toistensa onnistumista. Asian mukavuutta lisää vielä se, että on joku jonka kanssa jakaa näitä mukavia asioita.

Ikävää on se, jos tulee esteitä kuten sairautta tai muuta ei-toivottavaa, ja tällöin täytyy liikunnasta luopua. Ainakin omalla kohdallani muutokset suuntaan sun toiseenkin käyvät suhteellisen nopeasti. Joitakin päiviä vailla liikuntaa, ja kynnys aloittaa uudelleen tulee päivä päivältä korkeammaksi. Myös ruokavalion osalta on samaa ilmiötä havaittavissa. Suklaata ja keksejä yhtenä päivänä, ja johan niitä helposti tekee mieli seuraavanakin päivänä. Eli omalla kohdallani toimii edelleen parhaiten säännöllinen, ainakin joka toinen päivä nautittava liikunta-annos ja namiton tarjoilu.

Vuoden alusta pidin tavoitteena tehdä viisi liikuntasuoritusta / viikko. Ajattelin, että jollakin setillä pitää taas päästä liikkeelle. Jossakin kohtaa kevättä muutin tavoitetta siten, että viisi tuntia / viikko. Muutamia viikkoja sitten muutin tavoitteeksi 6 tuntia / viikko. Tällä viikolla liikuntaa on kertynyt vähän yli kahdeksan tuntia. Toisaalta tuntuu, että liikkuisin paljonkin, toisaalta paljon aikaa jää vielä liikunnan ja muiden perusarkeen kuuluvien tehtävien jälkeenkin vapaaksi eli tulee tunne, etten sittenkään liiku niin kovin paljon. En kuitenkaan ymmärrä, miten jotkut voivat liikkua viikossa 20 tuntia, vaikka eivät ole varsinaisia urheilijoita. Toki löytyy varmasti henkilöitä, jotka liikkuvat vieläkin enemmän. En usko, että oma kroppani kestäisi millään tuollaistakaan määrää. Siinä tulee kuitenkin noin kolme tuntia päivässä liikuntaa. Perusarjen lisäksi ei siinä sitten muuta ehtisikään tehdä kuin nukkua jonkin aikaa ennen seuraavaa harjoitusta. No, tapansa kullakin. Toistaiseksi oma yhtälöni on jees, ja on ihanaa tuntea jälleen tämä fiilis.

Nyt on haasteena saada jälleen lenkkejä alle ajatuksena mennä pidempi juoksu vielä syksyllä. Täytyy kyllä myöntää, että aloittaminen on tässäkin asiassa aika raskasta pidemmän tauon jälkeen. Tänään oli mukavaa mennä reipas kävelylenkki Eeliksen kanssa. Toisin kuin Figin kanssa, Eeliksen kanssa meno on reipasta ja eteenpäin.
 
Eelis lenkillä keväällä 2014.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin