Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Uusia koordinaatteja määrittämässä

Joulu on oiva aika rauhoittua ja miettiä elämänkulkua. Elämässä on paljon asioita, joista on innostunut, ja toisinaan näiden kaikkien asioiden yhdistäminen tuntuu vaikealta - jopa mahdottomaltakin. Tällöin on aika tehdä valintoja, ja määrittää niiden kautta elämän suuntaa uudelleen. Jotkut asiat sijoittuvat usein tällöin - ainakin hetkellisesti - toisten asioiden edelle. Uskon, että itse kukin etsii elämässään onnellisuutta. Mitä se sitten eri ihmisille merkitseekin, on varmasti hyvin yksilöllistä. Paljon kuulee puhuttavan oravanpyörässä pyörimisestä, jossa olemiseen voi yksilö itse sotkeutua nopeastikin. Oravanpyörä saa arjen kuulostamaan negatiivisilta ja sellaiselta, jossa yksilö ei itse voi tilanteeseensa vaikuttaa. Joulun aika ja loma-ajat ylipäänsä tarjoavat tilaisuuden oman elämän tarkasteluun ja eri vaihtoehtojen punnitsemiseen. Kävin joulun aikaan aiheesta keskustelua muutaman ystäväni kanssa. Vaikka koenkin perusarkeni mielekkäänä, en voi olla päästämättä mieleeni ajatu

Terveiset New Yorkin maratonilta

     Neljän vuoden ajan odotettu matka New Yorkiin on nyt sitten tehtynä. Täytyy myöntää, että juoksutapahtuma oli aivan ainutlaatuinen suuruudessaan ja elävyydessään. Karnevaalihenkistä väkeä riitti startista maaliin, ja kanssajuoksijoita oli koko matkan ajan. Voin kyllä suositella osallistumista tähän tapahtumaan. Varmasti omalla tavallaan ainutlaatuinen kokemus. New Yorkia voisi mielestäni kuvata vastakohtaisuuksien kaupungiksi. On valoa ja pimeyttä ääntä ja hiljaisuutta, runsautta ja niukkuutta, rakennusta ja luontoa. Vaikka meno tuntuukin kovin paljon eläväisemmältä ja syke tiheämmältä kuin täällä kodin ympäristössä, niin toisaalta ihmiset tekevät kuitenkin samoja juttua kuin täälläkin; käyvät töissä, perustavat perheen, ja kasvattavat lapsia. Eli ihmisyyden perusjuttuja eri kontekstissa. Kukin pyrkinee löytämään oman onnensa. Tässä on muutamia kuvia reissultani. Keskuspuisto oli loistava paikka, jossa kävimme kaverin kanssa useamman kerran. Siellä oli penkk

68 päivää starttiin

H-hetki se lähenee lähenemistään. Nyt on lentoliput ostettuina matkaa varten. Vielä täytyisi varata majapaikka, ettei tarvitse keskuspuistoon telttaa virittää. Juoksulenkkejä olen tehnyt nyt viikottain. Kun alkuvaiheessa repäisin 50 kilsaa ensimmäisen viikon aikana, enkä varmaan venytellyt riittävästi, oli jalat aika huonossa hapessa. Meno oli siihen asti mukavaa, mutta sitten tökkäsi pahemman kerran. Onneksi sain ajan hierojalle, ja hieronta auttoi. Pientä huolta on jaloista ollut, kun sääret tuppaa taas kipeytyyn. Sehän on se mun perusvaiva. Tosin olen nyt todennäköisesti löytänyt niihin syyn. Eli itsetehdyn diagnoosin perusteella oikea takareisi menee jumiin, josta seuraa myös säärten kipeytyminen. Täytyy nyt jatkossa muistaa tehdä riittävästi venytyksiä, jotta tilanne ei toistuisi. On se vaan jännä juttu, miten lenkki toisinaan sujuu niin mukavasti, ja toisina päivinä ei voisi mennä huonommin. Vähän se nostaa kynnystä lähteä lenkille uudestaan, kun taustalla on epäonnistunu

