Siirry pääsisältöön

Terveiset New Yorkin maratonilta

 




 


Neljän vuoden ajan odotettu matka New Yorkiin on nyt sitten tehtynä. Täytyy myöntää, että juoksutapahtuma oli aivan ainutlaatuinen suuruudessaan ja elävyydessään. Karnevaalihenkistä väkeä riitti startista maaliin, ja kanssajuoksijoita oli koko matkan ajan. Voin kyllä suositella osallistumista tähän tapahtumaan. Varmasti omalla tavallaan ainutlaatuinen kokemus.

New Yorkia voisi mielestäni kuvata vastakohtaisuuksien kaupungiksi. On valoa ja pimeyttä ääntä ja hiljaisuutta, runsautta ja niukkuutta, rakennusta ja luontoa. Vaikka meno tuntuukin kovin paljon eläväisemmältä ja syke tiheämmältä kuin täällä kodin ympäristössä, niin toisaalta ihmiset tekevät kuitenkin samoja juttua kuin täälläkin; käyvät töissä, perustavat perheen, ja kasvattavat lapsia. Eli ihmisyyden perusjuttuja eri kontekstissa. Kukin pyrkinee löytämään oman onnensa.

Tässä on muutamia kuvia reissultani.


Keskuspuisto oli loistava paikka, jossa kävimme kaverin kanssa useamman kerran. Siellä oli penkkejä, joilla istuskella ja katsella maailmanmenoa omassa rauhassa.

Juoksutapahtuman maalipaikka oli juuri täällä Keskuspuistossa. Oli melkoinen fiilis tulla maaliin ja saada mitali kaulaan.

Kuten elokuvissa, myös todellisuudessa New York näyttäytyi taksien luvattuna paikkana. Muutaman kerran tuli itsekin taksissa istuttua, ja se oli kyllä kokemus jo itsessään. Kun oltiin Ground Zeron lähistöllä, yllätti meidät kaatosade. Juostiin siis suojaan läheiseen katokseen.



 


Flatiron Building oli todella vaikuttavan näköinen. Sen naapuristosta löytyi Marimekon myymälä.

Majoituimme Pennsylvania-nimisessä hotellissa. Koska siellä ei ollut mahdollisuutta aamiaiseen, hakeuduimme aamuisin aamupalalle mielenkiintoisiin paikkoihin. Aika nopeasti ruokailurytmi lähti kulkemaan siten, että aamulla nautittiin pannukakkuja, pekoni ja munia kahvin ja tuoremehun kera. Sillä pärjäsikin sitten iltaan asti, jolloin oli aika poiketa perinteisessä amerikkalaisessa ruokapaikassa, ja tehdä ruokailun ohessa päivitykset someen. Jaa mikä perinteinen paikka....





Times Squarella valomainosten määrä oli häikäisevää [kirjaimellisesti]. Yhtenä aamuna, kun mentiin tämän paikan ohi aamulenkille Keskuspuistoon, osuttiin keskelle Good Morning American aamutelevisio-ohjelman nauhoitusta.

Rakennukset ovat mielenkiintoisen näköisiä erillisinä ja myös kokonaisuutta tarkasteltuna. Tuntuu, että rakennuksia on tehty lisää vähän miten sattuu. Tämä tuo rikkautta maisemaan. Rakennusten keskeltä löytyy viherkeitaita, kuten tämä High Line, joka on tehty entisen rautatiesillan paikalle.







 New York osoittautui ehdottomasti paikaksi, joka on mukava ainakin kerran elämässään nähdä ja kokea, vaikka sinällään ei nyt ihan niin iso paikka ollutkaan, kuin olin kuvitellut. Paljon on paikkoja, joissa käydä.
Ja muuten, Manhattania on ihan siistiä juoda Manhattanilla, kun on ensiksi juossut Manhattanilla.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Istun Kalliossa pienessä yksiössäni kirjoituslipaston äärellä  kellon huidellessa jo puolta yötä. Mietin, miten elämä voikin olla hyvää. Olen ollut onnekas, sillä minulla on elämässäni paljon hyvää. Minulla on lapset ja lapsenlapsi sekä ihania ystäviä. Saan tehdä työtä, jonka koen omakseni, antoisaksi sekä tärkeäksi. Olen terve. Elämästäni löytyy monia nautintoa tuottavia juttuja. 

Kulunut vuosi on ollut monia käänteitä sisältävä. Olen tullut isoäidiksi, eronnut pitkään kestäneestä parisuhteesta sekä hankkinut ensimmäisen oman asuntoni. Asun nyt Kalliossa, johon en asuinpaikkana voisi olla tyytyväisempi. Tänne halusin ja tänne päädyin. Kotini on pieni ja täällä on kaikki mitä tarvitsen.

Olen valintojeni myötä ottanut hypyn tuntemattomaan voimatta olla varma lopputuloksesta. Matkalla olen saanut kannustusta ja tukea läheisiltäni sekä myös vierailta ihmisiltä. Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, minulle tärkeät ihmiset ovat edelleen aidosti elämässäni mukana. Siitä heille suuri kiitos.

M…

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin

Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä.

Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta.  Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin.





En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin.

Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä kerrallaan. Jos h…

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Juokseminen on ollut minulla tauolla liian pitkään. Malagan reissulla kävin muutaman kerran kokeilemassa hölkkää. Oli ihanaa jälleen huomata, että se vaan niin on mun juttu. Aamulenkillä voi kulkea omassa rauhassaan ihaillen auringonnousua. 


Palattuani Suomeen sovin ystäväni kanssa, että heinäkuussa teemme yhdessä kuuden kilometrin lenkin. Nyt on siis vähän reilun kuukauden verran aikaa treenata juoksua. Kokemuksesta tiedän, että aloitus voi olla raskasta. Viikon parin kuluttua homma alkaa jälleen toimia. 



Tänään eka lenkki. Ja joo, ei ihan kevyttä, mutta niin ihanaa. Täällä Helsingissä on hyviä reittejä, jotka ovat myös visuaalisesti viehättäviä. 

Ihanaa lauantaita 😁

t. Mari