Siirry pääsisältöön

Liikkumisen riemua

Pitkään jatkuneen liikkumattomuuskauden jälkeen ei välttämättä ole helppoa kaivaa naftaliinista liikuntamoodia ja ottaa sitä käyttöön. Itsensä vääntäminen lenkkipolulle tai salille voikin vaatia reilusti energiaa ja itsensä pakottamista. Päivä voi kulua tuumatessa "pitäisi mennä" ja lopulta ehkä virittää jonkun hyväksyttävän - itselleen hyväksyttävän - syyn jättää reenikerta tällä(kin) kertaa väliin.

Nuoruudessani liikuntaa tuli harrastettua jonkin verran. Lähinnä yleinen pihoilla juoksu ja pyöräily sekä satunnaiset uinti- ja lasketteluhetket olivat normaalikuvioon kuuluvia. En ole milloinkaan varsinaisesti harrastanut liikuntaa tavoitteellisesti ennen kuin menin maratonkouluun vuonna 2007. Silloin tuli orjallisesti harjoitusohjelman mukaisesti paineltua pitkin polkuja fiiliksestä tai säästä riippumatta. Toki tämän jälkeen olen pitänyt selkeitä lepokausia, jotka kyllä ovat joskus kestäneet useammankin kuukauden. Sitten taas jossakin kohtaa on uudelleen herännyt halu liikkua aktiivisemmin.

On aina yhtä ihanaa, kun saa liikunnan flowtilan syttymään itsessään. Se tuo virkeyttä kroppaan ja mieleen. Silloin oikein odottaa liikuntaa ja sen tuomaa hyvää oloa ja rentoutta.

On kyllä ilmiönä jännä, miten toisinaan moodi on niin päällä ja toisinaan ei sitten millään. Joskus voisi kyllä olla halua lähteä liikkeelle, mutta käynnistäminen on vaikeaa. Omalla kohdallani tällöin on tärkeintä saada edes pienessä määrin liikuntaa tuotettua. Se voi olla vaikka puolen tunnin kävely kauppaan ja takaisin. Tärkeinä on liike. Kyllä kerrat ja niiden kestot siitä sitten pikkuhiljaa lähtevät nousuun. Tunne saamattomuuden päihittämisestä antaa lisäpontta.

Viime vuoden marraskuussa juoksin Nykissä maran. Tämän jälkeen jäi liikunta jälleen olemattomaksi. Tämän vuoden alussa otin tavoitteeksi viisi treenikertaa / viikko.Treenikertojen aikatauluttaminen kalenteriin helpottaa aktiivisuuden ylläpitämistä. Ei tarvitse joka päivä arpoa mitä tekisi tai jättäisi tekemättä. Kunhan pysyy suunnitelmassa, homma toimii.

Nyt tavoitteena on vähintään viisi tuntia treeniä / viikko. Yritän sitten vähän viikkokohtaisesti vaihdella viiden ja muutaman lisätunnin välillä siten, ettei joka viikko olisi treenin osalta samanlainen. Myös treenikertojen kestoa olen yrittänyt vaihdella. Olen antanut itseni ymmärtää, että vaihtelu tekee hyvää kropalle ja mielelle. On se vaan niiiiiiiin ihanaa löytää aina uudelleen liikkumisen riemu!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Istun Kalliossa pienessä yksiössäni kirjoituslipaston äärellä  kellon huidellessa jo puolta yötä. Mietin, miten elämä voikin olla hyvää. Olen ollut onnekas, sillä minulla on elämässäni paljon hyvää. Minulla on lapset ja lapsenlapsi sekä ihania ystäviä. Saan tehdä työtä, jonka koen omakseni, antoisaksi sekä tärkeäksi. Olen terve. Elämästäni löytyy monia nautintoa tuottavia juttuja. 

Kulunut vuosi on ollut monia käänteitä sisältävä. Olen tullut isoäidiksi, eronnut pitkään kestäneestä parisuhteesta sekä hankkinut ensimmäisen oman asuntoni. Asun nyt Kalliossa, johon en asuinpaikkana voisi olla tyytyväisempi. Tänne halusin ja tänne päädyin. Kotini on pieni ja täällä on kaikki mitä tarvitsen.

Olen valintojeni myötä ottanut hypyn tuntemattomaan voimatta olla varma lopputuloksesta. Matkalla olen saanut kannustusta ja tukea läheisiltäni sekä myös vierailta ihmisiltä. Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, minulle tärkeät ihmiset ovat edelleen aidosti elämässäni mukana. Siitä heille suuri kiitos.

M…

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin

Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä.

Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta.  Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin.





En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin.

Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä kerrallaan. Jos h…

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Juokseminen on ollut minulla tauolla liian pitkään. Malagan reissulla kävin muutaman kerran kokeilemassa hölkkää. Oli ihanaa jälleen huomata, että se vaan niin on mun juttu. Aamulenkillä voi kulkea omassa rauhassaan ihaillen auringonnousua. 


Palattuani Suomeen sovin ystäväni kanssa, että heinäkuussa teemme yhdessä kuuden kilometrin lenkin. Nyt on siis vähän reilun kuukauden verran aikaa treenata juoksua. Kokemuksesta tiedän, että aloitus voi olla raskasta. Viikon parin kuluttua homma alkaa jälleen toimia. 



Tänään eka lenkki. Ja joo, ei ihan kevyttä, mutta niin ihanaa. Täällä Helsingissä on hyviä reittejä, jotka ovat myös visuaalisesti viehättäviä. 

Ihanaa lauantaita 😁

t. Mari