Nykin mara - enää 92 päivää starttiin

Enää 92 päivää ja sitten on startti New Yorkin maratonilla . Alkaa jo vähitellen jännittää tämä reissu, jota on odotettu useamman vuoden ajan. Mutta niinhän se on, että kunhan jaksaa vaan yrittää, niin kyllä sen lopulta saa mitä haluaa. New Yorkin maraton on varmasti yksi niistä juoksutapahtumista, joihin monet haluavat jossakin kohtaa elämäänsä osallistua ja joista jää hyviä muistoja. Juoksureitti kulkee monen eri alueen läpi ja yli siltojen. Juoksijoita mukana ties kuinka paljon. Hain lotteryssä juoksulupaa jo vuonna 2010 ja onnistuin arvonnassa heti ensi yrittämällä. Kaverilla ei kuitenkaan käynyt yhtä hyvä tuuri tuolloin, eikä seuraavana kolmena vuonna. Kuitenkin neljännellä yrittämällä myös kaverille juoksulupa irtosi, ja tässä sitä nyt sitten ollaan kumpikin lähdössä maralle. Näistä yhdessä tehdyistä juoksumatkoista on repussa mukavia muistoja. Ollaan käyty yhdessä Tukholmassa, Amsterdamissa, Maarianhaminassa, sekä Suomessa muutamissa paikoissa. Juoksutapahtumissa on oma mu

Menneen ajan tunnelmaa

Kirppiksillä on kiva käydä katselemassa tavaroita menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä. Toisinaan näkee jotakin sellaista, jonka tunnistaa tutuksi "hei, tämmönen oli meilläkin". Ja sitten voi muistella tuon ajan fiiliksiä. Käytiin vanhemman tyttären kanssa Laukontorin laidalla sijaitsevissa Radiokirppiksellä ja uudella kirppiksellä, jonka nimi on Kirpputori Tarina. Tehtiin muutama löytö, joista toinen oli nämä karmean hienot aurinkolasit. Toinen löytö oli nippu (12 kpl) Sorsakosken aterimia, joista sai nuoremmalle tyttärelle hyvän tuliaisen. Tämän jälkeen käytiin vielä Nekalan kierrätyskeskuksessa, josta löydettiin hieno oikea Lumikenkä rottinkituoli vanhemmalle tyttärelle kotiin vietäväksi. Olen aiemmin itse ostanut ystävältäni kaksi tuollaista tuolia ja maalannut ne valkoisiksi. Olen tosi tyytyväinen niihin. Tuolin malli on juuri passeli ja valkoinen väri sopii mainiosti mökin sisustukseen. Joten ei muuta kuin maalaushommiin. Tavaroiden kierrätys

Kulttuuria harrastamassa

Käytiin mökillä harrastamassa mökkeilykulttuuria. Kyllä mökillä olo vaan on  leppoisaa. Pihatöiden tekeminen, löhöily ja tynnyrisaunassa kylpeminen rentouttavat kummasti. Ostaessamme mökin muistan miettineeni, että onkohan tuostakaan saunasta mihinkään. Täytyy kuitenkin myöntää, että tuo sauna on kyllä ihan paras. Lämpiää helposti, löylyt ovat makoisat ja on vielä tilaa viilennelläkin oloaan "tuvan" puolella. Sauna lämpiää nopeasti yli 100 asteeseen, joten välillä kyllä onkin tarpeen vähän viilennellä olotilaansa. Jätettiin kotiin tietokone. Mökillä ollut digiboksikin oli irtisanonut työsopimuksensa, joten oli kivaa, kun ei tullut someiltua, vaan sai keskittyä ihan vaan olemiseen.    Mökkeilyn ohella harrastetttiin toisenkinlaista kulttuuria käymällä Mäntässä Pekilossa Unien kaupunki näyttelyssä . Tänä vuonna näyttely ei kuitenkaan tarjonnut sellaista elämystä kuin aiempina vuosina. Pekilo on tilana loistava, mutta jokin näyttelyssä nyt vaan ei innostanut. Viime vuonna n

