Uuden luovuuden lähteillä

Olen viime syksystä lähtien miettinyt, miten voisi löytää uusia luovia, täysin uudenkinlaisia tapoja ajatella ja toimia. Vaara jumiutua vanhoihin - sinänsä ehkä toimiviinkin - tapoihin on suuri, kun elämä tuntuu kulkevan eteenpäin omalla painollaan. Elämä on tuolloinkin hyvää arjen rutiineineen ja perusrytmeineen. Kuitenkin jossakin minussa on herännyt ajatus, että voisiko tehdä toisinkin... löytää jotakin uutta. Ei ehkä kauhean perustavanlaatuista, mutta vaikka pisarankin kokoista. Mutta miten löytää uutta, kun on jo muodostunut suhteellisen luutuneet tavat? Onko luovuus sokeassa pisteessä, pystyykö uudenlaista luovuutta vielä löytämään? Elämässä on niin kovin paljon löydettävää ja koettavaa. Pidän kyllä rutiineista, mutta en ole ihminen, joka viihtyisi samoissa kaavoissa liian pitkään. Elämässä pitääkin olla riittävästi eloisuutta ja vaihtelua, jotta mieli säilyy eloisana. Muutos voi olla iso tai pieni, kuten se, että istuukin yhtenä päivänä ruokapöydässä eri tuolille, käyttää uudenväristä huulipunaa tai kuuntelee eri kappaletta kuin yleensä. Jos aina kulkee samoja väyliä ja istuu samoilla penkeillä, voi olla vaikeaa nähdä asioita uusin silmin ja kuulla uusin korvin. Lienee aika olennaista, että lähtee liikkeelle siitä tutusta ja niin turvallisesta ympäristöstä uusiin maisemiin vaikka pikkuvisiitille.




Viime syksynä vierailin New Yorkissa Kansainvälisessä valokuvakeskuksessa, jossa oli todella vaikuttavia ja monia uusia ajatuksia avaavia valokuvia Lewis Hine'lta ja Zoe Strauss'ilta.

Lewis Hine (1874–1940) oli sosiologi, joka dokumentoi muun muassa lapsityöläisten, köyhien ja muiden marginaaliryhmien elämää. Hine käytti kameraa tutkimuksen työvälineenä ja samalla sosiaalisen reformin instrumenttina. Hine kuvasi myös rakennuksia ja kaupunkimiljöötä New Yorkissa. Muun muassa Men at Work oli Hine'n projekti. Zoe Strauss taas on kuvillaan dokumentoinut marginaaliryhmien elämää ja näiden ihmisten sosiaalista asemaa pyrkien edistämään sitä.

Minulla ei ole piirtämisen eikä maalaamisen taitoa. Kuitenkin valokuvaaminen on tekemistä, jonka koen mieluisana ja antoisana. Hine'n ja Strauss'in tavat käyttää kuvia niveltyvät hyvin sosiaalityöhön, jonka tavoitteiden, kuten ihmisten ja yhteisöjen hyvinvoinnin sekä solidaarisuuden edistämisen koen myös itse tärkeänä. Aika näyttää, voisivatko näihin liittyvät asiat tuoda uutta näkökulmaa, jota etsin. Olisi mielenkiintoista käyttää valokuvaamista dokumentoinnin ja arjen tutkimuksen sekä myös vaikuttamisen näkökulmasta. Itselle uudenlaista luovuutta....

Alla olevista linkeistä löydät perille näyttelyssä mukana olleeseen Hine'n ja Strauss'in tuotantoon. Näyttelyssä oli mukana myös John F. Kennedyyn liittyviä kuvia.



Tässä vielä muutama otos vanhaherra Figistä kotoa tältä päivältä.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Musta