Siirry pääsisältöön

Tutkijana

Tämä päivä on mennyt tutkimusta tehdessä. Ulkona vuoroin paistaa ja sataa.


Tutkimusta tehdessä tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan, eli skaalaa löytyy. Toisinaan myös siinä paistaa ja toisinaan taas sataa. Välillä tuntuu, että tämähän on ihan selvää kauraa. Sitten taas seuraavaksi raapii päätään ihmetellen, miten ihmeessä onnistun saamaan tästä mitään tolkkua. Sitten onkin niin palkitsevaa ja innostavaa, kun lopulta usein yhtäkkiä oivaltaa koko homman .. tai ainakin palasen. Kyllä tutkimuksen teossa onkin oma koukutuksensa, joka kerta toisensa jälkeen houkuttelee mukaansa.

Lukemista tähän sisältyy paljon, ja näiden uusien tekstien myötä on ihanaa havaita monia uusia näkökulmia. Ja sitten, kun vielä tulee hetki, että pystyy soveltamaan lukemaansa ja tutkimustaan yhteen, niin se on mannaa. On myös mielenkiintoista havaita, miten kriittisyys luettua kohtaan kehittyy. Enää ei sokeasti usko kaikkea lukemaansa, vaan osaa kriittisesti arvioida. Uskoisin tästä olevan hyötyä elämässä muutoinkin.


Tutkimuksen teossa ainakin omalla kohdallani vaihtelee se, miten paljon haluan keskittyä omaan tekemiseeni ja minkä verran osallistua tutkimuksentekijöiden yhteisiin juttuihin. Sopiva määrä esimerkiksi omaan tutkimukseen liittyviä puheenvuoroja pitää yllä sopivaa - sanoisinko myönteistä painetta viedä tutkimusta eteenpäin jossakin tolkullisessa aikataulussa. Toisten tapaamisessa aina opin jotakin myös itse, On myös mukavaa kuulla toisten kokemuksista ja peilata niihin omia kokemuksiani. Mukavaa on myös päästä käymään eri paikoissa sekä osallistua seminaareihin ja muihin vastaavin tapahtumiin.

Paljon olen jo tähän mennessä saanut tutkimukseeni osallistuneilta henkilöiltä, jotka ovat kertoneet minulle tarinansa. Heille saan olla kiitollinen siitä, että voin tehdä tutkimusta aiheesta, josta olen erityisesti kiinnostunut, ja jonka koen tärkeäksi. Joten työ jatkukoon. Tutkimuksen "ahdinkohetkinä" on hyvä kirjoittaa mielessään valmiiksi väikkärin kiitostekstejä :)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä on hyvää ja kaunista

Istun Kalliossa pienessä yksiössäni kirjoituslipaston äärellä  kellon huidellessa jo puolta yötä. Mietin, miten elämä voikin olla hyvää. Olen ollut onnekas, sillä minulla on elämässäni paljon hyvää. Minulla on lapset ja lapsenlapsi sekä ihania ystäviä. Saan tehdä työtä, jonka koen omakseni, antoisaksi sekä tärkeäksi. Olen terve. Elämästäni löytyy monia nautintoa tuottavia juttuja. 

Kulunut vuosi on ollut monia käänteitä sisältävä. Olen tullut isoäidiksi, eronnut pitkään kestäneestä parisuhteesta sekä hankkinut ensimmäisen oman asuntoni. Asun nyt Kalliossa, johon en asuinpaikkana voisi olla tyytyväisempi. Tänne halusin ja tänne päädyin. Kotini on pieni ja täällä on kaikki mitä tarvitsen.

Olen valintojeni myötä ottanut hypyn tuntemattomaan voimatta olla varma lopputuloksesta. Matkalla olen saanut kannustusta ja tukea läheisiltäni sekä myös vierailta ihmisiltä. Vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet, minulle tärkeät ihmiset ovat edelleen aidosti elämässäni mukana. Siitä heille suuri kiitos.

M…

Harmaakiven pientilalla kaikki hyvin

Elämä Harmaakiven pientilalla sujuu lokoisasti. Eron jälkeen tämä on ensimmäinen kesäni, kun vietän täällä aikaa yksinäni. Kuitenkin - vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. On oma taitonsa kyetä olemaan itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Toki toivotan lämpimästi tervetulleeksi lapseni ja ystäväni tänne. Ja pidänhän minä tietty päivittäin yhteyttä muihin ihmisiin Suomessa ja ulkomailla hyödyntäen puhelinta ja nettiä.

Nautin olemisestani. Teen asioita, joista nautin. Tai sitten olen tekemättä mitään, jos se tuntuu sopivammalta.  Tänä kesänä olen viettänyt aikaa veden äärellä, elokuvia katsoen sekä musiikki kuunnellen enemmän kuin vuosikymmeniin.





En muistanutkaan, miten ihanaa on olla tuntikausia laiturilla kylpien auringon lämmössä sekä kelluskellen vedessä ja kuunnellen virtaavan veden ääntä. Myös monen tunnin saunomissessiot ovat lähteneet ihan uuteen nousukurssiin.

Kesämökki on siitä kiva paikka, että täällä ei ole pakko tehdä mitään. Voi mennä fiiliksen mukaan päivä kerrallaan. Jos h…

Kuuden kilsan treeni alkakoon

Juokseminen on ollut minulla tauolla liian pitkään. Malagan reissulla kävin muutaman kerran kokeilemassa hölkkää. Oli ihanaa jälleen huomata, että se vaan niin on mun juttu. Aamulenkillä voi kulkea omassa rauhassaan ihaillen auringonnousua. 


Palattuani Suomeen sovin ystäväni kanssa, että heinäkuussa teemme yhdessä kuuden kilometrin lenkin. Nyt on siis vähän reilun kuukauden verran aikaa treenata juoksua. Kokemuksesta tiedän, että aloitus voi olla raskasta. Viikon parin kuluttua homma alkaa jälleen toimia. 



Tänään eka lenkki. Ja joo, ei ihan kevyttä, mutta niin ihanaa. Täällä Helsingissä on hyviä reittejä, jotka ovat myös visuaalisesti viehättäviä. 

Ihanaa lauantaita 😁

t. Mari