Tutkijana

Tämä päivä on mennyt tutkimusta tehdessä. Ulkona vuoroin paistaa ja sataa. Tutkimusta tehdessä tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan, eli skaalaa löytyy. Toisinaan myös siinä paistaa ja toisinaan taas sataa. Välillä tuntuu, että tämähän on ihan selvää kauraa. Sitten taas seuraavaksi raapii päätään ihmetellen, miten ihmeessä onnistun saamaan tästä mitään tolkkua. Sitten onkin niin palkitsevaa ja innostavaa, kun lopulta usein yhtäkkiä oivaltaa koko homman .. tai ainakin palasen. Kyllä tutkimuksen teossa onkin oma koukutuksensa, joka kerta toisensa jälkeen houkuttelee mukaansa. Lukemista tähän sisältyy paljon, ja näiden uusien tekstien myötä on ihanaa havaita monia uusia näkökulmia. Ja sitten, kun vielä tulee hetki, että pystyy soveltamaan lukemaansa ja tutkimustaan yhteen, niin se on mannaa. On myös mielenkiintoista havaita, miten kriittisyys luettua kohtaan kehittyy. Enää ei sokeasti usko kaikkea lukemaansa, vaan osaa kriittisesti arvioida. Uskoisin tästä olevan hyötyä elämässä

Puutarhassa

Tässä muutama otos tältä kesältä. Kuten jo aiemmin mainitsin, tilliä ja hernettä löytyy kasvimaasta. Täytyy myöntää, että aika pienellä hoidolla saa satoa. Riittää, kun muistaa hankkia siemenet ja heittää ne kasvimaahan. Siinä ne kasvavat hyvin. Silloinkin, kun puutarhuri on lomalla. Eelis kuitenkin suosii ihan perinteisiä lajeja. Jemmassa on myös pojan kaivuri menneiltä vuosilta odottamassa uusia kuljettajia.      

Makustelua kropalle ja mielelle

On muuten kivaa olla omavarainen - ainakin tillien suhteen. Sain kesän alussa väkästettyä kasvimaalle tillinsiemeniä itämään ja nyt on sitten kasvua tapahtunut sen verran, että saatiin uusien perunoiden mausteeksi omasta maasta satoa. Tein vielä perinteisiä lihapullia perunoiden kaveriksi lounaalle. Kyllä kelpaa. Maukas yhdistelmä... Lounaan jälkeen oli mukavaa lähteä käymään polkupyörällä lähikirjastoon, jossa en ole käynyt moneen vuoteen. On se vaan hienoa, että näitä mainioita kirjastoja edelleen pidetään yllä. Sain täällä Pirkkalassa Nuolialan kirjastossa todella asiantuntevaa ja hyvää palvelua. Aikaa käyntiin kului, kun oli niin mukavaa katsoa eri vaihtoehtoja ja sitten poimia tähän hetkeen sopivimmat. Mukaan tarttui Anja Snellmanin saa kirjoittaa sekä Rakkauden maanosat. Lisäksi lainasin Sokeripommi-kirjan, jonka jo luin. Täytyy myöntää, että oli kyllä sokeririippuvuutta hyvin valaiseva kirja. Terassilla oli lomapäivää mukavaa viettää viivähtäen vuoroin keinussa ja lepotu

Mä oon lomalla

Nyt on menossa kolmas viikko. Hyvin oon päässyt lomarytmiin, kun tänäänkin heräsin vasta puoli kymmeneltä. Vai olikohan se vasta puoli yhdeltätoista? Toisaalta, mitäs sen väliä. Nousee sitten, kun haluaa ja menee maate sitten, kun haluaa. Ja muistaa syödä aina siinä välillä. Siinähän se on päivän sisältö. Toisaalta kesälomalla on kyllä niin paljon mukavaa tehtävää, että olisi sääli käyttää suurin osa päivästä pelkkään lepäilyyn. Kesälomaani onkin kulunut lepäilyn ohella muun muassa opiskelua ja sisustamista, sekä remppaa. Nyt on komea katos ulko-ovella miehen taidonnäytteenä. Kyllä nyt kelpaa, kun ei sada ovelle talvellakaan. Rempan myötä olen innostunut uudelleen puutarhanhoidosta. Pihamme on päässyt jonkin verran rehevöitymään 13 vuoden aikana, ja nyt on juuri hyvä aika tehdä pientä korjausliikettä. Puutarhanhoitoa käsittelevissä kirjoissa on aivan ihania ideoita, joita voisi myös meidän pihaan tuoda. Mutta jospa ensin pikkaisen karsin puskia ennen kuin tuon mitään uutta. Täytyy